1: Mikä on erikoista koska kun minä ajan näitä täsmälleen samoja juttuja olen moraaliltaan rappeutunut nihilisti, perinteenturmelija, ja ennen kaikkea äksy vittupää jolle mikään toisille tärkeä ei ole minkään arvoista.
Sen hengeksi kehuttiin sitä että valtionkirkkomme on suvaitsevainen. Ja että uskontokriitikot eivät osaa erottaa valtionkirkkoamme vanhoillisesta fundamentalismista. Paikoitellen lausunnoissa oli sellainen sävy, että niissä tuntui olevan jopa vinoilun makua. ~ Tietenkin vinoilu kuuluisikin asiaan, sillä olen yleisesti ottaen moittinut kirkkoa ja olen myös tunnetusti hyvin Kari Mäkisvastainen. Hänen edeltäjänsä oli tiukan vanhoillinen, mutta hänen suoruutensa on kuitenkin jotain jota arvostin enemmän.
Tästä sävystä on tietysti ilmestynyt blogaus poikineen. Otan tästä yhden, joka oli otsikoitu "Tasa-arvoinen avioliitto sai arkkipiispan kannatuksen". Siinä korostetaan että Mäkinen paljasti lausunnoillaan kirkon todelliset kasvot. Tässä tekstissä ei moitita erikseen ateisteja tai uskontokriitikoita, vaan pidetään tätä enemmänkin "suuren yleisön ongelmana". Henki on kuitenkin muutoin samantapainen. "Kirkolla on myös viestintäongelma sikäli, että "suuri yleisö" kokee KD:n ja evankelikaalipiirit "kirkoksi" ja tämä alentaa vapaamielisisissä piireissä kirkosta eroamisen kynnystä. Varmasti etukäteen tarkasti harkittu haastattelu oli ehkä tarkoitettu myös jarruttamaan väärään tietoon perustunutta rapautumista. Hieman huvittavasti Kotimaa24 käytti partitiivia otsikossaan. "Mäkiseltä tukea..." Vähän samaa kuin "Ulkoministeriöstä kerrotaan..." ei ole sama kuin "Ulkoministeriö ilmoittaa.."." Ilmeisesti tarkemmalla otsikoinnilla saataisiin paremmin levitettyä kuva Todellisesta Kirkosta.
Se, että Kari Mäkinen on ajanut sukupuolineutraalia avioliittoa on tietysti jotain joka pakottaisi minut punnitsemaan kantojani uudestaan. Olenhan moittinut Valtionkirkkoamme nimenomaan siitä että meillä on aktiivinen konservatiivipuoli joka ajaa asioita ja että vastapoolina on leppoisto joka nysvää moniarvoisuudesta niin että konservatiiveja ei saa mitenkään rajoittaa. Se, että vastapuolella olisi joku ison aseman tyyppi sanomassa erimielisyyttä olisi tälle näkemykselle varsin ongelmallista. Olisi pakko muuttaa käsityksiä.
Ei kuitenkaan mennyt montaa tuntia kun Arkkipiispa tekikin rohkean, viisaan ja eettisen teon. Eli kiisti ottaneensa kantaa sukupuolineutraaliin avioliittoon. "Arkkipiispa Kari Mäkinen kiistää tiistaina ottaneensa aamun Huomenta Suomi -lähetyksessä MTV3:ssa kantaa avioliittolainsäädäntöön. Aamupäivällä uutisoitiin laajasti, että Mäkinen olisi tukenut tasa-arvoista avioliittolakia." Valitettavasti tämänlainen ei ollut minulle yllätys. Vastaavia kikkojahan Mäkinen on tehnyt koko uransa ajan ; Kun homoillasta nousi kohina, hän nousi pikaiseti kertomaan liberaalista utopiasta jossa tämä asia olisi huomioitu. Sitten meni vuosia eikä tapahtunut yhtään mitään. Kari Mäkinen ja hänen kannanottonsa päin vastoin korostivat sitä että oma teoriani on nimenomaan parempi kuin niiden jotka väittävät tuntevansa "Todellisen Kirkon" joka on "just erilainen kun fundamentalismi". Kirkolla ei ole mitään viestintäongelmaa vaan tarkasti hioutunut viestintästrategia joka heijastaa täydellisesti Kirkon asenteita ja toimintaa. Ja kirkossa toimivat koulutetut a fiksut ihmiset, myös mediakoulutusta saaneet, ovat opportunistisissa päissään huippuunsahionut tämän strategian jossa ensin kuvataan liberaali utopia jota kohti ollaan kuulemman mukaan menossa. Ja sitten kaikki toiminta - jonka sanotaan johtavan tähän - on sitä että tehdään just' niin kuin vanhoilliset ja konservatiiviset siivet sanovat.
Suomessa fundamentalismi on kannattajamäärässään marginaalisempaa kuin sen vallankäyttö, joka on täsmälleen ja juuri kaikkea muuta kuin marginaalista. Henkenä onkin yleisesti ottaen jotain joka vaatii heijasteen hakemista ulkomailta. Aktivistisimmista puolista kristinuskoa. Jos otetaan fundamentalismi, on "apologetiikkaskene" melkoisen aktiivisimmasta päästä "uskontoskeneä". Kuitenkaan tämä ei ole monille riittävästi. Tästä hyvähkön kuvan saa "Paholaisen Asianajaja" -blogista jossa käsiteltiin sitä mitä ihmettä tapahtui kun William Lane Craig - kuuluisa apologeetikko ja fundamentalistien lähes palvottu sankari, joka on fiksua ja parasta mitä teologia voi tarjota ihmiskunnalle - kertoili näkemyksiään. Kreationisteille Craig ei ollut riittävän aktiivinen. William Craig on tuominnut nuoren maan kreationismin Hänestä se on häpeällistä ; "Ottaessaan Genesiksen liian kirjaimellisesti, he opettavat nuorille Raamatun olevan väärällä tavalla riippuvainen tieteellisestä näytöstä. Kun he sitten oppivat koulussa geologiaa, jätetään Raamattu pois elämästä virheellisenä kirjana. Tällaista tapahtuu niin kauan kuin nuoren maailman kreationistit markkinoivat oppejaan lapsille." Ken Ham taas moittii syvästi. Otan tässä mielenkiintoisen yksityiskohdan joka ei kuvaa vastustuksen aggressiivisuutta, vaan sitä että Craigin asenne nähdään itsessään vastenmielisenä, sellaisella tietyllä kerettiläisyyden tavalla jolle tarvitaan oikein oma termi. "Hamin seuraajat toistaat tuota karmeaa leimasanaa kommenteissa. Craig on compromiser, jotakin yhtä pahaa kuin ateisti, sillä sellainen henkilö syyllistyy toisten uskovaisten eksyttämiseen." Suomessa käy samalla tavalla, mutta mökääjät eivät ole mitään kreationistimarginaalia.
Kirkossa ei ole kantaaottavaa aktiivista toimintaa joka ei heijastaisi konservatiivisten fundamentalistien pyrintöjä. Tämä on itse asiassa vielä pahempi kuin uusateistien moittima uskontomaailma, jossa liberaali usko on jotain jonka selän taakse aktivistifundamentalistit menevät suojaan ongelmien koittaessa. Suomessa tämäkin asia on eri tavoin kuin niissä maissa joista uusateisti ponnistaa. Suomessa tämä on pahemmin. Ja uskonkin että Mäkinen on joutunut reagoimaan ja "nielemään sanojaan" juuri tämän suomessa vallitsevan yleisen asennevammailmapiirin vuoksi. Tai sitten hän muutoin vain on osannut sovittaa toimntansa tämän vallisevan hengen ilmapiiriin.
Tässä on tietysti seurauksia. Ainakin itse koen jonkinlaista yhteyttä kotimaa -blogissa esitetyn "Naiset jotka eivät lue Raamattu" -tekstin kanssa. Siinä korostetaan miten fundamentalistit syyttävät monia liberaaliteologeja, etenkin naisia ja etenkin etelässä asuvia, jostakin jossa ei edes lueta "Raamattua". Tosiasiassa tilanne on se, että Raamatusta pitää lainata vain tietyt kohdat tietyillä tavoilla. Toisia kohtia ei saa lainata. "Kun käydään teologista keskustelua raamatunjakeilla kommentoiden, miksi minun raamattulainaukseni sivuutetaan? Jos lainaan Raamattua omasta mielestäni sen kauneimmista sanoista käsin, vaikka että "Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain", leimataan lainaus liberaalin naispapin (ehkä etelästä tulleen ja nuoren) lipilaarihöpinöiksi. Raamattu temmataan käsistäni ja jään haromaan ilmaa: "Annappa kun pohjoisen konservatiivinen pappissetä näyttää, että mistä kohdista sitä Raamattua kuuluu lainata näinä vaikeina aikoina". Liberaaleilla naispapeilla ei ilmeisesti ei ole oikeutta lainata Raamattua, lukea sitä ja etsiä sieltä sanoja, jotka tekevät heidän ymmärryksensä uskosta ja Jumalasta ehjäksi ja ymmärrettäväksi." Tämän jälkeen kun Raamattu on temmattu lattialle, suorat lainaukset helposti jäävätkin pois. "Jos naiset eivät lukisi Raamattua, se voisi johtua siitä, että se otetaan jatkuvasti pois heidän käsistään. Jos ne raamatunkohdat, joita pohjoisen konservatiivinen miespappi tarjoilee, ei millään tavalla puhuttele tai kosketa, vaan vaikuttaa pelkästään pahaa, miksi pitäisi lukea Raamattua? Omimalla Raamatun itselleen ja väittämällä omaa raamatuntulkintaa ainoaksi oikeaksi, konservatiivisesta raamatuntulkinnallisesta viitekehyksestä käsin tehdään mikä tehtävissä on, jotta liberaali nainen vieraantuisi Raamatusta. Ehkä jopa väittämällä väärin perustein, etteivät esimerkiksi naisteologit lue Raamattua ollenkaan!"
Minäkin sanon että "paska kirja, vedän vessasta". Älkää ihmetelkö. Sillä jos Raamattu todella sanoo mitä sen sanotaan sanovan, niin on se aivan totaalisen paska kirja, sillä ei ole kulttuurista tai eettistä arvoa juurikaan. Hyvän elämän ja eettisen toiminnan kriteeriksi tulee lähestulkoon väistämättä se, että ei noudata tuota rautakautista myyttikokoelmaa. Ja se ei kenties kokonaan ja tyystin ole kristinuskon ja Raamatun vika. Vika voi löytyä muualta. Esimerkiksi kulttuuriympäristöstämme. Kulttuuriympäristössä jossa Mäkisen kaltaiset kikkailijat saavat töitä kirkosta, menestyvät - ja saavat mainetta ystävällisinä, eettisinä ja viisaina miehinä. Kulttuuriympäristössä jossa "oikean Hyvän Kirkon ymmärtämisen" ja "harhautuneen uusateisteja väärään kontekstiin siirtävän kirkkokritiikin" välillä on perspektiiviero. Perspektiiviero joka johtuu siitä että "Hyvän Kirkon" ymmärtäjä näkee vain PR -lausunnon ja "asiaton ja mistään ymmärtämätön epäkohtelias uskonnonbashaaja" näkee asiat suuremmasta perspektiivistä. (Viisi tuntia suuremmasta perspektiivistä.)
7 kommenttia:
Laita kuula tuo teksti mustaks valkosella tai ainakaan ma en tuu lukeen niitä tän koommin :(
Why should I care?
Kuules Heikki Lahtinen, tekstinhän voi copy-pasteta wordiin jos haluaa, "mustaa valkoisella". Ei ole vaikeaa tahi vaivalloista. Vai oletko "laiskimus" jolle pitää tuoda "kuin Manulle illallinen" palvelut nenäneteen, kulloistenkin oikkujen mukaan...?
Ymmärrän tavallani muutosvaatimusten idean. Valkea teksti on tavallisille silmille, etenkin vähän vanhoille sellaisille, raskas. Valkoinen pohja ja musta teksti on siis paitsi perinteisen kirjan malli, niin myös silmille hyvä ; Iso kontrasti auttaa havaitsemisessa mutta on vähemmän raskas silmille noin päin.
Itseäni valkoinen tuppaa häikäisemään - tai oikeastaan se väsyneinä/huonoina päivinä floodaa silmistä aivoihin pakkoinformaatiota joka tuntuu suunnilleen samalta kuin jos heittäisi aivot raastimeen. Eli minulle itselleni musta pohja on miellyttävämpi.
Toisaalta minulla on mustassa symboliarvoa. En nimenomaan kirjoita "mustaa valkoiselle", joka on äärimmäisen vakavastiotettavuuden symboli. Ensimmäinen filosofianopettajani, Seija Aarto, kannusti tähän ajatukseen. Hän käytti ns. käänteisiä kalvoja, joissa oli sellainen pinta joka oli tavallisesti musta. Teksti kirjoitettiin erikoismusteella joka sulatti sen pinnan pois ja teksti oli valkoista. Ja tämä OLI siistiä.
Lisäksi musta on synkeä ja tarjoaa tietynlaisia vähän pimeitä, pessimistisiä ja vastaavia sävyjä.
Ja onhan siinä sekin puoli, että jos muuttaisin pohjan valkoiseksi ja tekstin mustaksi, joutuisin korjaamaan joka ikisen tekemäni lainauksen kaikkialla. Ne kun ovat vaaleansinisiä. Ja ne eivät ole mitään "pohjaan koodattua". Jokainen vaaleansininen on erikseen käsin yksityiskohtaisesti laitettu mukaan. Arvioin että minulla menisi satoja työtunteja näiden muuttamiseen joksikin joka ei olisi yhtä vähäkontrastista ja mahdotonta lukea kuin vaaleansininen valkoisella pohjalla.
Niin kauan kuin joku ei maksa minulle tuntipalkkaa tämänlaisesta yltiötylsyydestä - hinta-arvio on 10 000 euroa - en tee tälläistä urakkaa vain siksi että joku ei tykkää värimaailmasta. Kuinka arvokkkaaksi hän oikein arvioi vierailunsa - etenkin kun hän ei ole suinkaan osoittanut ensin olevansa tämän blogin viiteympäristössä arvokas keskustelua parantava lisä jota ilman koko paikka kuolisi kokoon.
Ja sitten on se käytettävyyspuoli. Kirjoittajan musta-valkoisuuspyyntö on käytettävyyden kannalta relevantti. Ja monesti sivustot kaipaavat kävijöitä. Ja kävijöitä houkutellaan hyvällä käytettävyydellä.
Hyvä visuaalinen ilme helpottaa vierailua ja niinkin irrelevantilla asialla sisältökin voisi olla helpommin lähestyttävää. On selvää että filosofibloggerin olisi hyväkin miettiä näitä.
Ongelma on vain siinä, että olen. Lisäksi kun huomioi alan jolla olen tehnyt töitä viimeiset 2+ vuotta, pitäisi tietää että minun pitäisi ns. tietää jotain käytettävyydestä. Tiedänkin jotain käytettävyydestä. Ihmiset eivät tee tästä sitä aivan oikeaa päätelmää että tämän käytettävyys on halutulla tasolla. He eivät mieti että kenties perusoletus "mahdollisimman paljon kävijöitä+mahdollisimman paljon kommentteja" olisi jokin toive tai tavoite.
En ole sosiaalinen bloggaaja. Ja itse asiassa kommentointi-kirjoittamisen käytänteeni ovat kaikkea muuta kuin lukseenkutsuvia. Jo ensimmäisessä blogauksessa päätin ja valitsin mielestäni oikein sen, että on oltava ennemmin "tarkistettava" kuin "helppolukuinen".
Moni bloggari vain listaa väitteitä tai tosiasioita. Tai brassailevat ja käyttävät pelkkiä termejä. Itse tykkään kaksoisratkaisusta jossa käytän ensin termin ja sitten kirjoitan sen auki. Tämä pidentää tekstiä ja voi tuntua redundantilta. Mutta se ei ole. Sillä se tekee termin kautta asiasta lähestyttävän. Väite "ihmiset eivät muuta mielipidettään, tämä on psykologinen fakta" on vaikeasti tarkistettava. Mutta jos se paritetaan "assimilaation" tai "kognitiivisen dissonanssin" kanssa niin google suorastaan floodaa tarkistusdataa väitteelle. Ilman aukiselittämistä pelkkä termi voisi hämmentää ja asian pitäisi olla jo valmiiksi tuttu. En kannsuta siihen että ihmiset olisivat kaiken valmiiksioppineita. Mutta luotan siihen että he olisivat kriittisiä ja tarkistaisivat asiat. Ja oppisivat tässä sivussa pari sivistyssanaa joilla on ihastuttavaa brassailla.
Itse asiassa olen pyrkinyt jopa vähentämään blogini käytettävyyttä. Hakusanavalikko on aakkosjärjestyksessä ja pirun laaja. Eikä siinä ole "alalukuja". Tietoinen ratkaisu, joka pakottaa jarruttamaan.
Tässä minulla ei ole muuta sanottavaa kuin ZEN -perinteestä kerrottujen tarinoiden apu. Moni ihmettelee että miksi ZEN -munkit änkivät vuorille ja muualle vaikeisiin paikkoihin kun paikka on kuitenkin valaistumiselle irrelevanttia. Vuorihan on vain puite ja raami, eikä "maailma". Perustelu tähän oli motivaatio. Ihminen joka kävelee korttelin ei ole innostunut aloittamaan harjoittelua. Jos matka ennen tätä on vaikea, hän on tehnyt panostuksen joka kannustaa häntä ottamaan harjoittelun vakavasti.
Se, että joku kahlaa ajatusrakenteitani ja lausehirviöitäni läpi, osoittaa että hänellä on kiinnostusta aiheeseen. Muut. Rehellisesti sanoen. Heihin minulla on vain yksi sanottava; "Why should I care?"
Tuomo on vastineissaan sangen kohtelias. Itse lähden olettamasta että Tuomon blogi on ko. persoonan yksi ulottuvuus jolloin sitä pitäisi kunnioittaa kyseisen persoonan osana.
Kärkkäänä henkilönä rinnastan vaateen blogin ulkoasun muutoksesta jota ryyditetään uhkailulla nuljuna käytöksenä. Esim "Jos et lopeta pesukarhulakin pitämistä, en tule koskaan puhumaan sinulle...." ei minusta ole sisällöltään eri "Laita kuula tuo teksti mustaks valkosella tai ainakaan ma en tuu lukeen niitä tän koommin :( " nähden.
Tämä tietysti kertoo jotai ko. kommentin antajasta.
Diplomatia ei ole helppo ala luonnostaan monelle, kun siinä ei saisi päästää kaikenlaista suustaan kuten merimiestukkilainen grillijonon sanaharkissa. Ei ole helppoa "mielistellä" tai edes olla jotakuinkin ihmisiksi.
Ei ole tämä helppoa esim. itselleni. Ja moni muu on samassa pulassa täsmälleen.
Blogi ei ole tämän persoonan yksi ulottuvuus, vaan enemmänkin sen identiteetin heijastuma joka vain osaltaan vihjaa siihen persoonaan. En ymmärrä ylipäätään miksi tämänlaisia pitäisi glorifioida, tahi muuten pitäisi kunnioittaa kyseisen persoonan osana ja käyttäytyä ns. inhimillisesti ja sisäsiististi.
Ja onhan se kommenttikin identiteetin ja persoonan heijastuma, että miksi sitä ei pitäisi sitten kunnioittaa samalla tavalla persoonan heijastumana? Ei pidä, koska se kertoo identiteetistä - ja vähän ihmisestä persoonanakin. (Tämä vähä ei liene kovin kaunista, ja kysymys on miksi tämänlaista pitäisi kunnioittaa lähtökohtaisesti tai ehdottomasti?)
PS. Jos joku kertoo minulle, että ei puhu koska käytän pesukarhulakkia, niin ilahtuisin kyllä kovasti tästä. Kun vaihtoehto näyttää tältä päivältä. Miulle hupaisasti ja iloisesti kertoi hieman humalainen mies metrossa miten oli vihannut lapsena tuollaista karvahattua. Että häntä oli leikattava pois ennen kuin suostui menemään tarhaan. Tytöillä oli sellaiset. (Mitä vittua tästä muka pitäisi ajatella?)
Lähetä kommentti