Kalsarifilosofi

Olin jo lapsena erityinen. Ja tämä ei ole itsekehua, sillä minulle kerrottiin näin. Kannustuspuheet kertoivat että jokainen, siis myös minä, olen ainutlaatuinen ja yksilö. Kuulin että jokainen on laulun arvoinen ja sankareita kaikki, vähintään näöntarkastuksessa.

Uskoin tämän, eikä ihme, olenhan sentään elänyt koko elämäni itseni kanssa ja ongelmani ovat aina olleet muissa. En muista tehneeni yhtään virhettä. Koskaan. Sen sijaan olen aina saanut korjailla toisten tekemiä virheitä. Esimerkiksi politiikkaa ihmiset eivät osaa. Ja jo ekaluokasta lähtien olen joutunut korjaamaan matematiikan kirjojakin. Sivistys ei ole nykyään hyvällä tolalla.

Siksi päädyinkin innoissani yrittämään. Oi sitä puheiden, naurunremakointien ja verkostoitumisen aikaa. Kuitenkin maailma ei ymmärtänyt tätä sankaruutta ja erityislaatuisuuttani. Ensin hain kuuluisuutta ja kiitosta akateemisesta maailmasta, mutta he nauroivat minulle. Nauroivat! Ja sitten laskin hieman rimaa. Yritin naistenlehtiin ja paikallisradiokanaviin. En päässyt edes välikevennykseksi. Lopulta olin tilassa jossa edes uuden suomen blogikommentit, suomi24 ja Jallun tekstiviestipalstat eivät tarjonneet minulle ansaitsemaani kiitosta. Olin ihmispolo jolle mikään ei kyennyt tarjoamaan mitä tarvitsin.

Olo oli kuin airotonta kirkkovenettä huutelevalla mustalla tukkavärillä silmänsäkin maalanneella nuorella miehellä, jollainen olinkin. On inhottavaa olla äänenmurroksen kanssa painiva yleisnero joka kantaa koko maailman viisautta päässään, hennoilla hartioilla jolle valtio yrittää vielä antaa täypakkausmarssin jälkeen psykologisia arviointeja. Jos tälläisessä pettymyksen karvaassa kalkissa syntyy arviointeja joista ilmenee sanalista "potentiaalinen narsistinen psykopatia", niin muistutan vain että kaikella on hintansa. Valtio vainoaa kaltaisiani miehiä!

Siksi - heti armeijasta ankarasti ja vainotusti urakoimani urhean viikon jälkeen vapauduttuani - päätin ryhtyä sisäiseksi sankariksi. Valitsin sankarikseni Jari Sarasvuon joka kehottaa imitoimaan menestyneitä, ja kun imitoit tarpeeksi hyvin niin olet menestynyt itsekin. Kannustuin ja hänen laillaan öähdin levittelemään optimistisia pikku kylttejä synkille lenkkipoluille. Päädyin kannustamaan militanttilesboja viestillä "Seuraavan puskan takana voi olla puskaraiskari." Se kun tarjoaisi heille toivon maksimaalisesta uhriudesta. Tai sitten mitä he todella tarvitsisivat. Kiinnostuneena yritin jopa seurata aiheen parissa olevaa mediaa, ja vaikutuksia ihmisiin. Mutta polut olivat tyhjillään. Ilman näkijöitä ei ole mediajulkisuutta. Lisäksi pensaikossa on inhottavaa kykkiä tuntikaupalla. Etenkin alasti.

En lannistunut vaan yritin uudestaan ja paremmin. Halusin mainetta ja kannustusta yökerhoissa. Siellä orjista tarjottiin kuitenkin käypä markkinahinta. Ja tässä en ollut vahvoilla. Olihan markkinoilla kaupan myös Henry Laasanen, joka oli lapsena orjaksi kaapattu ja tavallisesti hevoskäyttöistä vesimyllyä tallannut Barbaari-Tarzan joka oli opetellut viidakossa lukemaan kirjoittamaan aapisen, sivistussanakirjan ja ilmeisesti antiikkisen Playboy -kokoelman avulla. Hänen öljyttyjen pohkeidensa kanssa kilpaileminen ei ollut yksinkertaisesti mahdollista, paitsi japanilaiseen koulutyttöpukuun pukeutumalla. Mutta rajat se on silläkin miten monta kertaa haluaa vapaaehtoisesti jutella poliisipäällikön kanssa vakavasävyisiä keskusteluja. Etenkin siitä milloin hänen perheensä ei ole lauantai-iltoja kotona paikalla.

Sitten valaistuin siitä että olin hakenut ratkaisua väärältä suunnalta. Siksi ei saisi tehdä vain mitä itse haluaa, vaan pitäisi olla kannustunut tavalla joka hyödyttää kaikkia. Eli pitäisi olla Aristoteelinen, yhdistää oma ihanne ja yhteisön hyöty. Tämän katsottiin tarkoittavan sitä että omien ilojeni tulisi olla sellaisia että yhteisö hyötyisi niistä. Ja kun onnistuisin tässä olisin siunattu ja itse asiassa rahakin tulisi mukana. Sata tuhatta euroa vuodessa saa jos vain edes vähän tosissaan yrittää, lupasivat. Miljoonan saaminen maksaisi ystävyyssuhteet mutta heitä, ymmärtäjiä, kaltaisellani nerolla ei luonnolliseti ollut. Mikä tietysti itsessään todistaa nerouden.

Ajatus rahasta suosion ja etiikan mittarina häiritsi. Ihmisiä voi hallita ja se on nautinnollista. Rahaa ei voi kiduttaa ja manipuloida, joten mikä on lysti koko pelissä? Lisäksi ihmettelin että mitä tekisin kaikella rahalla. Ostaisinko kirjoja niin paljon että en ehtisi lukemaan niitä elämäni aikana. (Siksi että niitä on niin paljon.) Ostaisinko niin paljon huumeita että en ehtisi käyttämään niitä elämäni aikana. (Ei siksi että huumeita olisi niin paljon vaan siksi että niiden käyttäminen tappaa. Ei sadalla tonnilla niin paljoa saa. Sivistys on halvempaa). Perustaisinko muurahaiskarhujalostamon? (Muurahaiskarhu on halpa. Se maksaa muutaman tonnin ja mielenterveyden.)

Mutta sitten minulle valkeni että raha ja onni liittyvät yhteen. Ja mikä ihaninta, minua valaissut menestysteologi kävi minulle kertomassa netin välityksellä että jokainen tienattu raha on ansaittua, ja että on epäyhteiskunnallista loisia muilta veroja. Jumalakaan ei tykkää köyhistä, johan sen näkee siitä että heitä ei ole siunattu. Hän lainasi Jari Sarasvuolta kuulostavia sitaatteja, mutta sitaattisuhteet näyttivät syy-seuraussuhteeltaan käänteisiltä.

Siksi mietinkin asioita uudestaan. Mietin miten kaltaiseni ainutlaatuinen ihminen voisi tienata. Sillä kun raha ja oikeus kulkevat yhdessä kuten valta ja oikeutus, niin jos tienaan rahaa, olen siunattu ja teen asioita jotka hyödyttävät yhteisöä ja jotka ovat minua. Ja koska työ ja ura ja status on identiteetin leima, ammattini myös brändäisi minut uusiksi. Ja näin ollen löytäisin itseni ja olisin itseni. Tienaamalla olen hyvä ja itseni. Ihmisyys on mitattavissa ja arvioitavissa kätevästi tilinauhasta. Psykofyysinen kokonaisuus tiivistyy näppärästi yhteen konseptiin. Vähän kuin "kalat" horoskooppimerkkinä tai "jing ja jang" idän mystiikassa!

Sain kuulla alkuun että jos on köyhä - eli laiska paska - niin kannattaa ensin ostaa omistusasunto ja sitten vuokrata sitä muille 1000 euroa kuukaudessa. Tämä kuulosti toimivalta ja teinkin juuri näin. Koska en saanut lainaa kahteen asuntoon, päädyin jälleen asumaan tutussa pusikossa tuttu optimistinen mietelause seinätaulunani. Siellä puskassa miettiessäni mietin taseitani, ajatukseni olivat siis syvällisesti reflektoimassa yhteiskuntahyödyllisyyden ja kalvinistisen hyvyyden objektiivisia mittareita. Käytin apunani mobiilia kännykkää jollainen jokaisella vuokranantajalla tulee olla. Koin itseni hyväksi ihmiseksi.

Siinä pusikossa varastamani kännykän avulla aktiivista mobiilifacebookelämää eläessäni Tajusin ja Tiedostin että olin ollut aikaisemmin väärässä. Olin luullut että olen liian sekava. Avainkysymys oli siinä että olinko sittenkään riittävän sekava. Päätin heti suunnata haltuunottamani tiedon valtatien tositv -realityohjelmien suuntaan.

Siksipä päätin että minusta tulee oraakkeli ennustaja profeetta. Heitä ei ole yhteiskunnassamme ollenkaan tarpeeksi. Meillähän on vain Harri Veijonen, Jouko Piho ja Pekka Himanen. Tietojeni mukaan profetointi ei ole kovin merkittävä ammatti. Tämä kyllä latistaa intoani ottaa osaa tämänlaiseen toimintaan. Sitä kun voisi tehdä jotain tärkeää, kuten vaikkapa toimia kokkiohjelman juontajana. Lisäksi Profetoinnin lahja edustaa juuri sellaista ympäripyöreää arjesta vieraantunutta hapatusta, jota ei pysty tiivistämään 3minuuttiseen spektaakkeliin jota arvioidaan nollasta kolmeen rastilla "Talent" -ohjelmassa ja jota ei siksi tavallaan ole olemassakaan.

Kannustimena on kuitenkin se, että parhaimmillaan tässä pystyy valjastamaan kykynsä hyödyttämän Suomen kansaa ainutlaatuisella tavalla. Että voi esimerkiksi tarjoutua auttamaan Suomen kansaa ja päätymään poliittisen puolueen johtajaksi. Puolueen, joka jos saa riittävästi ääniä niin että se nousee Suomen Suosituimmaksi Puolueeksi, tekisi minusta automaattisesti Suomen Pääministerin. Lisäksi saattaisin saada esimerkiksi 700 000 euroa rahaa. Olisin 700 000 euroa hyvä, objektiivisesti. Tämänlainen optimismi kannusti profeetan nöyrään ja vaatimattomaan työhön, sanotaan että hyväntekeväisyystoimintaan jossa lahjakkuuteni, älykkyyteni ja viisauteni voivat kenties kirkastaa koko maailman ja sen tulevaisuuden.

Lisäksi tajusin että se mistä minua oli aina syytetty koulussa lapsena, eli negatiivisuudesta, ei ollutkaan kysymys aidosta negatiivisuudesta. Se oli päin vastoin herkkänahkaisuutta herkkätunteisuutta. Sillä mitäpä profetointi on, ellei sitä että avoimesti tunnistaa lopun ajan merkkejä ja ennustaa tuhoja pienten symbolien ja merkkien takaa. Olinkin ollut aina sitä ihastuttavaa ihmisryhmää joka näkee lentokoneen savuvanoissa avaruusolentojen myrkytysoperaation, yhdessä tummaihoisessa naapurissa islamin maahanrynnistyksen ja tästä seuravan teokratian. Olen niitä ihmisiä jotka näkivät ja kokivat vahvasti kun Diana kuoli - se oli mulle koskettavasti tuttu, ihan henkilökohtaisesti tunsin hänet "Iltalehdestä". Näen vesisateessa Noahenkisiä tuhotulvia. Ja Tuhotulvissa näen lähinnä sen että eräät laulajat hukkuivat ja sen että eräs poliitikko jäi henkiin.

Nämä mielessäni avasin mieleni meditoinnilla, nenäni nuhalääkkeellä ja aistinelimistöni meskaliinilla. Olin päättäväinen ja yritteliäs ja tavoittelin profetianäkyä aivan tosissani. Koska nuhalääkkeessä on sivuvaikutuksena laksatiivisia vaikutuksia, oli näkykokonaisuus erikoinen. Kun ihminen on auki, hänen nenänsä avautuu aistimaan asioita jotka ovat peräisin syvältä itsestä ja jotka muuten jäisivät aistimatta. Tästä viisastuneena näin miten ennustaminen minun kohdallani tulee hoitaa. ; Delfoin Oraakkelilla oli huurunsa ja Jouko Piholla houreensa ja Himasella jäljet joita tallatut koirat jättävät katuun. Minä sen sijaan päädyin tulkitsemaan niitä pieniä alushousujani kätteleviä tervehdyksiä joita paniikkisen tuhonmerkin kokemus oli totutusti tuonut elämääni. Mystiikassa seuraus ja syy liittyvät yhteen kuin Matti ja Teppo. Toisin sanoen ne ovat Matin ja Mervin antiteesi.

Yrityksistä huolimatta näkyjä ja tulkintoja ei ole tullut. Olen käytännössä profeetta vailla viestejä. Tämä on vain alkukankeutta. Pitää yrittää enemmän. Vanhemmiltani pyydän kuukausivuokriin varaa ja lähetin heille myös viestin joka kertoo lisärahan tarpeesta. Tarpeesta joka suunnataan nyky-yhteiskuntaan sopivasti ja rationaalisessti ; "Haluan nähdä näkyjä. Lähettäkää lisää meskaliinia."