lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kelju "Korva" Kojootti

Oletteko koskaan ajatelleet Kelju K. Kojootin korvia? Harva on ajatellut ihaillen hänen lannistumattomuuttaan, kun hän väsymättömästi ja epäonnistumisista välittämättä yhä yrittää. Vielä harvempi on miettinyt hänen korviaan. Kannattaisi. Sillä ne muuttavat kaiken.

Ajatellaan miten Kelju K. Kojootti putoaa jyrkänteeltä. Hyvin toistuva vitsi on se, jossa Kojootti juoksee eteenpäin hetken aikaa tyhjän päällä. Tämän jälkeen hän pysähtyy ja kokeilee tassullaan tyhjää. Ja alkaa putoamaan vasta tämän tiedostamisen jälkeen. Putoaminen tapahtuu hyvin tietyllä tavalla. Ensin putoavat tassut ja muu ruumis. Kelju K. Kojootin kaula venyy ennen kuin pää tulee mukaan putoamiseen.

Tämä tiettävästi rikkoo monia fysiikan lakeja. Ensinnäkin gravitaatio vaikuttaa aina eikä välitä tiedostamisesta mitään. Toisekseen kaikkiin kappaleisiin kohdistuu karkeasti sanoen sama kiihtyvyys joten kaiken järjen mukaan Kelju K. Kojootin pään pitäisi tipahtaa juuri samalla nopeudella kuin tassujenkin.

Kuitenkin korvat muuttavat paljon.

Jos nimittäin mietimme miten lentokoneet lentävät, niin tärkeintä on tajuta se, että ne lentävät ylöspäin koska ne kulkevat eteenpäin. Tämä onnistuu siipien muotoilun avulla. Kun siipi on ylhäältä kaareva ja alta tasainen, fysiikka rakentaa ilman kulun kautta paine-eroja ja tätä kautta syntyy nostetta jolla lentokone nousee ylöspäin. Näin ollen jos Kelju K. Kojootin korvat toimivat juuri tällä tavalla, on aivan järkevää että tämä ei ala putoamaan ennen kuin hän on paikallaan. Vauhti itsessään antaa nostetta ja Kojootti ei lentokoneen tavoin tarvitse jalkoja ponnistusvoimaa tuottamaan ilmassapysymiseen. Kojootilla on nostetta niin kauan kuin hän ei pysähdy. Tassuilla maan kokeilu onkin vain huomio siitä että nopeus on loppunut tahi loppumaisillaan.

Putoamisen kohdalla vastaan tuleekin toinen korvien erikoisominaisuus. Ne voivat selvästi toimia jonkin aikaa myös laskuvarjoina. Gravitaatiohan iskee Kojoottiin, mutta kuten tiedämme, ilmanvastus on tärkeä voima. Siksi höyhenet ja laskuvarjohyppääjät putoavat hitaammin kuin pyöreät lyijykuulat. Kelju K. Kojootin korvat eivät selvästi ole kovin suuret, joten tästä päästään siihen että Kojootti itse ei voi painaa juuri mitään. Luultavaa onkin että Kojootilla on painavat ja epäaerodynaamiset tassut ja hänen kaulansa on selkeästi jotain löysää mutta elastista materiaalia. Korvat ovat riittävän suuria kannattelemaan Kojootin - kaiken todistusvoiman edessä ilmeisen löyhää - päätä. Mutta ne antavat periksi kun kaulan elastisuus loppuu.

Aivan varmasti kysymys on tästä. Eikä siitä että sarjaa tekevät eivät ole miettineet fysiikkaa. Perin opettavainen ja fysikaalisesti tarkka on "Maantiekiitäjä". Tähän voit vedota kun sinun käsketään lukea koulukirjaa sen sijaan että selaisit sarjakuvia!

2 kommenttia:

Elina Keränen kirjoitti...

Entäs litistyminen kun Kojootti mätkähtää maahan? Inertiaako? Kojootti olisi muuten selvästi jotain taikinamaista ainetta, mutta pystyssä seisominen olisi silloin aika hankalaa. Mahdollisesti Kojootissa on sisällä jonkinlainen kokoontaittuva luuranko tai kehikko. Heko heko.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Kojootin litistyvän luonteen vuoksi olen tullut siihen tulokseen että teoria Kelju K. Kojootin sisäisestä tukirangasta on pakko hylätä. Sen sijaan häntä on tarkasteltava elastisen mutta kovan ulkokuoren kautta. Kelju K. Kojootti itse sitten koostuu joko kaasusta tahi vaahdosta.

Vastaavia ajatuksia saa myös etenkin Hulkin kanssa. Mitä aineen ja energian säilymislaki sanoo vihreäksi jätiksi paisumisesta? Hulk ei voi saada lisää massaa. Hän koostuu todennäköisesti myös kovasta tiivistyneestä kuoresta jonka sisällä on jotain vaahtomaista ; Vaahtomaisuus on helppo perustella sitä kautta miten Hulk käyttäytyy kun tätä ammutaan vaikka luodilla. Nesteen ominaisuus on se, että sitä ei voi tiivistää ; Hydrauliikassa tätä käytetään hyväksi. Paineaallot olisivat hankalia. Kaasu sen sijaan on kasaanpuristettavissa. Kaasu olisi hankalasti kasassa pidettävä ja reikä johtaisi helposti tyhjiin vuotamiseen. Vaahto on tässä juuri sopiva kompromissi. Näin yksittäinen luoti ei vahingoita Hulkia ja hän näyttää regeneroivan. Ilmeisesti ilman hapen kanssa reagointi kovettaa ulkopinnan niin että talojen murskaus onnistuu.

Miten Hulk -tai Kelju K. Kojootti sitten voivat ylipäätään kävellä? Tämä on tieteelle avoin mysteeri, vähän kuin pimeän materian koostumus.

PS. Tämä syntyi kun lueskelin Feynmanin tapaa lähestyä fysiikkaa. Hänhän lähestyi teorianmuodostusta "ikään kuin väärin päin" ja havaintojen kannalta "parhain päin". Tämän sitten laitoin yhteen sen kanssa että sarjakuvia ei saisi kritisoida niiden epätieteellisyyksien kautta (vaikka se onkin yleistä nörttihuvia). Otin lähtökohdaksi sen, että yleinen suhteellisuusteoria on vain teoria, mutta teräsmies on fakta.