Lähden tästä hieman äärimilleen viedystä provokaatiosta hieman maltillisemmille vesille. Olen nimittäin huomannut että aborttia puolustetaan usein moraalimielellä. Moni fundamentalisti on häiritsevä mutta periaateessa hyviä tyyppejä. On jopa natseja jotka ovat "kokonaisuuden kannalta ihan OK". Mutta jos hän suhtautuu itsemurhaan erityisen tuomitsevana, hän ei käytännössä koskaan ole mainittavan hyvä. ; Itse olisin valmis laittamaan "riskaabelejen" uskontojen kohdalle oireeksi nimenomaan tuomitsevan suhtautumisen itsemurhaan.2 Erikoista on, että nähdäkseni nimenomaan itsemurha, eikä sen "ideologinen lähisukulainen", eutanasia, toimii tässä merkittävänä indikaattorina. Eutanasiaa voidaan vastustaa ja tuomita aivan inhimilliseltä pohjalta. Käytännöllisesti katsoen itsemurhaa tuomitseva ei jostain syystä näytä voivan samaan.
Ja tätä ei pidä väärin ymmärtämän. Juuri kukaan ihminen ei pidä itsemurhaa toivottavana. Edes minä, kaikesta pro-itsemurhamielisyydestäni huolimatta, en pidä siitä että kaverini, tuttavani tahi muut läheiseni päätyvät omaehtoiseen oman käden kautta lähtemiseen. Likimain kaikki pitävät itsmurhaa ikävänä asiana, ja jonain jota tulee ennaltaehkäistä. Kysymys on siitä, että jos itsemurha pitää erityisesti tuomita, ihmisessä - ja usein hänen ideologiassaan - on erityinen vika, joka on usein hyvin syvällinen vika. Niissä itsemurha on jotain jota ei ennaltaehkäistä vaan joka kielletään. He eivät ikään kuin hoida "sairautta" vaan yrittävät estää "oiretta" ilmestymästä.
Olenkin valmis menemään niin pitkälle kuin esittämään, että jos ihmisen pitää tuomita itsemurha ja itsemurhan jo tehnyt ihminen, on tähän käytännässä kaksi syytä. Hän toki esittää "elämän suojelun" perusteeksi, mutta käytännössä näiden ihmisten muu mielipiteily ja asennoituminen. Ja nämä ovat käytännössä.
1: Nämä ihmiset eivät kestä sitä että heidän teoillaan on seurauksia. Jos he ovat paskoja ihmisiä ja toinen sen vuoksi on kasvaneessa itsemurhariskissä, he eivät halua kantaa vastuuta tämänlaisesta. Siksi on helpompaa delegoida syyllisyys itsemurhan tehneeseen kuin kantaa se itse.
2: Se on niitä - ilmeisen harvinaisia - hetkiä varten kun nämä ihmset itse katsovat kriittisen reflektoivasti itseään peilistä ja miettivät sitä miten ovat muita ihmisiä kohdelleet. Kun tämä tunnetila3 kolkuttaa omaatuntoa, on edes välttävästi normaalilla emootiovarannon omistavan ihmisen luonnollinen ja rehellinen - ja kenties jopa ainut pohjimmiltaan eettinen - reaktio lopettaa elämänsä mahdollisimman pikaisesti.
Yksilötaso on itse asiassa kuitenkin hieman tymäkkä. Se on provosoiva, mutta tästä voidaan astua maltillisemmalle tielle. Nimittäin noiden ajatuskonseptien laimennus voi johtaa yhteiskuntatason toiminnan miettimiseen. Siinä ei tarvitse muistaa kuin se, että mikään ideologia ei ole tyhjiössä. Kulttuuri tuottaa valikoiman elämäntapoja. Nämä ovat harvoin aivan monotonisia elämäntapoja. Mutta niitä ei ole määrättömiä määriä. (Siksi esimerkiksi historialliset kristilliset kulttuurit eroavat buddhalaisista kulttuureista. Valikoima on suppeutuu tai vähintään niiden kannattajamäärissä tapahtuu muutoksia kulttuurin ohjaamana.)
Tämä painottuminen johtaa siihen että jotkut ilmiöt - kyseisen kulttuurin ongelmat ja lieveilmiöt - nousevat esiin. Niitä vastaan tehdään yleensä kieltoja. Kulttuuri tarvitsee jäseniään ja jos sen lieveilmiönä on se, että se tosiasiassa tuottaa paskaa elämää monille, se lisää itsemurhaintoa. Esimerkiksi Suomessa itsemurhaan kannan ottaminen on välttämätöntä koska niitä tapahtuu paljon. Kulttuurimme ajaa ihmisiä - etenkin nuoria miehiä - itsemurhaan. Tämä on ongelma, jota ei voida usein rajoittaa siten että ennaltaehkäistään itsemurhia koska tämä tarkoittaisi sitä että pitäisi suuresti "loukata monien ihmisten pyhiksi kokemia arvoja".4 Siksi monille "ainut relevantti keino" onkin se, että näistä ihmisiä murhaavista dogmista pidetään yllä ja niistä tehdään peräti perinteen voimin valtioninstituutioita. Sen sijaan vain itsemurha kielletään ja torjutaan.
Siksi itsemurhan torjuminen hyvin syvällä ja ehdottomalla asenteella johtuu todennäköiseti torjujan omassa kulttuurissa olevista vioista, joita hän ei suostu tunnustamaan. Ja siksi tämänlainen hieman yllättävä indikaattori saattaa selittää miksi juuri "ei saa tehdä itsemurhaa" -tyylinen periaatteessa elämää ja toista ihmisti lähtökohtaisesti auttava näkökulma onkin sama kuin "portti Helvettiin".
1 Vähän samaan tapaan kuin joku varmasti pitää järkyttävänä että samaisessa elokuvassa on hävinneitä urheilijoita jotka syyttävät Jumalaa. Että ilman Hänen vaikutuksiaan hän olisi arvokisoissa. Joka muistuttaa siitä että jos voitto on Jumalan ansiota, Hän todellakin vaikuttaa menestysjärjestykseen joten Jumala pakosti syrjii sitä joka on hävinnyt tälle jonka voitto on Jumalan ansiota.
2 Siinä missä Pascal Boyer leimaa uskonnollisen ääritoiminnan piirteeksi tuomitsevan suhtautumisen apostasiaan, eli uskon hylkäämiseen, olen valmis laittamaan tämän yhdeksi vastaavaksi piirteeksi.
3 Jota voisi kutsua "synnintunnoksi", mutta ei voi koska juuri tämä käsite on sotkettu näillä ihmisillä ja tämän herättelyn nimissä oikeutetaan se paskamainen käytös.
4 "Elämää kunnioittava" voi esimerkiksi selittää itsemurhaa haluavalle että elämä on ihana lahja. Jos se olisi, ei ihminen olisi haluamassa tehdä itsemurhaa. Se, että itsemurha on relevantti teema kertoo että jos elämä on lahja, se on vitun paska lahja. Ja ihminen joka selittelee asioita kauniiksi on joka on joko elämänkokematon kermaperseidiootti tahi ideologisen sulkusilmäisyyden tahi psykopatian tahi muun vastaavan vuoksi muutoin täysin emootiokyvyttömyyden vuoksi rajoittunut asettumaan toisen asemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti