Kävin miekkakoulun vuosijuhlissa. Tarjolla oli esimerkiksi hieno I.33 -aiheinen kakku. Join liikaa alkoholia, kuten tässä tilaisuudessa tapanani on. Eräässä vaiheessa luulin että lasissani oli vettä, mutta siinä olikin jotain vähän vahvempaa. Yllätysodotus tuotti kognitiivisen dissonanssin, mutta nielin. Kuinka voisin sanoa että mitään ei tapahtunut?
Löimme myös shampanjapulloja auki sapelilla. (Oikeasti kyllä oli enemmän roomalaistyylinen tikari.) Aikaisempina vuosina olen aina unohtanut tuoda omani mukaan. Tällä kertaa muistin. Jonottaessa edellisen pullo räjähti, sirpaleita tuli hieman, mutta vahinkoja ei seurannut, luuttuamista vain. Koska oma pulloni oli turvallisempi 15 minuutin kuin 5 minuutin jälkeen, odotin 10 minuuttia ylimääräistä. Omani aukesi nätisti, mikä oli erinomainen syy kuittailla niille joilla on vuodesta toiseen "hankaluuksia" avata shampanjapullo tällä herraskaisella tavalla - jopa siinä määrin että maailmassa pyörii levittämäni huhu jonka mukaan he eivät kyenne siihen ollenkaan. Koska minulla oli tässä pullo, seurasi lisää juomista. Kuinka voisin sanoa että mitään ei tapahtunut?
Nukuimme yön tiiviisti. Patjoja oli hieman liian vähän. Minä, ihminen joka vaadin nukkuessani tilaa, ja olen eläväinen nukkuja, nukuin kasassa. Minä, johon vieraat eivät koske makaan monta tuntia tilassa jossa joku tunkee spontaanisti kättä naamaasi yöllä. Kuinka voisin sanoa että mitään ei tapahtunut? (Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Sillä mitään ei tapahtunut. Nukuimme. Ei seurannut mitään sellaista jota konservatiivisemmat tahot kutsuisivat luonnottoman perverssiksi sodomiaksi.)
Seuraavana päivänä olin krapulassa. Ja myös skeptikkojen miitissä mm. mr. Leinivaaran seurassa. Olin kuulemman mukaan vaisu verrattuna aiempiin, mikä on tietysti omalla tavallaan ainutkertaista. Kuinka voisin sanoa että mitään ei tapahtunut?
Kotona muistin kuitenkin täsmentää vaimolle, että oli hauskaa, kyllä kaikissa menoissa oli mukana myös naisia. Ja kyllä. Mitään ei tapahtunut. Mikä hiton vale tämä on? Aina tapahtuu jotain. Jossain liikahtaa atomi.
Löimme myös shampanjapulloja auki sapelilla. (Oikeasti kyllä oli enemmän roomalaistyylinen tikari.) Aikaisempina vuosina olen aina unohtanut tuoda omani mukaan. Tällä kertaa muistin. Jonottaessa edellisen pullo räjähti, sirpaleita tuli hieman, mutta vahinkoja ei seurannut, luuttuamista vain. Koska oma pulloni oli turvallisempi 15 minuutin kuin 5 minuutin jälkeen, odotin 10 minuuttia ylimääräistä. Omani aukesi nätisti, mikä oli erinomainen syy kuittailla niille joilla on vuodesta toiseen "hankaluuksia" avata shampanjapullo tällä herraskaisella tavalla - jopa siinä määrin että maailmassa pyörii levittämäni huhu jonka mukaan he eivät kyenne siihen ollenkaan. Koska minulla oli tässä pullo, seurasi lisää juomista. Kuinka voisin sanoa että mitään ei tapahtunut?Nukuimme yön tiiviisti. Patjoja oli hieman liian vähän. Minä, ihminen joka vaadin nukkuessani tilaa, ja olen eläväinen nukkuja, nukuin kasassa. Minä, johon vieraat eivät koske makaan monta tuntia tilassa jossa joku tunkee spontaanisti kättä naamaasi yöllä. Kuinka voisin sanoa että mitään ei tapahtunut? (Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Sillä mitään ei tapahtunut. Nukuimme. Ei seurannut mitään sellaista jota konservatiivisemmat tahot kutsuisivat luonnottoman perverssiksi sodomiaksi.)
Seuraavana päivänä olin krapulassa. Ja myös skeptikkojen miitissä mm. mr. Leinivaaran seurassa. Olin kuulemman mukaan vaisu verrattuna aiempiin, mikä on tietysti omalla tavallaan ainutkertaista. Kuinka voisin sanoa että mitään ei tapahtunut?
Kotona muistin kuitenkin täsmentää vaimolle, että oli hauskaa, kyllä kaikissa menoissa oli mukana myös naisia. Ja kyllä. Mitään ei tapahtunut. Mikä hiton vale tämä on? Aina tapahtuu jotain. Jossain liikahtaa atomi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti