eettisiin sääntöihin palautuva moraali

Timo Soini esitti vähän aikaa sitten brittimedian hiillostuksessa vastauksen syytteisiin siitä että PerusSuomalaiset olisivat puolueena rasismiin linkiytynyt. Timo Soini torjui syytökset viittaamalla siihen että hän ei voi olla rasisti koska hän on katolinen. Tässä hän tietysti viittasi siihen että katolisuus on uskontona sellainen, että se korostaa vakaumusta eikä ihonväri saa vaikuttaa. Haastattelija kertoi, että tämänlainen puolustus ei varmasti vakuuta monia hänen monia katsojistaan. Itsekään en ole tämänlaisesta argumentaatiosta kovin vakuuttunut, sillä asia on kuten esimerkiksi Wendy Wood näyttää ; Uskonnollisuus vahvistaa rotuennakkoluuloja. ; Syynä ei ole se, että uskonnot olisivat rasistisia, ja uskonnolliset ihmiset ottaisivat nämä rasistiset dogmit vastaan vaan enemmänkin siitä että ihmiset kokoontuvat yhteen seurakunnan kanssa. Ja tässä  tuppaa käymään niin että uskontoa vietetään omanihonväristen kanssa.

En kirjoittanut tätä moittiakseni Soinia tai PerusSuomalaisia rasismista. Sen sijaan tein sen nostaakseni esiin ZEN -buddhalaisuudessa keskeisen idean joka on länsimaisessa kulttuurissa melkoisesti unohtunut. Tässä sanansa on kirjoittanut Dōgen, joka kuvaa tilannetta siten, että Kun zen -mestarilta kysyttiin siitä mikä on buddhan tärkein opetus, hän kertoi että "Vältä vahingollisten asioiden tekemistä, harjoita tervehenkistä toimintaa." Vastausta moitittiin siitä, että kolmivuotias lapsikin osaisi antaa sellaisen vastauksen. Mutta vastaus olikin "Kolmevuotias lapsi kykenee sanomaan sen, mutta kahdeksankymmentävuotiaskaan ei kykene toteuttamaan sitä." Tällä kuvataan sitä että zen ei ole eettisiin sääntöihin tai moraalinormeihin redusoituvaa toimintaa.

Näin ollen kun zenissä korostetaan myötätuntoa, tätä ei pidetä minään dogmina vaan se on jotain jota ilmennetään toiminnassa. Oikotiet, kuten dogmit ja moraalilait ja niiden ulkoaopettelu ja toistelu, ovat vain latteita kaikuja aidosta eettisyydestä. Samoin zenissä ei haeta mielen eheyttä, se voi olla lopputulos, mutta sitä ei tavoitella

Zenissä ei ole itse asiassa kysymys ns. järkiperäisestä asenteesta. Eli se ei edes suostu tarjoamaan lopullisia maailmanselityksiä ; "Mitä miten zen" -kirja kuvaa tätä korostamalla että zenissä ei pelätä ns. arvotyhjiötä - joka taas kummittelee Timo Soinin kaltaisen länsimaalaisen mielessä alati ; Heille kun eettinen sääntö tarkoittaa samaa kuin moraali ja eettisen säännön kirjaamatta jääminen tarkoittaa samaa kuin moraalittomuus. Zenissä tämä ajatus on vieras. Siksi kirjan sivu 19. kertookin "Maailma ei kuitenkaan lopu maailmankuvien särkymiseen, koska jos itsen ja oman elämän välissä ei ole vääristäviä peilejä, palasia ei tarvitse koota takaisin heijastamaan halujen sanelemaa palapeliä." Eli maailmankuvan käsitteellistä koherenssia haeskelevavat - minun tai Timo Soinin kaltaiset jäsentäviä maailmanselityksiä hakevat ihmiset - voivat kohdata kognitiivista dissonanssia kun maailmankuvaan tulee särö. Maailmankuva on heille hellitty asia jonka särkyminen on murheen ja ahdistuksen paikka. Zen -ajattelussa tämä ahdistus ei ole syy rakentaa uutta jäsennettyä maailmankuvaa, vaan tämä ahdistus on se ongelma, joka ohjaa vääränlaiseen toimintaan.

Siksi esimerkiksi koirien buddhaluonnosta on olemassa Zhaozoun pieni zen -tarina jossa oppilas kysyy mestarilta että onko koiralla buddhaluontoa. Mestari vastaa, että "EI!" Tässä vastaus on monivaiheinen. Yksinkertainen mieli näkee että mestari vastaa kysymykseen. Silloin mieli pyörii helposti sellaisten asioiden kanssa, kuin että onko koiralla sielua tai tuonpuoleista. Fiksumpi tajuaa että mestari itse asiassa vain kouluttaa oppilastaan kuin koiraa. Koiran - kuten ihmisenkin - buddhaluonnon oleminen voi riippua siitä onko tämä' kouliintunut vai ei.

En toki itse ole kovinkaan zeniläinen. Kuitenkin tämänkaltaiset puolet ovat tärkeitä esimerkiksi skeptismin ymmärtämisessä. Tuoreehko "Skeptikko" -lehti kuvasi empiristi-skeptikon ja kielifilosofin ajatteluja toisistaan ; Siinä otettiin esimerkiksi se, että ystävä on luvannut tulla käymään. Kielifilosofi voi kyseenalaistaa tähän liittyviä premissejä, ja selittää että lupauksia voidaan pettää. Vastustaja voi selittää että kaveri on harvinaisen luotettava. Puolesta ja vastaan voidaan debatoida. Lopullisen vastauksen kysymykseen antaa kuitenkin oven avaus. ~ Esimerkin eettisen kulman kautta voidaan sanoa että kaveri paljastuu luotettavaksi tekojensa kautta. Ennen oven avaamista on vain moraalinormi ja maine. Ihminen ei kuitenkaan ole muuttumaton yksikkö, joten eettisyys näkyy aina moraalilain seuraamisen sijasta teoissa. Maailmankuvallisten käsitteiden etiikan ytimeen asettavat eivät ikään kuin erota sanaa kohteestaan.

Skeptisminkin kritiikistä valtaosa näyttää samalta kuin buddhalaisuuden moittiminen siitä että maailmankuvan särkyminen ahdistaa, kun taas buddhalaiset hakevat mielenrauhaa sitä kautta että vapautuvat käsitteistä. Aivan samoin skeptismiä vastaan argumentoidaan tyypillisesti semanttisella tasolla. Nämä debatoijat ovat siis aivan kuin kätensä pesemättä jättäneitä puoskareita jotka väittävät parantavansa sairautta, mutta sen sijaan itse levittävät tautia sairaasta toiseen (ja kantavat sitä itsekin).