Nykyään kirkosta voi erota netissä. Myös kirkkoon voi liittyä netissä. Tähän liittyen olisi täysin mahdollista rakentaa algoritmi, joka automaattisesti erottaa ihmisen kirkosta sitten kun voidaan. Ja eronnut liittyy kirkkoon heti, kun se on juridisesti mahdollista. ; Joku voisi kysyä "miksi?". Joku voisi vastata että "koska voi". Mutta itse vastaan kuitenkin, että "koska olen fundamentalistiagnostikko."
Tätä algoritmia miettiessäni vastaan tuli kuitenkin toinen jännittävä piirre. Prosessi on sellainen että siihen liittyy puolia joita suuri osa ihmisistä ei tiedä.
Nimittäin se, että tosiasiassa kirkkoon ei voi liittyä netissä. Päälle tarvitaan muuta. Olen käynyt rippikoulun joten olen helpommassa tilanteessa kuin jotkut ; Kirkkoon liittyäkseen rippikoulu täytyy olla suoritettuna. Sen lisäksi tarvitaan kohtaaminen kirkon virkamiehen kanssa. Liittyjä joutuu siis käymään paikan päällä. Ja mikä kiintoisinta, siinä tilanteessa kun kirkkoon liitytään, pitää allekirjoittaa paperi jossa sanotaan muun muassa se, että liittyjä uskoo kirkon opetuksiin.
Mielestäni kirkosta eroaminen on suhteettoman helppoa verrattuna kirkkoon liittymiseen. Ei pidä ihmetellä jos kirkkoon liittyy vähä ihmisiä, mutta että nämä ovat motivoituneita pysymään mukana pidemmän ajan. Täytyy olla motivoitunut liittyäkseen kirkkoon. Kirkosta eroamiseen riittää sen sijaan yhden illan vitutus TV:n ääressä.
Toinen asia sitten liittyy siihen vakaumuspuoleen. Tämä alleviivattu kohta on nähdäkseni jotain joka rikkoo tyystin kaikkea nykyaikaista vastaan. Se näyttää miten jäljessä ajastaan kirkko on. Tämä ei välttämättä itsessään ole huono asia. Sillä kirkko kuitenkin esittää nojaavansa ikuisuuteen, perinteissä ja jollain syvemmilläkin tavoilla.
Mutta samalla menee viemäristä ne argumentit joiden mukaan ateisti voisi liittyä kirkkoon. Usein argumentoidaan että kirkko järjestää kaikenlaista sellaista hyvää ja kaunista nuorisotyöhön ja vastaavaan. Ja näin ollen sekulaarikin ihminen voi olla ihan mukavasti mukana kirkossa. Kun tämänlainen oppiin sitoutuminen vaaditaan liittymistilanteessa, ateisti joka liittyy kirkkoon joutuu siis toimimaan omaatuntoaan vastaan. Toki voidaan sanoa että kirkko voi tehdä näin, koska sehän on uskon asioita varten eikä mikään päivähoitola. Ja jos ei usko niin ei pidäkään kuulua koska uskonnonvapaus. Tämä vakuuttava argumentti sisältää vain sellaisen sudenkuopan että jos sen hyväksyy ei voi enää sanoa että ateisti voisi liittyä kirkkoon koska kirkko tekee hyvää ja arvokasta työtä.
Mielestäni kirkko voisi ottaa oppia shamaanirummuttajista. Heillä on shamaaneja jotka rummuttelevat ja sivussaolevat vaipuvat transsiin. Mukana on ihmisiä jotka kokeilevat asiaa kulttuurillisesti. Tiedän jopa ateistin, joka selittää että ateistishamaanina olemisessa ei ole mitään yliluonnollista koska transsi on mielentila, eikä yliluonnollinen tila. Kirkko myy itseään usein kulttuurin, perinteen, kuulumisen, yhteisön ja nuorisotyön termeillä. Se on kuitenkin liittymisjuridiikaltaan määritelty kirkoksi jonka jäsenet ovat mukana koska uskovat. Väitän että valtaosa sekulaareista jäsenistä - joka etenkin Kehäkolmosen sisäpuolella tarkoittaa sen nykyisiä jäseniä - ei aikuisena tälläistä dogmiinsitoutumispaperia allekirjoittaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti