Tämän päivän "Helsingin Sanomissa" murehdittiin filosofian suosion laskua. Ylioppilaskirjoituksissa enää noin 700 kirjoittaa sen. Aikaisemmin luku on ollut tuhannen parissa. Syiksi esitettiin esimerkiksi se, että muut aineet nähdään hyödyllisinä, eli ne auttavat suoraan uralla. Ja lisäksi filosofia koetaan vaikeana. Myös Pekka Himasen sotkut ovat laskeneet filosofian mielikuvaa. Se tuntuu turhalta höpöaineelta.
Moni pitää tätä pahana. Nähdäkseni asia ei ole niin yksinkertainen jos keskitytään määrän sijasta laatuun. Tässä avuksi voi ottaa vaikkapa filosofia -termin etymologian. Etymologia ei ole tietysti kovin vakaa pohja tehdä mitään kunnon argumentteja. Mutta tässä tilanteessa se kuitenkin heijastelee ajatuksiani, joten tämänlainen sanaleikintä annettakoon anteeksi, näin blogitekstinä.
Jokainen kuulee filosofian määritelmän olevan suomeksi "viisauden rakastamista". Tämä on teknisesti oikein, mutta siinä unohdetaan filosofinen tarkkuus. Sillä rakkautta oli kreikassa hyvin montaa laista. Ja niiden erottelu kuuluu peräti filosofiseen yleissivistykseen. Filosofia -sanassa rakkauden kantasanana ei ole eros. Se ei ole (varsinkaan) agape. Se on filia. Tämä tarkoittaa sitä että filosofia itse asiassa tarkoittaa "ystävyyttä viisauden kanssa". (Siis nimensä mukaan.)
Mielikuva "viisauden rakastamisesta" on oleellista koska rakkaus -sana muuntaa ajatuksia ja suhtautumisia. Tämä sanaleikintä on relevanttia vain sen vuoksi että ystävyys on välttämättä vastavuoroista ja rakkaus taas ei ole.
Ystävyys on aina symmetrinen relaatio. Oleellisinta on se, että vaikka rakkaus kenties ihanteellisimmassa muodossaan on kaksisuuntaista, niin rakkaus ei välttämättä ole kaksisuuntaista. Itse asiassa harmittavan usein rakkaus jää juurikin yksisuuntaiseksi. ; On mahdollista rakastaa, vaikka rakkauden kohde ei rakastaisikaan takaisin. Ihminen voi olla "onnettomasti rakastunut". "Onnettomasti ystävystynyt" jää vain fanittamisen tasolle ; Aitoa ystävyyttä ei saavuteta koska fanilta puuttuu syvän ystävyyden vastavuoroisuus.
Tämä on oleellinen mietittävä. Filosofiassa ihminen voi rakastaa ideaa siitä että hän olisi viisas. Mutta jos viisaus ei kumpua takaisin, hän voisi olla "onnettomasti rakastunut", jolloin filosofi olisi filosofia epäonnistuessaankin. Vastavuoroisuusodotus tekee filosofiasta vaikeampaa ja haasteellisempaa. Siinä vaaditaan jo jotain. Ja tämä jotain on itse asiassa aika paljon.
Jos Himaskatastrofi vie maineen, on ihminen ollut aikaisemmin korkeaan filosofian "kamu" tai "fanittaja" tai jopa "loismainen siipeilijä". Jos filosofia on valittu helppona aineena. Jos filosofia on valittu siksi että sillä on välinearvo johonkin muuhun. Silloin kysymys on ystävyyden irvikuvasta. Jos näistä syistä ja perusteista lähtee ihmisiä muihin aineisiin, sen parempi filosofialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti