Maailma jossa havainnot ovat teoriapitoisia vaatii aina jonkinlaisia oletuksia. Siksi onkin hyvä varmistaa että nämä oletukset eivät ole pelkästään maailmankuvallisia oletuksia, vaan että ne ovat tätä laadukkaampia oletuksia.
Tähän liittyen on mielenkiintoista ottaa keskiöön uskonnollinen kokemus ja mystiikka. Olen itse kokenut sellaisen, ja on pakko myöntää että kokemus on erityisen vakuuttavan tuntuinen. On hyvin ymmärrettävää että sellaisen kokenut uskoo "sen taakse Voiman". Mutta se, onko jokin ymmärrettävää ei ole totuuden etsijälle kovin kiinnostavaa, heille pulistinen ja suosittu vale on silti vale. Muoti ei ratkaise todellisuutta. Epistelmologi ei mieti juurikaan sitä onko jonkun hyväksyminen ymmärrettävää. Hän miettii onko se perusteltua. Eli sellainen jonka rationaalinen viisas ihminen voisi tehdä annetusta.
Sitä voidaan pitää havaintoja ja aivan aitona kokemuksena. Kuitenkaan en pidä tämänlaista kokemusta - edes omakohtaisena saati sitten toisille välitettynä tarinana - kovinkaan hyvänä argumenttina. ; Klassinen varmistus kristilliselle uskolle on kuitenkin näihin kokemuksiin vetoaminen. Esimerkiksi Alvin Plantingan warrant -argumentaatiossa ihmisten aistien joukkoon oletetaan erityinen sensus divinitatis, joka on erikoistunut Jumalan aistimiseen. Ilman tätä meillä ei olisi aistimusta Jumalasta ja koko hänen perustelunsa jäisi "riippumaan ilmaan".
Ensin on tietysti hyvä huomata että kristillinen mystiikka on tässä kohden hyvinkin itsekriittistä: Kristityt nimittäin reagoivat vääräoppisiin uskonnollisiin kokemuksiin hyvinkin tiukasti. Kun buddhalainen tai kerettiläinen kristitty kertoo omista kokemuksistaan he kertovat selityksiä joiden mukaan nämä kokemukset ovat väärässä. Taustalle voidaan olettaa monenlaisia selityksiä.
Jos jonkun uskonnollinen kokemus on konfliktissa "oikeaoppisen kristillisen dogman kanssa" - eikä ole esimerkiksi "Raamatun" mukainen - he selittävät että uskonnollisissa kokemuksissa on diversiteettiä;
1: Uskonnollinen kokemus on homo religiosus -mallisessa ihmislajin yksilössä oleva peruskokemus. Joskus se toimii väärin. Jos silmät aistivat oikein, niin hallusinaatiot eivät silti ole tosia. Näin kristilliset uskonkokemukset ovat aitoja kokemuksia ja muut ovat hallusinaatiouskomuksia. Aivot voivat tehdä eri asioita, samat osat voivat aktivoitua vääristä ja oikeista syistä. Näin vääräoppinen näky ei uhkaa kristillistä logiikkaa, eikä rakenna ylitsepääsemätöntä ristiriitaa.
2: Uskonnollinen kokemus joka tulee vääräoppiselle selitetään väärän uskonnon teologian kautta. Näin ollen väärän uskonnon viitekehys muokkaa kokemusta ja etenkin sitä tarinaa joka kokemuksesta kerrotaan. Tällöin itse kokemus voi olla aito, eikä se edes ole mikään hallusinaatio.
3: Uskonnollisilla kokemuksilla on monia taustavoimia. Osan tekee Jumala ja toisten takana taas on itse sielunvihollisena toimiva vanha vihtahousuinen Pelsepuubi Saatana Paholainen yhdessä demonisine kätyreineen.
Kaikissa ylläolevissa selityksissä on mielenkiintoinen tilanne. Ne nimittäin selittävät uskonnollisen kokemuksen merkityksettömäksi. Ongelmana on se, että niitä samoja selityksiä voidaan soveltaa myös kristillisiin kokemuksiin. Itse asiassa voidaan selittää että oikeasti kaikkien pitäisi uskoa ihan muihin jumaluuksiin, ja että kristittyjen kristilliset näyt ovat harhaa, uskonnon dogmien ja mielikuvien tuottamaa vääristelyä ja pahojen maahisten juonia. Tai voidaan sanoa, että ihmisillä on aivot jotka näkevät joskus oikein, mutta joskus tulee hallusinaatioita. Ja joskus havainto muuntuu ideologian vuoksi. Eikä tällöin edes välttämättä tarvita pahoja henkiä vääristymälähteeksi.
On selvää että kaikkia uskonnollisia kokemuksia voidaan iskeä tämänlaisella päin pläsiä ja viedä niiltä uskottavuus. Uskovainen voi tietysti klassisesti puolustautua sillä, että Jumala on Tosi, joten uskomukset ovat tosia. Tämä kuitenkin korostaa lähinnä sisäistä ristiriidattomuutta, jolloin syntyy varsin kehäinen ajatusprosessi. Silloin ajatellaan että ihmisillä on lupa uskoa vain sellaiseen josta heillä on kokemus. Ja jos heillä on kristinuskosta kokemus, se vahvistaa kristinuskon Jumalan olemassaoloa. Tässä kuitenkin oletetaan joko Jumalan olemassaolo joka ollaan todistamassa. Tai sitten olettamalla havainnot luotettavaksi joka on se josta ollaan keskustelemassa. ; Loppujen lopuksi päädytään kartesiolaiseen kehään jossa Jumalan olemassaolo on tosiasiatila joka todistaa aistien luotettavuuden (joko sitä kautta että Jumala ei valehtele tai sillä että jos Jumala on on tämän Jumalan mukaiset havainnot totuuden kanssa vastaavia) ja Jumalakokemuksilla saadaan todiste Jumalan olemassaolosta.
Tämä johtaa siihen että käytännössä mikä tahansa uskonto voikin puolustaa itseään kristilliseltä kritiikiltä. Eikä tämä jää edes siihen, että olisi pakko uskoa yliluonnolliseen. Myös ateistit voisivat samalla metodilla vedota muiden hallusinaatioihin ja vääristelyihin. Lopputulos ei selvästi ratkea tällä. Näiden perustelukenttien ongelmana onkin se, että ne lähinnä vetoavat eivätkä perustele. Ne eivät ratkaise mitään ongelmaa vaan tarjoavat kikkoja selvitä kritiikistä ilman että mielipidettä tarvitsee muuttaa mihinkään. Kyseessä ei ole teknisesti ottaen siis mikään argumentti joka ratkaisisi kysymyksen suuntaan tai toiseen.
Ongelmana on se, että vääräoppiset uskonnolliset kokemukset ovat yleisiä. Niille tarvitaan selitys. Samalla kuitenkin kaivetaan hautaa omalle ideologialle. Halu estää vääräuskoisia onkin oikeauskoisen ajattelun pahin vihollinen, koska samat perusteet joilla vihollinen määritellään harhaiseksi typerykseksi toimivat myös omaan uskomusmaailmaan.
Varmisteluvaatimuksen kohdalla asia ratkaistaan, näille argumenteille ei yksinkertaisesti anneta arvoa. Jos joku selittää että hänellä oli kokemus kristillisestä Jumalasta, hänen täytyisi varmistaa että kristillinen Jumala oli todella se näkyjen takana oleva voima. Demonitkin voisivat tuottaa vastaavia, tosin vain vääriä, elämyksiä. Näin ollen kokemus voisi olla harhainen. Itse asiassa tämä voidaan laajentaa pidemmällekin. Voidaan sanoa että
P1: Jos A [henkilö/ ideologia/yhteisö] usein arvioi uskomusten muodostamista viitaten prosesseihin x ja y
P2: A ei voi tarjota hyvää keinoa erottaa x:n y:stä
P3: x on luotettava ja y on epäluotettava
J: Jos jokin perustelu tulee x tai y:stä se on epäluotettava.
P1: Jos A arvioi hyvyyttä viitaten prosesseihin x
P2: Jos perustelu x on epäluotettava
J: Eettistä implikaatiota jossa A arvioi hyvyyttä ei voida vetää
Tämä voi tuntua häijyltä ja kerettiläiseltä:
1: Ensin uskovainen voi loukkaantua siitä että tosiasiassa Raamattu on havaintojen ulkopuolinen mittari. Mutta tämän maailmankuvallisuus putkahtaa esiin välittömästi sillä että prosessia voidaan soveltaa uskontoihin soveltaen niin että kaikki nekin voivat selittää itsensä luotettaviksi ja muut harhaoppisiksi. Tämä kertoo että metodi on mielivaltaa eikä mikään hyvä keino.Oleellista onkin se, että koko "Raamattu" oikeutettaan Jumalallisella henkeytyksellä. Raamatun väitetään olevan henkeytetty. Raamatun dogmit tarkistuskeinona ovatkin tätä kautta varsin mielivaltaiset. Näkyjen totuudellisuus oikeutetaan vetoamalla toisiin näkyihin joita väitetään todeksi. Saman tien voisi väittää omaa näkyään suoraan todeksi. Jos vääristymäriski on, se menee koko ketjun läpi. Hengellisesti välitettyyn Raamattuun vetoaminen hengellisesti välitetyn erotusmenetelmänä rakentaakin, joko suoraan kehäpäätelmän ja varovaisestikin soveltaen se johtaa itseriittoiseen petitio principii -rakenteeseen.
2: Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että vaikka Jumala olisi olemassa ja hän ilmoittelisi ihmisille, ei tästä olisi mitään väliä. Tämä on monelle vielä kerettiläisempää. Se on lisäksi epäintuitiivinen koska intuitiossa totuuden kanssa vastaavuus on hyvin monelle oleellisesti ratkaisevaa. Kuitenkin jos arvaan ennalta lottonumerot ja ne tulevat arvonnassa, tämä yhteensopivuus todellisuuden ei ole tietoa. Oikeaan osuva arvaus on silti arvaus eikä tietoon perustuva päätelmä. Samoin jos huumeista saa monenlaisia hallusinaatioita, voidaan saada hallusinaatio Jumalasta. Vaikka Jumala olisi tosi, olisi tämä näky silti hallusinaatio. Koko safety -konseptin idea on juuri siinä että tieto ja totuudenvastaisuus eivät ole 1:1. Mukana on aina metodi, se että menetelmä jolla päätelmä on tuoetttu on tosi. (Toisaalta kristityt ihmiset muistavat hyvin että jos uskonnollinen näky tulee demonilta tämä ei tee Jumalaa olemassaolemattomaksi. Siinä on takana vähän sama juttu, mutta "hieman käänteisesti prosessoituna".)
3: Erityisen loukkaantuneita voidaan olla siitä että tässä voidaan vetää objektiivinen moraalikäsitys viemäriin. Ei siis sillä tavalla että objektiivista moraalia ei olisi, tai että Jumalaa ei olisi. Vaan siinä että jos objektiivinen moraali on, ja vaikka Jumala olisi, niin ei olisi yhtään mitään perusteltua syytä kuunnella yhdenkään uskonjulistajan, pastorin, hengenmiehen, katujulistajan tahi vastaavan sanomisia. Useimmiten julistamisen ideoogiaan sitominen kun liittyy valtaan. Siihen että kun sanotaan että "Totelkaa Jumalaa" ei tarkoiteta tätä vaan enemmänkin väitetään että "Meidän uskonlahkomme totteleminen on Jumalan tottelemista". Objektiivisen moraalin oikeuttaminen tarkoittaisi samaa kuin lupa haukkua homoja ja naispappeja. Mikä on tietysti aivan koomista.
Eli näin karkeasti ottaen aina kun (1) oma uskonnollinen kokemus, (2) jumala -aisti, (3) Pyhä Henki, (4) Pyhä Transsi tahi muu Hallusinaatio tai (5) Pyhä kirja astuvat perustelun ytimeen, argumentaatio on loppunut. Pyydän kaikkiin yllämainittuihin vetoavien lopettavan aikani haaskaamisen. Huomautan lisäksi että niiden soveltaminen onkin minulle voitto. Sillä luotan että ihminen tekee parhaan keissin. Eli käyttää parhaita mahdollisia argumentteja. Vasta kun argumentit ja perustelut loppuvat, joudutaan turvautumaan laaduttomaan epäargumentaatioon ja vetoamiseen. Jos uskonnolla ei todella ole mitään tätä parempia pohjia, se ei voi olla rationaalisen ihmisen valinta. En haluaisi uskoa näin. Siksi sanonkin että nämä tyhmäilijät eivät puhu uskonnon puolesta vaan omasta puolestaan. Näiden kyseisten ihmisten usko on typerää ja mitätöntä typerehtimistä. Nämä kyseiset ihmiset eivät ole rationaalisia uskovaisia. Se voidaan sanoa ilman oikein mitään ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti