Pornokas ~ Tyylillä tyylittömyyteen

Hyvin moni romanttinen komedia, ja muukin elokuvamaailma, tuntee kliseen jonka voisi tiivistää siihen että tylsä silmälasipäinen nutturapääkirjastonhoitaja eräänä päivänä heittää lasinsa nurkkaan, avaa hiuksensa ja sitten miehet sanovat että "Ohhoh neiti Marlowe - tehän olette Kaunis". Tämä vapautuminen sitten muuttaa kaiken. Sillä muutos on kenties ulkoinen, mutta se sillai symbolisoi jotain sisäistä vapautumista ja siksi elokuvateollisuus uskaltaa esittää sen. Kysehän ei ole ulkonäöstä vaan sisäisestä kauneudesta -tekosyy oikeuttaa kliseen toistumisen. (Mistä esimerkiksi meikkiteollisuus lienee iloinen.)

Ulkonäkö muuttaakin käyttäytymistä melko paljon. Tämä on niitä seikkoja joista ei saisi puhua. Sillä jostain syystä ihmiset pitävät tämän esilletuomista pinnallisuutena. Itse kuitenkin väitän että se on enemmänkin pinnallisuuden tiedostamista. Asia tuodaan esiin muissa ja itsessä.

Panisin. / Vitun elitistiporvari

Olen itsekin hieman panostanut ulkonäkööni ja hankin muun muassa uuden frisöörin. Uudistettua, huollettua ja saksin ja hiusvärein ja vaattein manipuloitua ulkonäköäni on seurannut jokin. Jokin jota pomoni kuvasi lauseella "Ei välttämättä maailman komein mies, mutta kun katsoo peiliin on silti tyytyväinen siltä miltä näyttää." Ja jonka puolisoni kuvasi lauseella "Ei se ole turhamaista peilailua, voihan se olla ihan vaan pakkomiellekin." Muut eivät ole muuttaneet suhtautumista itseeni - toisin kuin Davy Crockett -hattuni - mutta itse olen. Tämän tiedostaminen ja sen pinnallisuuden ja illusionaarisuuden tajuaminen on hupaisaa jopa itsestäni. Pinnallisuus on ihmisissä hyvin syvällä. Olen yleensä vain egoillut muista aiheista. Lisäksi tässä on mukana tullut pieni ripaus statusasetelmaa. Koen jonkinlaista vastenmielisyyttä siihen että näytän niiltä. Näen itsessäni samanaikaisesti tarpeen tuottaa "herutuskuvia" että näen niissä herutuskuvissa sitten jotain pinnallista ja halveksittavaa. Onnistun esineellistämään itseni.
1: Tosin rehellisesti sanoen ylläoleva kuva on ainut "herutuskuva", otin sen kun kävin kerrankin elämässä parturissa, saatanan hippi leikkasi tukan juuri kuten äiti käski joskus.

Tällä on itse asiassa vakavampiakin puolia. "Tämä päivä" kuvastaa tätä pornotähtien kautta. (Katso kuvat!) Hänen argumenttinsa nojaa siihen että hänellä on kuvia joissa pornotähdet ovat meikkien kanssa ja ilman niitä. Vaatteet ovat samat. "Kunhan tukka on hyvin ja meikki näkyy" -malli muuttaa kuitenkin kuvia paljon. "Kun katsoin kuvia ennen ja jälkeen, huomasin miten sympaattisilta ja oikeilta ihmisiltä nämä ennen kuvat näyttivät. Jälkeen kuvat olivat muovisia, keinotekoisia ja pitkälti tuotemaisia. Ne eivät olleet kenenkään tyttäriä tai vaimoja tai ystäviä, he olivat tuotteita, himojen kohteita tai muovisia nukkeja. Kauniita nukkeja kyllä, mutta eivät todellisia." Tämä on esineellistämisen pohjaidea. Tuotteistaminen poistaa persoonan ja tekee muovisen ideaalin. Ironista onkin että tässä yritetään maksimoida yhdenlainen kauneuden idea ja tässä prosessissa se ikään kuin mutiloi kohteesta ne asiat joita pidetään usein hyvinä ja kauniina. Esineellistettyä seksiobjektia voi kohdella miltei miten vaan, koska tästä puuttuu ihmisyys. Tämän tiedostaminen peräti huolettaa kirjoittajaa "En yritä sanoa meikin vievän ihmisyyttä keneltäkään, todellisuudessa meikattu ja "täydellisen näköiseksi" tehty nainen on aivan yhtä ihminen kuin meikkamattonkin. Kyse on mielikuvasta. Ihminen joka on peitetty on helpompi dehumanisoida, olla mieltämättä tätä ihmiseksi. Kun yhdistämme epätodelliset kuvat televisiossa oikeisiin ihmisiin, vaarallisia asioita voi tapahtua." Se on luonnollista ja siksi väärin ja pelottavaa.

En tiedä olenko kuitenkaan maailman ainut pervomielinen, mutta mieleeni tuli kuitenkin hieman erilaisia tuntemuksia. Jos ne pitäisi esittää mahdollisimman provosoivasti, niin "ennen" -kuvien naisissa oli jotain joiden kanssa olisi mukavaa naida "jälkeen" -kuvissa olevien naisten kuville on mukavaa runkata. En siis voi oikeasti kuvitella minkään samastumisprosessin kautta itse harjoittavani seksiä pornokuvien "muovisten mallien" kanssa. Ne ovat siis selkeästi tiettyyn merkitykseen funktioitu. (Ainakin minun päässä.) Ja masturbointi on tunnetusti yksinäistä puuhaa. Haluttavassa seksissä taas on oleellisena osana vastavuoroisuuspuoli. (Ainakin minun päässä.) Ja rakastelu kuuluukin yleensä hyvin intiimeihin ihmissuhteisiin tai jossa ollaan vähintään samanarvoisesti yhden yön kiimassa.
1: Yhtenä syynä voi tietysti olla se mitä joku luokkatietoinen ihminen voisi korostaa. Että jo meikki itsessään luo elintasokuilua minunkaltaisten "periaatteessa köyhien alatyylialakulttuuri -menijöiden" väliin. Se, että joku pukeutuu tietyllä tavalla kertoo elämänpiiristä. Ja tämä elämänpiiri on itselleni vieras. Yhteyttä ei ole, ja luokkatietoisesti välillämme on itse asiassa sotatila. Pornorunkkaus¹  on siis jopa jonkinlainen luokkatietoinen raiskausaktio joka on hyökkäys vihollista kohtaan. Mutta luokkatietoisille kommunisteille nyt tulee mieleen muutenkin kaikenlaista enkä tiedä miten vakavasti tämän voi ottaa. Jonain sen voi kuitenkin ottaa.

Tämä on tietysti melko äärimmilleen liioiteltu kuvaus, mutta yritän sillä hakea pientä selitystä sille miksi pornossa ns. epäesteettisestä kuvanlaadusta ja halpuudestaan tutut "amatööripornot" ovat suosittuja ja paljon tarjottuja. Ennen -kuvissa on jotain aitoa. Ja tämä aito on seksikästä. Kliseinen porno taas tarjoaa enemmänkin jotain joka panettaa. Näiden välinen ero on suuri ja oleellinen. (Pitäisikö jakaa maailma "seksikkään" ja "eroottisen" lisäksi "pornokkaaseen"? Mielestäni pitäisi!)

Ei ehkä kovin kaunis ja eettinen näkökanta tämä. Toivottavasti se kuitenkin paljastaa pinnallisuutta ja tiedostaa pinnallisuutta sen sijaan että se levittelisi sitä ympäriinsä. (Pun intended.)

---

1 Kyllä. "pornorunkkaus". Käytän sitä sen analyyttisen tarkkuuden, sivistyneisyyden ja kauneuden vuoksi. Lisäksi se taipuu paremmin suuhun kuin esimerkiksi "pornografiamasturbointi" ja on lyhyempi kuin "itselle suoritettu sukupuolielinten nylkytys-stimulointi kun läsnä on visuaalisia, äänellisiä tahi audiovisuaalisia eroottisiksi luokiteltavissa olevia ärsykkeitä." Ja alatyylisyys on retorisesti epäkorrekti käsite joka jo halpahintaisen muotoilunsa vuoksi luo mukaan epäneutraaleja konnotaatiota joka syövät käsitteeseen muutoin mahdollisesti liitettävät hyväksyttävyyden sävyt.