WC -papereihin paineltiin rakkausrunosia. Tämä monessa maassa pyörinyt kampanja huvitti itseäni äärettömästi jo siinä vaiheessa kun siinä oli vain tavallisia rakkausrunoja. Sillä nähdäkseni se, että runolla pyyhitään ahteria johtaa siihen että yhtiö kertoo kenties sellaista sanomaa jota se ei ole tarkoittanut. Lisää huumoria voi saada siitä että mukaan oli livahtanut myös Raamatun pätkiä. Tästä seurasi perseen revintää (anal lysis).
Kampanjan perusidea ei siis iskenyt. Mutta ihmettelen sitä että yhtiö puolustautuu sillä, että se ei ole tiennyt. Asia voisi olla uskottava ellei livautettuna olisi juurikin niitä Raamatun levinneimpiä ja tunnetuimpia kohtia. Jos Raamatusta olisi napattu jokin vähemmän tunnettu pätkä, tuskin kukaan - edes aktiivifundamentalistit joiden Raamatun osaamistaso on tosin usein yllättävän ja järkyttävän huono - olisi huomannut. Mutta kun lainatuksi on päässyt esimerkiksi kuuluisa Suomessa häissäkin toistettava "kaiken se kestää, kaiken se kärsii" -kohta on se niin yleissivistystä että se olisi pitänyt huomata.
Lisäksi se, että mukaan livahtaa tämänlainen tuo laajempia mietteitä yleisestä valvonnasta. Yhtiö on nimittäin kerännyt rakkauslausumia halvasti facebookin kautta. Kun mukana on tälläisiä, ei voi olla miettimättä sitä että kenties mukana on myös maallisemman Jumalan, Meidän Tekijänoikeutemme, alaisia runosia. Asiaa on tietysti vaikeaa arvioida eikä suoraa saa syyttää. Mutta jos valvonta pettää yhdessä kohdassa on asiallista ihmetellä että olisiko mahdollista että sitä vuotamista olisi tapahtunut muuallakin. Tämä on siitä oleellista että siinä missä Kristillinen Jumala on Armelias, on tekijänoikeus maailmanlaajuinen, tiukka ja rankaiseva.
Tosin myös mokauksesta seurannut meteli on yllättävää. Sillä ironisesti ottaen juuri se kohta joka on lainattu pyytää ja vaatii rakkaudelta pitkämielisyyttä ja armomieltä. ; Voidaan sanoa että ikonoklasmi, kuvainraastanta ja jumalanpilkka kertovat siitä että niiden levittäjältä puuttuu joko rakkaudellisuus tai ymmärrys. Mutta myös siitä suuttuminen kertoo että vastaanottaja on samalla tasolla.
Itse pidänkin ikonoklasmia ja jumalanpilkkaa tärkeänä. Ja juuri siinä mielessä että ne tarjoavat loistavan testin uskovaisille. Ikonoklasmin ideana on näyttää pitkämielisyys siten että suoltajaan suhtaudutaan huvittuneisuudella. Tällöin toiminta näyttää epäkunnioittavalta typerehtimiseltä. Mutta jos tästä syntyy raivoa, niin herää mietteitä siitä että kuinka herkkä on se pitkämielisyyttä vaativa Jumala joka pahastuu jostain pienestä ja tyhmästä vessapaperiepisodista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti