Welcome back again in the "Art of Induction"

"Sherlock" -televisiosarjassa modernisoitu Holmes on internetissä. Sarjassa häntä kuvataan sellaisilla termeillä kuin "internet phenomenon". Syynä tähän on Watsonin pitämä blogi, jolla on paljon lukijoita. Hän kuvailee hieman Holmesin ratkaisemia rikoksia ja tämä on ihmisistä niin ihastuttavaa että he itse asiassa haluavat turvautua Holmesin taitoihin yksityisetsivänä. Mielenkiintoista ja oleellista on sekin, että Holmesilla itsellään on nettisivut nimeltään "The Science of Deduction". Se ei ole suosittu koska hän luettelee siellä sellaisia oleellisuuksia kuin esimerkiksi yli 150 eri sorttista tupakantuhkaa ja niiden erotusmetodologiaa. (Josta Watson kommentoi siihen suuntaan että ihmisiä ei kiinnosta sellainen ollenkaan.) Ihmiset haluavat lukea Watsonia ja Watson on Holmesille tärkeä meinostuskanava. Mutta kukaan ei kuitenkaan halua tilata Watsonin palveluja salapoliisina.

Tämä ilmapiiri televisiosarjassa kuvastaa jotain oikeastakin elämästä. Samaa saa esille katsomalla facebookin internetilmiötä nimeltä "I Fucking love science" : Sitä kritisoidaan varsin osuvasti otsikolla "You're not a nerd, geeks aren't sexy and you don't "fucking love" science". Se huomauttaa varsin osuvasti siitä, että ihmiset eivät ole kiinnostuneita tieteestä. Sen sijaan (rivot) vitsit kuten biologiset malliluurangot ottamassa toisiaan suihin kiinnostavat. Maailmankuvalliset, yleensä liberaalit, kannanotot kiinnostavat. Ja silloinkin kun näyttää pinnallisesti siltä että ihmisiä kiinnostaa jokin tieteeseen liittyvä, kyseessä onkin esimerkiksi kuva tähtitieteellisistä kohteista kuten galakseista. Jotka nähdään esteettisen taustan eikä tieteen kautta. "There's nothing "scientific" about it. It's just an image. There isn't anything that makes this more qualitatively scientific than say, a picture of some rocks, or some cereal. Galaxies are comprised of objects, and this is just a visual depiction of one. And it's not even a photograph. These are just images of things. What exactly makes this scientific?"

Tämä tausta voi ajaa meidät vaikkapa McLuhanin suuntaan. Hänestä media on viesti. McLuhanin "Understanding Media" on tullut tunnetuksi sellaisten ajatusten kuin "maailmankylän" kautta. Ja hänen tästä termistään onkin tullut levinnyt ilmiö. Kiinnitän huomiota kuitenkin ensi sijassa McLuhanin subtitleen ; "The Extensions of Man". Sillä se kuvaa analogian kautta hänen ajatustapaansa. Hän näki että media on aina ihmisyydelle jonkinlainen jatke. Tässä mielessä media on korostetusti samanlainen kuin Dawkinsin extended phenotype ; Ihminen laajentaa vaikutuspiiriään median kautta samaan tapaan kuin mehiläinen laajentaa vaikutuspiiriään ruumiinsa ulkopuolelle rakentamalla mehiläispesän.

McLuhan korosti että jokainen media tekee aina monta asiaa. Se on laajennus jollekin piirteelle. Mutta se on aina myös jonkinlainen amputaatio. Kun median vaikutuksia mietitään onkin hyvä ottaa käyttöön muukin kuin se mikä on median ensin mieleen tuleva funktio. Analyysin ytimessä on ns tetrad, neljällä tavalla median välinettä kartoittavaa kysymystä;
1: Mitä media tai teknologia laajentaa? Laajennus on usein se joka ensimmäisenäkin tulee mieleen, se on se syy minkä vuoksi ihmiset ovat tehneet asian tai teknologian. Siinä missä tikkaat ovat pituuden laajentimia, joita tarvitaan kun oma pituus ei riitä, myös vaikkapa blogi toimii ihmisen puheen tai muistin laajentimena.
2: Mitä se tekee turhaksi? Blogi tekee kasvokkain kohtaamista tarpeettomaksi. Ei tarvitse järjestää aikatauluja synkronoiduksi niin että oltaisiin samaan aikaan samassa paikassa.
3: Mitä siltä haetaan ja mitä puutteita se palauttaa? Esimerkiksi blogi palauttaa osittain kirjeiden tuhoaman vuorovaikutuksen tavan. Kommunikaatio on kuitenkin läsnäolevampaa ja mahdollistaa nopeampitempoista ja jopa arkisempaa kommunikaatiota kuin mitä kirjeitse voidaan järjestää ; Blogin kautta voidaan jutella saman illan suunnitelmista. Ilman tämäntapaisia piirteitä ihmisillä ei olisi tarvetta vaihtaa kirjeestä blogeihin.
4: Mitä teknologia taannuttaa jos sitä käytetään liikaa? Tämä puoli tarkoittaa sitä että media voi jopa tavallaan toimia liian hyvin. Silloin jokin asia jää käyttämättä. Esimerkiksi blogi voi toimia niin hyvin, että ihmisen ei tarvitse hankkia ollenkaan sosiaalista elämää netin ulkopuolelta. Toisaalta se saattaa yksinkertaisesti vain vähentää kävelyhalua kun naapurihuoneeseen lähetetään viestiä sen sijaan että käveltäisiin muutama askel ja sanottaisiin asia ääneen. Kävely ja puhuminen, ne joiden korvikkeeksi media tulee, voidaan ikään kuin amputoida. (Mikä on toisaalta hyvä asia jos olet rampa tai mykkä kuten suurin osa ei ole.)

Blogien kohdalla perusongelmaksi muodostuukin käytettävyys. Blogit ovat helppokäyttöisiä, helposti tavoiteltavia, helposti vierailtavia. Ja tämä johtaa helposti täsmälleen siihen ilmiöön mitä Watsonin blogi ja Holmesin taidot alun esimerkissä heijastivat.

Omalta kohdaltani en tietysti ole deduktion ystävä. Empiristinä olen välttämättä induktiopainotteinen. Myös perustapani tuottaa tekstejä perustuu kykyyn yhdistellä erilaisia asioita yhteen. (Tämän vuoksi otsikko.) Ideaalitilannetta jota haen voisi kuvata saamallani, luultavasti ansiottomalla, kehulla. "On virkistävää, miten yhdistelet asioita ja annat näin uusia näkökulmia ja uutta ajateltavaa. Se on vähän hankalaa tässä sinun kommentoimisessasi, koska annat uusia lähtökohtia ja ainakin minun ajatukseni ehtivät kiertää usein jo kauas alkuperäisestä kirjoituksestasi. Sen olet varmaan huomannutkin ... Toivon, että ymmärrät (ainakin joskus), että se on sinun erikoislahjasi, eikä vain muiden, ohipuhujien, harmittava ominaisuus..." Haluan yhdistellä asioita, ja peruskaavani onkin se, että keksitään paljon kaahoja ideoita joita sitten keksimisen jälkeen ammutaan alas hoopoina. Lopuksi jäljelle jää asioita jotka ovat toimivia. En siis toki tee niin että keksimällä kaikki mahdolliset yhdistelmät ja eliminoimalla mahdottomat voidaan päätyä siihen että epätodennäköinen jää jäljelle. Sen sijaan kun laatukriteerit laitetaan tietylle tasolle, jäljelle jäävät vain tätä paremmat ideat. Ja jos tekstini herättävät muissa ajatuksia, niin se voi olla ihan hyväkin.
1: Joskaan en aina ymmärrä miksi ne tarvitsee tulla minulle kertomaan sen sijaan että ihmiset tekisivät niistä omia blogauksiaan eikä pelkkiä sivulauseita ja sivujuonteita ja mielleyhtymiä jotka jäävät jonkun varsinaisen tekstini kommentiksi eivätkä nouse omaksi itseään kantavaksi kokonaisuudeksi. Etenkin silloin kun nämä ajatukset ovat hyviä. Silloin kun ne ovat huonoja, mietin tietysti sitä miksi ne on ylipäätään kirjoitettu.

Oma blogini kohtaa toistuvasti moitteita tietyistä piirteistä, jotka eivät koske argumentaatiota vaan sitä minkälaisia blogimedian ominaisuuksia olen käyttänyt ja mitä olen rajoittanut tekemilläni valinnoilla ja ratkaisuilla. Pääasiassa tämä oireeksi näkemäni kritiikki voidaan laskea kahteen pääluokkaan (1) Moite ulkoasusta. Tämä koskee yleensä valintaani jossa tausta on mustalla ja teksti valkoisella. (2) Moite luettavuudesta. Pääasiassa tekstirakenteen vaikeaselkoisuudesta ja mutkikkaista lauserakenteista sekä siitä että käytän mukana ikävästi termejä. Nämä voidaan nähdä aivan asiallisina kritiikkeinä, ne ovat käytettävyyden kannalta aivan relevantteja argumentteja.

Ulkoasua koskevasta kritiikistä - johon vastaamiseen liittyy myös tekstin sisältöön liittyvää reagointia - ja siihen liittyvästä on hyvä lukaista saamani kommentti, johon olen reagoinut. En tässä toista kaikkea, koska se ei ole kovin järkevää (pointteja on useita ja valtaosa niistä ovat tämän tekstin kannalta irrelevantteja.) Kuvasin ideaani zen -buddhalaisuudesta lainatun idean kautta seuraavasti ; "Moni ihmettelee että miksi ZEN -munkit änkivät vuorille ja muualle vaikeisiin paikkoihin kun paikka on kuitenkin valaistumiselle irrelevanttia. Vuorihan on vain puite ja raami, eikä "maailma". Perustelu tähän oli motivaatio. Ihminen joka kävelee korttelin ei ole innostunut aloittamaan harjoittelua. Jos matka ennen tätä on vaikea, hän on tehnyt panostuksen joka kannustaa häntä ottamaan harjoittelun vakavasti. Se, että joku kahlaa ajatusrakenteitani ja lausehirviöitäni läpi, osoittaa että hänellä on kiinnostusta aiheeseen. Muut. Rehellisesti sanoen. Heihin minulla on vain yksi sanottava; "Why should I care?"" Tämä heijastanee varsin vahvasti sitä että olen Carrin edustaman tapaan internetkyyninen hahmo. Hänestä internetin linkkikikkailu ja muu vetää ihmisten huomion kohti pinnallisuutta. Vaivaa ei haluta nähdä enää missään. Tälle vastavetona onkin pakottaa ihmiset tekemään vaivaa jossain. Että kaikki ei mene vain Carrin moittimaksi "vipujen paineluksi".

En siis suinkaan halveksi käytettävyyttä. Se on kuitenkin renki eikä isäntä. Käytettävyyskeskeisyys johtaa toki kasvaneisiin lukijamääriin ja suurempaan suosioon. Sen ongelma on kuitenkin siinä, että tosiasiassa käytettävyyden takana on piilo-oletuksia. Piilo-oletuksia siitä että blogeilla tulisi hakea suurta lukijakuntaa. Piilo-oletuksia siitä että vaikeissa asioissa syvyyden sijasta pitäisi tarjota tekstejä jotka ovat helppoja. En voisi olla näiden oletusten kanssa enempää erimielinen. En ole lukijakeskeinen kirjottaja. Tänne blogiin kommentoinnistakin on tullut vaikeaa - itse asiassa siitä on tehty sellaista ihan tarkoituksella.
1: Olen siis miettinyt blogini käytettävyyttä paljonkin. Helppokäyttöisyyden sijaan onkin ollut omien tavoitteideni kannalta tarkoituksenmukaisten piirteiden korostaminen. Blogi on mediana piirrejoukko jonka tiettyjä puolia, kuten siihen liittyvää sosiaalista puolta, olen tietoisesti amputoinit ja rampauttanut juuri siinä määrin missä katson sen relevantiksi - mutta en sen enempää. En ole esimerkiksi torjunut kommentointia kokonaan ja sensuroin yllättävän vähän tekstejä. Vittuilu vaikuttaa kommentoijiin tehokkaammin ja paremmin ja läpinäkyvämmin. Näin oma toimintani ei tyle yllätyksenä muillekaan, toisin kuin sensuroinnin kohdalla jossa perusongelma on siinä että muut eivät näe mitä on sensuroitu ja tämän vuoksi he eivät voi päätellä kovinkaan hyvin sitä, mitä saa sanoa. Sensuroitukin laitos voi näyttää avoimelta kun ei nähdä mitä on deletoitu.

"Sherlock" -sarjan mestarietsiväkin ihmetteli saamansa median moittimisen jälkeen sitä miksi Watson välitti siitä mitä mieltä muut olivat hänestä kun hän itsekään ei välittänyt. Holmes joka kirjoitti tupakantuhkasta asioita ylös ei yksinkertaisesti välittänyt lukijamääristä. Ja miksi pitäisi? Miksi ajattelua pitäisi rampauttaa vain siksi että valittu media helposti amputoi ihmisten piirteitä tavoilla jotka korostavat ajattelun rampautumista?

---

Tämä oli tämän blogin 3700 blogaus.