"Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille" -blogissa on juteltu perussuomalaisten suhteesta rasismiin. Hän korostaa sitä että hyvin harva tunnustautuu rasistiksi "Yhteistä näille tahoille on erityisesti se, ettei kukaan heistä ikinä myönnä olevansa rasisti, ja se, että kun he tekevät jotain julkisuudessa, Perussuomalaiset - muista ns. kansanhenkisistä oikeistopuolueista puhumattakaan - eivät koskaan tuomitse heidän toimiaan. Uskon, että tämä segmentti kansasta on lukijoille tuttu. Tämän väen parissa on vahva näkemys siitä, että heistä ei pidetä, ja että heitä halveksutaan elitististen vasemmistointellektuellien toimesta. Tällaiset näkemykset kukkivat usein internetissä, etenkin äärioikeistoa käsittelevien uutisten kommenttipalstoilla, ja tietenkin aivan erityisesti Hommassa, jossa ollaan valmiita vähättelemään jokaista mahdollista tällaista tapausta. Tälläkin kertaa Hommassa ollaan asiantuntijoita ja tiedetään tasan, mistä on kyse ja että meteli on turhaa, mitään ei tapahtunut, ja jos tapahtuikin, media liioittelee, ja joka tapauksessa se on vasemmiston oma moka." Moni PerusSuomalainen taas korostaa että he nimeomaan eivät ole rasisteja.
Se, mitä olen itse huomannut PerusSuomalaisista asenteista, on se, että suurin osa heistä ei nimenomaan ole rasisteja. Yhdistävä teema on enemmänkin suhteessa verotukseen. Taustalla on USA:sta tutuu oikeistolainen luokitelma jossa on ihmisiä jotka maksavat paljon veroja, ja joilla loisitaan. Työttömät ja muut sosiaalitukia vetelevät yhdistetään vihreisiin liberaaleihin. Maahanmuuttajat ovat mukana tässä. Tässä on itse asiassa kyseessä suora asenteidensiirto : Vasemmistoliberaali kohtaa sen saman luokittelun mitä kommunistit kokivat aikanaan. Kysymys on siis siitä että vihervasemmistolaisuus nähdään taloudellisena ja idelogisena kokonaisuutena joka sekä loisii työtätekevien rahoilla että on maailmankuvallisesti jokin joka ei sovi "valtion kulttuuriin".
Tässä voi nähdä erehtymistä ja asennevammoja, mutta rasismia vähemmän.
Itse asiassa itse jaan hyvin perussuomalaiselta vaikuttavan näkökulman jonka mukaan makrotalous ei oleellisesti eroa mikrotaloudesta siinä mielessä, että valtio ei voi vain elää lainalla. Eli jos tulot ovat pienemmät kuin menot, on pankrotti vain ajan kysymys. Lainan ottaminen ei minun maailmassani ole ratkaisu. En harrasta asuntolainoja, matkalainoja tahi edes opintolainaa. Saati tekstaripikavippimitälievekseleitä. En ole niinkään korkeaa verotusta tai progressiivista verotusta vastaan, kuin pyrin siihen että ihmisiä pitäisi erityisesti kannustaa työntekoon.
Kuitenkin ryhmittymä on sellainen että rasismi on jokin jota pidetään mukana ja jonka heikkouksia lakaistaan maton alle. PerusSuomalaisuudessa liikkuu rasistinen siipi. Ja tämä on aivan yhtä oleellinen osa sen kokonaisuutta kuin fundamentalismi kristinuskoa. Jos kirkko kiistäisi että fundamentalisteja on olemassa, tai selittäisi että se ei olisi vaikuttava piiri, se valehtelisi. PerusSuomalaistenkaan ei pitäisi. "Hupaisan ajankulun" kommenttien puolella onkin vedottu siihen että kollektiivisesta vastuusta. Perussävynä on myös liitokset. Esimerkiksi ihmisiä ei luulla kovin usein natseiksi. Ja syy on siinä että ei liikuta piireissä joihin natsit ovat yhteyksissä, ja selitellä että miten tämä on ok.
Maahanmuuttokriittisyyteen on taloudellisia syitä, ideologisia syitä ja rotusyitä. Valtaosalle ensisijainen syy on taloudellinen. Harvempi on ensisijassa kristillisen vakaumuksen vuoksi kuvioissa. Ja rasismi ei ole ollut muodikasta aikoihin. Olisi aika omituista esittää että perussuomalaiset olisivat natsipuolue jos siinä on enemmän kannattajia kuin maassamme on natseja. He eivät ole natseja. Sen sijaan he ovat jotain jota itse kutsuisin natsimielisiksi. Silloin ei itse olla natseja, mutta ei rehellisesti sanoen oikein puututa jos joku muu natseilee ; Tarkalleen ollen PerusSuomalainen kohtelee natsia juuri kuten valtionkirkkomme fundamentalisteja. Niitä kenties paheksutaan sivulauseessa mutta toisaalta koko aiheen esilletuomista ja tätä kautta koko rasismiongelman ratkaisua, siitä debatoimista ja rasismikysymyksen purkamista ei sallita. "Koska olisi väärin keskittyä tähän rasistikulmaan kun emme ole rasisteja." On siis vain yksi poliittisesti korrekti näkökulma.
Perussuomalaisilla on jäseninä hieman vastuuta asiassa. Sillä aivan kuten Kirkko on jossain määrin vastuussa fundamentalisteista koska sallii heidän pyöriä nurkissaan. Samoin jokainen kirkon jäsen on jossain määrin hitusen vastuussa siitä mitä kirkko tekee, koska kirkkoon kuuluminen ja sen toiminnan rahoittamnen on valinta. Näin ollen jos kirkon johto ryhtyisi pykäämään ateistigiljotiinia tahi noitaroviota senaatintorille ja ihmiset sallisivat tämän nostamatta vastarintaa, kirkko olisi toki se taho joka teloittaisi, eikä aktiivista osallisuutta olisi sen jäsenillä. Mutta olisi ilmiselvää että ihmisillä olisi vastuu siitä että eivät puutu asiaan vaan rahoittavat kirkkoa jäseninä.
1: En nyt tietenkään väitä että kirkko olisi pykäämässä giljotiinia yhtään kenellekään. Se vain nostaa konkreettisesti esiin sen, että kirkon tekemisissä ja sanomisissa on jäsenen vastuu. Näin ollen jos olet kirkon jäsen ja kirkko ei salli homojen avioonmenoa, sinulla on rippunen vastuuta. Ei kenties kovin paljoa, mutta sinulla on vastuuta koska olet maksava jäsen tahossa jolla on tuollainen doktriini.
Toki kollektiivinen vastuu ei ole ikuinen, ja ainakin minä pidän naurettavana että ateisti olisi vastuussa Stalinin teoista jos ei ole ollut Stalinin kommunistisessa valtiossa kansalaisena. Eikä rivikristitty tietysti ole vasuussa noitarovioista joita etenkin protestanttisilla alueilla oli runsaasti. Vastuu koskee aikaa jona on itse elänyt ja jolloin on ollut omaa valinnan mahdollisuutta ja oma raha on siirtynyt tukemaan tahoja X ja nämä tahot eivät ole piilotelleet asioita.
1: On hyvä muistaa että inkvisiitio on sen paljastuneiden arkistojen valossa ollut julma mutta kuitenkin huomattavasti mainettaan parempi, ja itse asiassa protestanttien mustamaalausstrategia ja valistushenkisten yleinen uskonnonvastaiisuus on luonut inkivisiitiolle maineen jota se ei ansainnut edes historiallisena aikanaan.
2: En näe että rivikatolinen olisi vastuussa pedofiiliskandaalista. Katolinen kirkko instituutiona sen sijaan on syyllinen koska se suojeli tekijöitä, esti vuotoja julkisuuteen ja vastaavaa. Ilman tätä hyssyttelyä silläkään ei olisi vastuuta, koska jos tekijä sattuu olemaan katolinen mutta järjestö rankaisee tätä kovasti ja potkii virasta julkisesti ja haukkuu mediassa pystyyn että tälläistä ei meidän hyveellisessä tahossa hyväksytä, on tehty kaikki mitä voidaan ja vastuu on vain yksilön vastuu.
Ongelmana onkin selkeästi se, että PerusSuomalaisten näkemyksen mukaan heidät tulkitaan väärin. Ja ulkopuolisten mielestä PerusSuomalaiset peittävät yhteyksiään. Ongelma on osittain viestinnällinen ; PerusSuomalaisten lausunnot ovat viestin kirjoittajan viestejä. Ja muiden on viestin tulkintojen tekijöiden. Vääristymiä voi tapahtua molempiin suuntiin. Eli joku voi tehdä selkeästi viestin josta valehtelee. Ja joku toinen voi vääristää väkisin viestiä siten, että ikään kuin väkisin sovittaa sanoja toisen suuhun. Erot näiden välillä eivät ole mielivaltaisia. Sillä sanoilla on vakiintuneita konnotaatioita. Osa epätarkkuuksista on sellaisia että niihin puuttuminen on "hiustenhalontaa". Osa epätarkkuuksista on sellaisia että niiden kiistäminen vaatii saivartelullisia puolivoltteja.
Tähän liittyen Uudessa Suomessa blogattiin PerusSuomalaisten möläyttelykulttuurista. Siellä tehdään mielestäni aika maltillinen ja ehdottomasti PerusSuomalaisia pilkkaamaton analyysi siitä miksi kyseisessä puolueessa möläytellään usein kaikkea noloa. Se korostaa että syitä voi olla useita. Pelkkä möläytysten takana oleva intentio ja tendenssimäisyys on vain yksi sivujuonne kokonaiskuvassa. Oleellista onkin oikeastaan se, että kun relevanteimpia möläyttelyihin johtavia syitä listataan, alkaa rakentumaan kokonaiskuva joka kertoo siitä että puolueella on ongelmia. Ja rehellisesti sanoen ongelma ei ole rasismi. Puolueen yleinen kokemattomuus ja puolueen jäsentymättömyys on ymmärrettävää ja kenties uudelle puolueelle jopa tavallista. Mutta samalla se kertoo että puolueella on tällä hetkellä kompetenssiongelma.
Ateismi kristinuskon peilinä.
Tämä alustus oli tarpeen, sillä nyt siirryn aiheeseen joka suututtaa monet. Kokonaisuus tullee suututtamaan vain aivan kaikki. Vertaan nimittäin uusateistista liikehdintää perussuomalaisiin. Kaava on itse asiassa sama.
Otan esiin sen miten ateisteja pidetään kusipäinä. Otan esille linkin jonka omalaatuinen logiikka korostaa lähinnä sitä että ateismi on ärsyttävämpää kuin mikään muu uskonto siksi että se on uskonto. Tarkalleen ottaen tämä juttu selittää että "Fifty percent of Americans think atheists are a pain in the ass. Only half as many dislike Muslims, despite the national hobby of raining electric death on Muslims the world over. The reason for this disparity should be obvious: Modern public atheists are more annoying. While I know many pleasant Muslims, I can’t think of a single public representative of atheism who isn’t an obnoxious dung heap." Toisin sanoen ateisteja kohdellaan kuin kusipäitä siksi että nämä ovat kusipäitä. Yhdeksi syyksi nähdään seuraava "In my years upon this old rock, I’ve been bothered by Baha’is, surveyed by Scientologists, molested by Mormons, questioned by commies, besieged by Baptists, proselytized by Protestants, swayed by Sunnis, troubled by Taoists, and pestered by pagans. Everyone who has sweated me with their particular sacred belief has politely ceased to bother me when I informed them that I was not interested - everyone except atheists who insist I’m disbelieving improperly. Modern atheists have their own saints, detailed taboos, purification rituals, demons, superstitions, and a deep sense of sin. This pattern of human group behavior is probably innate, but it is particularly annoying when allegedly ultra-rational people display it."
Ateistit eivät itse tietysti samastu tähän kuvaukseen. Kysymys on täsmälleen samasta ilmiöstä. Siitä että toinen viittaa vakiintuneisiin kommunikaation sanoihin, ja selittää että kusipää is as kusipää does. Näin ollen ei ole savua ilman tulta. Ateistit ovat kusipäitä jos keksivät tekosyitä sille miksi riehuvat kusipäiden kanssa ja selittävät miksi kusipäinen käyttäytyminen on OK. (Itselleni tässä ei ole mitään ongelmaa koska (a) en ole ateisti (b) tunnustan toistuvasti olevani kusipää.) Kuitenkin kun katsotaan asiaa siten miten PerusSuomalaisia katsottiin, huomattiinkin että takaa löytyy pääasiassa jotain muuta. Että tämä on yksi kulma (joka luultavasti kuvaa fundamentalistiagnostikkoja paremmin kuin ateisteja) ja sen ulkopuolella on paljon.
Otan tässä esille Eskolan "Ateismin sietämätön keveys" -kirjan. Tarkalleen ottaen sen rakentavimman piirteen. Eskolahan ei selitä uusateismia sen argumenttien kautta. Eli sitä kautta että ateismi olisi jokin empiristis-tietoteoreettiseen ajattelutapaan pohjautuva yksi sen pohjalta rakennettavissa maailmankuva. Sen sijaan hän näkee uusateismin eettisenä liikkeenä. Tämä yllättää toki monet, koska virallisen totuuden mukaan uusateismi on individualistinen. Kuitenkin jo tämä on itsessään arvokannanotto. Ja toisaalta sosiologiassa ei tyydytä ylipäätään siihen että vain se että jokainen voi liittyä tarkoittaisi samaa kuin se, että sille ei rakentuisi agendaa.
1: "Hupaisassa ajankulussa" selitettiin kommenteissa että "Hommafoorumi" ei ole rasistinen tai rasistimyönteinen koska sinne voi liittyä kuka vain. Kuitenkin ainakaan minun hermoni eivät kestä paikkaa, ja sinne hakeutuu muutoinkin vain tietynhenkisiä ihmisiä. Konaisuus on painottunut. (On toki hyvä huomata että itsekin olen debatoinut fundamentalistikristittyjen hihhulointifoorumeilla ja tämä ei tee minusta fundamentalistikristittyhihhulia. Mutta jos kävisin näillä foorumeilla enkä koskaan vastustaisi näitä em. mallin hihhuleita, ja selittäisin miten nuo foorumit ovat mainiota uskonnollista ajattelua ja kiistäisin huomaavani niissä mitään ongelmia, niin aivan varmasti se tarkoittaisi että olisin juuri tälläinen fundamentalistikristittyhihhuli.)
Itse asiassa on käytännössä selvää että muoti-ilmiöt muokkautuvat johonkin muottiin. Uusateismiinkin on rakentunut asiat joita kaikki eivät kannata mutta joita enemmistö tai niin usea kannattaa että niitä voidaan pitää oleellisina. Tälläisiä piirteitä uusateismin kohdalla ovat esimerkiksi sekulaarihumanismi. Sosiologi katsoo yliedustuksia, aliedustuksia ja vastaavia. Pelkät dogmat ja normit ovat hengettömiä ilman niiden takana olevia ihmisiä. Joten kun tarkastellaan jonkun liikkeen toimintaa ja sitä selitetään, ymmärretään (ja joskus jopa ennustetaan) on luonnollista katsoa näitä asioita sen sijaan että tuijotettaisiin jotain "virallista määritelmää".
Eskolan kannanotto oli kenties yllättävä. (Vaikka ei se oikeasti uusi ole. Se on hyvin yleinen näkökulma) Hänestä uusateisteilla oli kristilliset arvot, ainut ero joka oli oli se että näitä arvoja ei juurrutettu mihinkään ehdottomaan. Näin ollen ateisteilla ei ole itse asiassa kovinkaan suurta eettistä eroa kristittyihin. Erot ovat ns. metaeettisiä. Idea on esitetty vähemmän snobbailevalla kielenkäytöllä, ymmärrettävämmin ja ennan kaikkea hauskemmin "Jaskan pauhantaa" -blogissa. Hän selittää että "Sekulaarihumanismi - useimmiten siis kristillinen moraali ilman jumaluskoa - on sama kuin Koskenkorva ilman alkoholia."
1: Onkin kuvaavaa että fundamentalisteissa vähiten oppineet näkevät että ateismi on nihilistinen ja johtaa arvotyhjiöön. Eli että ateistit ovat pahoja ihmisiä, vaaraksi yhteiskunnalle ja etikattomia ihmisiä jotka eivät kykene onnellisuuteen ja rakentavaan yhteisöelämään. Jotka ovat enemmänkin "rationaalisesti epäeettisiä". Vähänkin sivistyneemmät selittävät sen sijaan että ateisteilla on kristilliset arvot, mutta he eivät juuruta niitä. Eli ateistit ovat "irrationaalisesti eettisiä". Nämä sivistyneet eivät kuitenkaan käytännössä koskaan torppaa noita typeriä ja puolusta näin ateisteja. Tämä sopii oleellisen hyvin tämän blogauksen teemoihin.
Ateisteja voidaankin nähdä kristittyjen peilinä. Hupaisaa on toki sekin, että itsekin olen vääntänyt kättä ties minkä kristalliparantajaeukkojen kuin muidenkin kanssa. Pääsääntönä olen huomannut, että salaliittoteoreetikot, New Agelaiset ja monet muut vastaavat tahot ovat yleensä kohteliaita ja väistävät. Kristittyjen (ja jostain syystä lääketeollisuuskriitikoiden) kohdalla tunnelma on kuitenkin juuri se joka ateisteissa ärsytti aiemmin lainaamassani kohdassa joka perusteli miten ateistit ovat kusipäitä. Karkeasti sanoen kristityt ovat ärsyttävämpiä kuin mitkään Hare Krishnat ikinä. Yllättävän monet heistä monet eivät ymmärrä kohteliasta toisten elämänrajaa ennen kuin rajat tuodaan esiin hyvin häijysti. Keskiverto fundamentalistijulistajaa kuvaa nähdäkseni ennen kaikkea "tietty toiveikkuus" jossa toisten ihmisten pelastaminen ja oman aatteen kertominen on niin tärkeää heille, että puolihuolimaton torjunta ei ole oikeastaan kieltokaan. Vasta hyvin vahva vastaanpaneminen pysäyttää heidät. Ja jos pistät kovasti vastaan, olet tietysti kusipää. (Tämä on se syy miksi minä olen kusipää. Muut keinot on kokeiltu, punnittu ja riittämättömiksi havaittu.)
Kristityt ovat myös siitä omituinen lahko, tietääkseni kulttuurissamme ainut uskonto, joka selittää että sen kunnioittaminen tarkoittaa sitä että sen kiellot koskevat niitäkin jotka eivät tätä uskontoa harjoita. Siinä missä yksikään juutalainen ei selitä että sianlihakielto pitäisi sovittaa kaikille, on aivan turhan monesta kristitystä OK selittää että kun homous on heidän kristinuskonnossaan väärin niin ei niitä saa missään nimessä päästään avioon vaikka ei olisikaan kristitty. Tässä mielessä kristityt ja ateistit ansaitsevat toisensa.
PerusSuomalainen ei tietysti hyväksi että "ei savua ilman tulta" rasismikysymyksessä. Samoin kuin ateisti ei hyväksy että "ei savua ilman tulta" kusipäisyyskysymyksessä. Tai kristitty siitä että he eivät ole fundamentalisteja. Kyseessä on sama asia. Karkeasti ottaen kysymys on siitä e ttä ei ehkä olla, mutta ollaan kuitenkin sen mielisiä. Rasisteja ei oikein haluta mokuttaa, koska halutaan mokuttaa samoja asjoita kuin natsitkin mokuttavat. Fundamentalistien vakaumus on niin arvokas ja kaunis asia, että tottakai talon ja yhteiskunnan normien on mukailtava heidän arvojaan kunnioittaen ja vastaan panematta. Ja jos ateisti ei itse olekaan kiivailemassa, niin hän ei taatusti tule sanomaan että "onpas tuokin nappaillut jotain ärrimurrimuroja". Koska uskonto on aktiivinen niin tietysti sitä täytyy painottaa muidenkin aktiivisuudella. Tarkoitus, keinot ja siihen liittyvä priorisointi tekevät kokonaisuuden. Ei se, että kristityt olisi erityisen fundiksia, perussuomalaiset rasisteja tai uusateistit kusipäitä.
1: Kaksoisstandardi : Kristityille oikeistolaisille kliseeksi on muodostunut ns. fatwakateus. Sen mukaan ateistit ovat ilkeitä kristityille koska kristityt ovat kilttejä kun taas islamilaiset tappavat. Eli ateistit eivät kritisoi asiallisia pahoja tahoja. He itse korostavat kuitenkin että he ovat häijyjä ja vastenmielisyyttä tuntevia ateisteille koska nämä ovat kusipäitä. Samalla ateistejen islamilaisissa maissa kokemaa vainoa selitetään sillä että kun menee islamilaisia haukkumaan niin tuonhan siitä saa.
Tähän kantaa voi saada "kotimaa" -blogin kautta. Siellä otettiin kantaa siihen että uskonnot menevät kauppakeskuksiin. "Kiinnostus kirkkoa kohtaan hiipuu. Samaan aikaan arjen rinnalle kaivataan pyhyyden kokemista. Luterilaisen kirkon vastaus tyhjenevien kirkkojen haasteeseen on ollut jalkautuminen ihmisten keskelle, kauppakeskuksiin ja kaduille. Vähemmistökirkkoon kuuluvan ortodoksin näkökulmasta valinta tuntuu väärältä. Se mikä toimii sakraalissa tilassa, ei toimi sekulaarissa. Kristillinen julistus kuuluu kirkkoon. Vain se on paikka, jossa rituaali ja sanat – palavat kynttilät, jumalanpalvelus, laulu ja rukous ovat kotonaan. Jos ne otetaan irti kontekstistaan, on vaarana, että julistuksesta kuullaan vain osa, ja pahimmillaan käy kuten on jo käynyt: ilosanoma koetaan tuputtamisena tai moraalisaarnana. Tämän jälkeen ei pidä ihmetellä, jos suvivirsikin ymmärretään väärin." Kun minä esitän tätä, minua syytetään ensin ateistiksi. Ja kun korostan että en ole, olen sitten jonkinlainen "sala-ateisti" tai "pseudoateisti". Kuitenkin tämä sekularismia korostava kanta on peräisin ortodoksikirkolta. Se on vähemmistökirkko. Ja se on hoitanut PR:änsä varsin mainiosti. Tästä olisi kenties syytä ottaa oppia - etenkin kun yhteydet siihen mitkä mekanismit ateisteissa ärsyttävät voidaan nähdä juuri tässä katujalkautumisessa. Niitä ei tarkoiteta kusipäisiksi, mutta ne ovat sellaisia.
Tämä lainaus muistuttaa siitä että ateistejen ja uskovaisten tulkinnassakin on huomattava, että usein asiat liitetään ideologioihin aika heppoisesti. Ihminen lukee eiateistienkin lausuntoja helposti ateistien lausunnoiksi vain koska ne ovat kusipäisiä. Näin kokemus vahvistaa ennakkoluuloa lukihäiriön kautta. (Tässä mielessä minä lienen hyvin haitallinen uusateisteille. Minun tekstit luetaan ainakin kommenteissa olevien olkiukkokliseiden kautta tulkiten aina ateistina. Ja tämä johtaa siihen että he eivät oikein ymmärrä mitä sanon. Syy on osin minun. Sillä heiluttelen samanlaisia juttuja. En ihmettele. Aivan kuten PerusSuomalaisten ei tulisi ihmetellä miksi heitä linkitetään rasisteihin.) Ja lisäksi se korostaa sitä että uskovakin näkee itsessään hyvän intention, mutta toisen käytös vain tulkitaan. Näin oma toiminta nähdään eikusipäisenä ja muiden toiminta nähdään hyvinkin kusipäisenä. Ateistejen kohdalla ongelma on tietysti samansuuntainen.
Pari lisähuomautusta.
Lisäksi en malta olla huomaamatta että uskovaiset kohtelevat ateisteja aivan eri tavalla kuin muita. Jos edustat jotain muuta uskontoa, on ideana kuunnella. Ateismiin suhtaudutaan "rakentavasti" siten että selitetään että ateistit ovat "ymmärtäneet Jumalan väärin". Muita kulttuureja kunnioitetaan siinä mielessä että niiden nähdään heijastelevan elämää suurempia arvoja. Ateismi nähdään "vähemmän kuin elämänä", jota opetellaan jotta sitä voitaisiin kritisoida ja debunkata. Tämä ei toki ole väärä tapa olla, mutta jos ihmettelee että miksi muut uskontahot käyttäytyvät eri tavalla, kannattaa tätäkin puolta miettiä osana kokonaisuutta.
1: Ja kyllä. On paljon sellaisia liberaalivasemmistolaisia joille käsite argumentaatio on vierasta. Heistä pelkkä maahanmuutto itsessään on rotuun sidottu käsite, ja heille on siksi mahdotonta by definition että kaikki maahanmuuttokriittisyys olisi jotain muuta kuin rodullista. Enemmistölle se on kuitenkin taloudellista. Ja mukana on valitettavasti myös niitä yksilöitä joille esimerkiksi islam on sama kuin tumma ihonväri, ja heille uskontopohjainen siirto on vain keino olla rasisteja jollain muulla nimellä. Kaikenlaista on liikkeellä ja näitä ei voi täysin unohtaa. Joskaan ei niitä voi ainoaksi selittäväksi piirteeksikään laittaa.
Näkisin että protestanttisen kristinuskon ja ateismin perusongelma on siinä että muut piilottelevat heikkouksiaan, mutta niiden näkyvin piirre on niiden kusipäisyydessä. Esimerkiksi Jehovan Todistajien kohdalla on pakko huomauttaa, että he seisovat lehtinensä kohteliaasti. He väistävät. He juttelevat rauhallisen ystävällisesti. Heidän ongelmapiirteensä ovat piilotettuja. Pääasiassa esimerkiksi uskonnosta luopuneiden kohtelu. Samoin katolisen kirkon kohdalla. Se piilotteli pedofiilitapauksiaan ja nuhteli näitä "sisäisesti" ja tätä kautta asiat olivat piilossa julkisen katseen alta. Näkyvä piirre oli hengellistä sivistyssanasoppaa. Uskovaisten kusipäisin piirre on muiden ihmisten henkilökohtaisen tilan vieminen ja siihen puuttuminen.
Ateistien perusongelmana taas on se, että niiden perusero kristinuskoon on erikoinen. Uskovaiset näkevät että pääsuhde on metaetiikassa. Eli ateistit ovat kristittyjä ilman juuria. Mutta ateisti näkee epäsymmetrian eri tavalla. Heille pääasia on meta-argumentaatiossa. Heille uskonasia on henkilökohtainen asia. Ja kun uskovaisesta on mukavaa, virkistävää ja kiinnostavaa jutella, keskustella ja tuoda esiin uskonasioiden eroja, sekulaari pitää näitä henkilökohtaisina asioina jotka ovat yhtä kivoja kuin se, että pitäisi julkisuudessa mittailla peniksiä. Ateisti haluaa että ei olisi pakko keskustella. Ja nostaa siksi esiin uskontokritiikkiä. Uskovainen näkee että tämä on osoitus siitä että ateisti haluaa keskustella. Ja nostaa siksi volyymiä. (Tai koska loukkaantuu kun ateisti on niin äänekäs eikä suostu keskustelemaan uskovaisten määrittelemissä oikeissa ehdoissa ja keskusteluraameissa.)
Kristittyjen raivoa voi tietysti herättää myös Adornon näkemys "onnellisista vääräuskoisista". Moni uskovainen on järkyttynyt siitä että ateisti ei olekaan itkevä arvotyhjiöraukka vaan onnellinen menestyvä. He ovat loukkaavia koska he eivät ole vihaisia. (Minäkin olen livekeskusteluissa saanut kehuja siitä että "ei tuollaista pitäisi ollakaan". Ja tästä ei välttämättä seuraa mitään hyvää. Joko vihaa yritetään lietsoa kun ajatellaan että toinen ei kuuntele ja osallistu tahi sitten katsotaan että voidaan mennä vielä henkilökohtaisemmaksi, koska hymy on lupa.)
Loppukaneetti.
Ideologioissa on tavallista että vastapuolta mollataan jollain tavalla. Tässä on aina vahva kokemus siitä että kritiikki ei osu. Kuitenkin joskus se osuu ja joskus ei osu. Siksi onkin hyvä katsoa asioita monelta kulmalta samanaikaisesti. Eli ei keskitytä yhteen teoriaan vaan tartutaan (Näiden mainitsemieni lisäksi on tietysti muitakin syitä. Mutta niiden listaaminen olisi turhan kuriositeettista tämän blogin sisällön kannalta.)
PerusSuomalaisia ja uusateisteja vaivaa se, että heillä on ollut "jytky" mutta ei oikeastaan muuta. Uusateistien saama suosio on ikään kuin itseoikeuttanut sen osan julkisessa keskustelussa. Samoin kuin PerusSuomaalaisilla. Molempia yhdistää omituinen suhde yhteisöllisyyteen : Yhteisöstä otetaan etu irti, mutta vastuuta ei kanneta. Kollektiivisen vastuun käsite on vieras. Hommalainen ei ole keskimäärin "natsi vaan natsimielinen" ja keskiverto uusateisti ei ole "kusipää vaan kusipäämielinen". Sammakoita ja ylilyöntejä tulee ja niitä lähinnä kiistetään ja lakaistaan maton alle. Syynä on kenties liikkeiden nuoruus ja tähän liittyvä inkompentenssi.
Lisäksi samaan joukkoon on valitettavasti pakko liittää valtionkirkkomme. (Tämä oli sen verran kantava sivulauseteema joka nosti sen pakolliseksi lisähuomautukseksi.) Sen perusongelma on siinä että se ei ole enää pitkään aikaan ajanut uskontoa uskonyhteisönä. Sen sijaan se on individualistinen laitos joka myy nautintorituaaleja ja markkinoi niitä kaduilla tavallisten ihmisten keskuudessa. Olo on hieman kuten puhelinmyynnissä jossa yritetään rekrytä mahdollisimman kivasti mukaan mutta mukana pitkään pysymisestä ei anneta kunnon etuja. "Jaskan Pauhantaa" -blogissa tähän otettiin sopivasti kantaa; "1) Uskonnossa tärkeitä ovat riitit, ei uskonnon sisältö. 2) Kristinuskon asema perustuu vain perinteeseen eikä se ole enää kilpailukykyinen. 3) Kirkko on tehnyt virheen korostaessaan uskon yksilöllisyyttä yhteisöllisyyden kustannuksella."
Kirkon ongelma taas on oleellisesti sama kuin PerusSuomalaisilla jotka eivät osaa suhtautua rasisteihin ja heillä ei ole kompetenssia hoitaa asioita kunnolla montaa muutakaan kautta ja niin sille on syntynyt möläyttelykulttuuri. Valtionkirkon ongelmana on tietysti se, että sen jäsenet eivät mahdu samaan kirkkoon. Fundamentalistit ja liberaalimmat uskovat eivät kykene toimimaan samassa paikassa sillä samassa paikassa ei voida samanaikaisesti esimerkiksi päästää homoja naimisiin että ei päästää homoja missään nimessä naimisiin. Se on sama kuin se että kaupassa ei samanaikaisesti voi olla tyystin absolutistisen kaljattomat hyllyt että se voisi myydä kaljaa vapaasti täysi-ikäisille. PerusSuomalaiset kuten valtionkirkkokin yrittää "sovittaa kaikkia mukaan" ja sitten se pyristelee sen kanssa että monet uskovat näin ja mukana tuleekin ikävän näköistä kiusallista ryönäpopulaa. (Joiden ääntä ja jäsenmaksua ei haluta menettää, mutta joihin ei haluta samastua missään nimessä. Ihan kuin muka jotenkin voisit saada vain toisen.)
Jotain hyötyäkin tästä medianhallinnan inkompentenssista kuitenkin on. Se nimittäin tekee perussuomalaisista, uusateisteista ja valtionkirkostamme siitä mielenkiintoisia laitoksia, että niiden suurimmat ongelmat ovat niiden näkyvympiä piirteitä. Moni muu taas osaa taitavasti kätkeä ongelmat piiloon erilaisten retoristen ratkaisujen taakse. Samalla tästä seuraa tosin se, että ihmisten priorisointikyky vääristyy ; Vakavampia ongelmia katsotaan sivusta kun huomio kiinnittyy mainostaulun tavoin paistaviin ongelmiin.
PerusSuomalaiset, uusateistit ja valtionkirkko ovat siis ongelmina vähän kuin nuha. Ne ovat ärsyttäviä, kiusallisia, kenties paikoin ympäristölle limaisia. Ja väistämättömiä kärsittäviä. Mutta ne kuitenkin pysyvät kurissa "oikealla hoidolla".
Kirjoittaja tietää että tämä blogi "ei ota riittävän selvästi kantaa" monesta. Ja on muutenkin raivostuttava koska kiusaa ja rapsuttaa samanaikaisesti ihan kaikkia. Tässä kohden kysymys onkin juuri siitä että yleensä erilaiset leimat ja kerhot propagoivat itsensä omituisiksi irvikuviksi. Puolet määritetään niiden kautta ja niistä poikkeamista ei oikeastaan edes nähdä. Kaikki luetaan näiden leirien kautta ja niiden ulkopuolella on vain obskuurius. Valitettavasti tarkempi miettiminen johtaa helposti siihen että nähdään kompromisseja. Moni kuitenkin päätyy siihen että esimerkiksi agnostismi olisi idioottimaisuutta koska pitää uskoa joko tai. Aivan kuin olemassaolon binääriluonne olisi sama kuin että tietämisessä ei voisi olla epävarmuuskysymyksiä. Tyhmiä ihmisiä on paljon. Ja rehellisesti sanoen he eivät kiinnosta minua kovinkaan paljoa. En ymmärrä miksi minun pitäisi osallistua uskontokeskusteluun. Pääsyy on siinä että valtaosa uskontokeskusteluista koostuu jo kuulemistani kliseistä ja näiden kliseiden huononnetuista ja asennevammiastetuista olkiukoversioista. Nämä ovat turhauttavia. Niitä esittävät ihmiset ovat idiootteja ja he haaskaavat aikaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti