Suomen Evankelis-Synkretistinen kirkko

Jäljet paljastavat uljaalle wannabedawycrockettille
lammasten vaatteissa kulkevan susilauman
luterilaisen kirkon sisällä vaeltavan kalvinistiparven
kulkeneen juuri vähän aikaa sitten ohitse.

MOT:n ohjelma "Riivaajat kirkossa" kuvasi maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran touhuiluja valtionkirkkomme tiloissa. Jalovaaran demonienkarkottaminen ja lääketiededenialismi nosti esimerkiksi eroamispiikkiä. Häntä kutsuttiin manaajaksi. Pelkän sairaiden puolesta esirukoilemisen sijaan toimeksi nähtiin demonien karkottamiseen liittyvä eksorsismi.

Arkkipiispa Kari Mäkinen puuttui asiaan. Hänen lausunnoissaan irtisanoudutaan Jalovaarasta, mutta on vaikeaa sanoa irtautuvatko he Jalovaaran teoista ; "tämänkaltaiseen julistukseen ja toimintaan on syytä suhtautua hyvin pidättyvästi" ... "Ajattelen enemmän niitä ihmisiä, jotka hakevat elämäntilanteeseensa sairauden keskellä apua ja tukea. Heitä pitäisi pystyä tukemaan." Kovin jyrkkää tuomiota asialle ei tehty. Asian voi tulkita oikeastaan miten päin tahansa. Mutta uskoisin että Mäkinen on pääasiassa tämänlaista toimintaa vastustava.
1: Moni pahastui siitä että Jalovaaraa kritisoitiin. Osa esimerkiksi selitti että Jalovaara on vilpitön ja että kristinuskossa uskotaan demoneihin. Ja että jos kirkko kieltää sairaiden puolesta rukoilun, he kyllä eroavat kirkosta. Se, että näitä lausuntoja esitettiin, vihjaavat siitä että kyseessä ei ole mikään yksittäistapaus. Jalovaaraa seuraavat toki pääasiassa maallikot. Mutta kyllä kutsuvierasblogiksi muuntuneesta kotimaa -blogistakin löytyi niitä joista MOT oli huonoilla linjoilla. Kantana on ollut yleensä ottaen se että onko kristillistä uskoa demoneihin ja saako sairaiden puolesta rukoilla.

Pirkko Jalovaara on tietysti "vain" maallikkosaarnaaja, joten hän ei varmasti edusta sitä kuuluisan epämääräistä "Kirkon virallista kantaa" vaan hän lienee vähän samaa kuin natsikoheltajat perussuomalaisissa. Olivatpa he miten suurilukuisia määrissä tahansa ja vaikka ne kattaisivat kuinka suuren osan toiminnasta, ne ovat "yksittäistapauksia joista ei voi yleistää." Onkin tältä osin aivan järkevää kysyä että miksi kirkon edes tarvitsee reagoida. Kun kyseessä ei ole kirkon henkilökunta, on vastuu tietysti jossain muualla.
1: Tosin "kirkon virallisella kannalla" tuntuu olevan sellainen piirre että tiedämme lähinnä kuka sitä ei edusta mutta. Näyttää siltä että pääsyy sille miksi kukaan ei voi kannattaa kirkon mielipidettä koska kirkolla ei ole sellaista ; Esimerkiksi tiedämme että Päivi Räsänen ei edusta kirkon virallista kantaa, mutta emme tiedä kannattaako ja suvaitseeko kirkko täsmälleen sitä samaa vouhotusta josta Päivi Räsäsen mielipidemaailmasto koostuu..

"Vilpittömän mielen" vastakohta on "mieletön vilppi". (Tai vähintään "Mielettömyys" tai "Vilppi".)

Kirkolla on kuitenkin vastuuta. Syy on se, että se on antanut tilansa käyttöön. Kysymyksessä onkin siitä onko kirkolla vilpitön mieli vai ei. Vilpittömän mielen määritelmä on se, että "ei tiennyt eikä pitänytkään tietää". Ja sen roolia on helppo peilata katolisen kirkon pedofiliaskandaalin kautta ; Jos kirkossa pappi hyväksikäyttää lapsia ja kirkko puuttuu asiaan, rikos ei ole kirkon vastuulla. Kirkko ei ole "rikoskumppanina". Sen sijaan jos asiaa yritetään lakaista maton alle, siihen ei puututa, se kieltäydytään huomaamasta ja vasta siinä vaiheessa kun asia tulee ulkopuolisten selvitystyön kautta ilmi, aletaan kikkailemaan. Silloin vastuu on nimenomaan instituution. Kysymys on ehkä yhden tekijän rikoksesta mutta katolinen kirkko on rikoskumppani. (Ja katolisen kirkon kohdalla juuri näin tehtiin. PR -asiat mielessä pitäen asiasta ei puhuttu jotta ei nousisi meteliä.)

Tässä kohden olennainen kysymys löytyy helposti. "Kotimaan" blogeista löytyy nimittäin paras kysymys olellisen hyvin muotoiltuna ja taustoitettuna. "Minä mietin kovasti, mikä tässä on muuttunut. Jalovaarahan on kiertänyt seurakuntia jo kymmeniä vuosia. Onko hänen ajattelunsa muuttunut vai muuttuiko seurakuntien suhtautuminen salamana maanantai-iltana?"  Veikko Sorvaniemi taustoittaa tästä lähtökohdasta oleellisia. "Toiminta on tosin ollut kaikkea muuta kuin nopeaa. Kirkonväen (Laajasalo mukaan lukien) on ollut pakko tietää Jalovaaran tilaisuuksien luonteesta. Jopa me uskonnottomat olemme olleet perillä Jalovaaran tilaisuuksien luonteesta, joten salaisuus se ei ole voinut olla kirkkoherroille tai muulle kirkon henkilöstölle. Evankelista Jalovaara on myös mukana karismaattisessa Nokia Missiossa, jonka entinen johtaja, seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytteen saanut Markku Koivisto seuraajineen yritti aikoinaan muun muassa manata henkiin kuollutta lasta, jonka uskoi olevan uusi Jeesus. Mitään uutta tässä sinänsä ei ole. Muutama vuosi sitten kirkko osoitti miten se suojelevasti se suhtautuu lestadiolaisten tapaan hoitaa useat paljastuneet lastenhyväksikäyttötapaukset. Kantaa otetaan vasta kun on jääty kiinni. Ehkäpä kannattaisi päivittää kirkolliset toimintatavat 2010-luvulle, mikäli aikoo selvityä nykyajan haasteista."

Herranjestas minä olen tiennyt Pirkko Jalovaaran toimista ja luonteesta vuosia. Helluntaisaarnaajat ja monet henkistyneet uskovaiset floodaavat häntä facebookmerkintöihinsä, eikä hänen juttunsa muutenkaan ole mitenkään salaisia. Kahden minuutin googelointi selvittää sen mikä selviää kuuntelemalla lähes ketä tahansa satunnaista uskovaista ja heidän juttujaan. Jalovaara ei ole voinut olla mikään piilossa toiminut. Hän on hyvin näkyvä hahmo - joka esiintyy mm. TV7 -kanavalla ihan eetterissä asti. Hän on näkyvä mediapersoona uskovaisten keskuudessa ja on ollut tätä todella monta vuotta.

Ja se, mitä uskontokriitikkona olen kuullut vuosia on se, että kritiikki koskee anglosaksista uskontoa eikä ole relevantti nykykirkossa. Että pitäisi käydä seurakunnissa ja tutustua toimintaan niin että näkee ja tietää. Nähtävästi kutienkin asia on niin että minulle - joka olen täysin toope, idiootti, uskontoa ymmärtämätön, maailmankuvan sumentama paatunut naturalisti, arvotyhjiönatsi, fasisti, hitlerin darwinistikätyri, evonkelista, paskanjauhaja, muoti-ilmiötä aivottomasti seuraava marionetti - ei ole mysteeri mitä kirkon sisältä löytyy. Sen sijaan Herra Arkkipiispa joka saa minua huomattavasti parempaa vuosipalkkaa ja jolla on koko kirkon tutkimuskeskuksen monipäinen miehistö ja työvoima takanaan joutuu olemaan yllättynyt ilmiöstä joka liittyy kristillisyyden näkyvään massakulttuuriin.
1: Olen huvittunut. Uskontokritiikin kun väitetään joksikin joka ei tunne kohdettaan, että ulkopuolelta räkytetään anglosaksisuuskritiikkiä joka osuu johonkin amerikankalvinisteihin mutta joka on irrelevanttia maassamme joka on luterilainen. Jotenkin jos Mäkisen lausunto olisi totta, asia olisi juuri toisin päin. Uskontokriitikot tuntevat kirkon toiminnan ja paskan paremmin kuin kirkko itse, joka on vain jokin palkkaanostava taho jonka tärkein tehtävä on pyörittää mediaan epäselvää saivartelua ja näyttää masentunutta mopsinnaamaa PR -lausunnoissa kun taas joku uskonnon puoli on tullut julkisuuteen ja tätä kutsutaan skandaaliksi eikä uskoon tutustumiseksi. (Tosin itse en usein kykene erottamaan näitä kahta toisistaan.)

En usko että Kari Mäkinen voi olla niin tampio että hän ei olisi huomannut ja tiennyt mitään. Hänen lausuntonsa malli9a "tämä ei ole PR -lausunto" oli nimenomaan PR -lausunto. Se tehtiin hätäselityksenä välittömästi kun paskat olivat housussa. Ripeä toiminta olisi tarkoittanut sitä että mitään MOT -ohjelmaa ei olisi tapahtunut. Kirkon toiminta ei ole ollut ripeää. Kirkko ja uskovaiset ovat olleet ongelmien esiintuojille karuja ja ylimielisiä. Asioiden selvittely johtaa "uskontokriitikot ei ymmärrä kritiikkinsä kohdetta, mene lukemaan Tillichiä" -haistapaskatteluun. (I fucking know that part.) Ripeitä ollaan vasta PR -syistä. Ja samalla pitäisi luottaa tälläiseen instituutioon? Vakavasti?

Kirkon toiminta onkin ymmärrettävissä vain julkisuusstrategianvalinnan käsittein. Homoskandaalista opittiin että mitään ei tarvitse tehdä jos nousee ripeästi julkisuuteen irtisanoutumaan kohun ytimessä olevasta henkilöstä. Tämän jälkeen touhuun ei tarvita tehdä muutosta. (Homokysymykseen luvattiin muutosta. Ei näy homoavioliittoa kirkossa. Montako vuotta on "ripeää"?) Lausunto ja lupaus muutoksesta ja pieni paheksunta ja irtautuminen juuri kyseisestä yksittäistapauksesta johtaa siihen että kaikkeen muuhun täsmälleen samanlaiseen toimintaan kirkon sisällä ei tarvitse puuttua mitenkään. Kirkko opettaa että toiminta on OK, mutta kiinni ei saa jäädä. Tai saa, mutta ei medialle.) Kirkon toiminnan kannalta olennaista onkin tajuta edes se, että kirkon suvaitsevaisuus on määrittynyt mielenkiintoiseksi tavaksi katsoa asioita sormien läpi paitsi jos se aikaansaa eroamispiikkejä jolloin annetaan hätälausunto eikä tehdä muuta. "Kirkko ja sen johtajat ovat kyllä tienneet aina mistä on kyse. Suomen kirkko on ollut konsensus-laitos josta ei ole tapahtunut paljon irtiottoja. Kaikki on aina haluttu ymmärtää parhain päin. Käytännössä Suomen kirkko on riemunkirjava kokonaisuus kaikkine suuntauksineen ja korostuksineen. Se on käytännössä paradoksien paradoksi joka pysyy kasassa vain sen takia koska erilaisuus ja eri korostukset ovat olleet suurelle yleisölle aivan käsittämätön asia." Kirkko esittää yhtenäistä ja lempeyttä. Mutta käytännössä sen suvaitsevaisuus kohdistuu myös suvaitsemattomuuteen. Moniäänisyys on jotain joka halutaan lakaista piiloon, sillä se olisi konflikti. Siksi saa tehdä mitä vain kunhan se ei nosta mediassa mitään meteliä.
1: Tästä strategiasta laajemmin saa hyvänä näkymän kun miettii kotimaa -blogimetsän historiaa. Aluksi se oli avoin. Kirkon ideana oli korostaa että se sallii moniäänisyyden ja keskustelun. Osa käsitti tämän siten että he saivat tuoda näkemyksiään esiin. Ja koska kirkosta löytyi paljon kaikkea sellaista jolle ei haluta julkisuutta, päätettiin että asioista ei keskustella vaan tehdään laitoksesta kutsuvieraspaikka jonka kommentointia on rajoitettu omituisesti. Kotimaa ei kestänyt sitä että kirkko näyttäytyikin monin paikoin vähintään yhtä kamalasti kuin mitä uskontokriitikot sanoivat. Homokysymys on tässä maailmassa vain rikka rokassa. Monet teemat koskevat miltei jokaista ihmistä eikä kohdistu vain muutaman prosentin väestänosaan. Kirkko ei tarttunut näihin ongelmiin vaan päätti että sovun säilymiseksi leikitään kaikki sillai kivasti että niitä kohkaamisia ei muka olisi olemassakaan. Blogistonin ulkopuolella ihmisten toimintaa ei tietysti rajoitettu mitenkään joten ratkaisu oli sensuristis-kosmeettinen. Ongelmaa ei ratkaistu vaan lakaistiin syrjään. Ja tämä on virallisen kirkon käytännön toimintatapa.

Rehellisen luterilaisuuteen livahtaneen kalvinistin tunnistaa siitä että hänen valheensa ovat huonoja (tai hän vaikuttaa muuten vaan vilpittömältä toopelta). - sillä muut ovat tottuneet valehtelemaan, saivartelemaan ja kiemurtelemaan asiat parhain päin.

Jalovaaran puheet demoneista ovat mielenkiintoisia. Eivät siksi että luterialiset eivät uskoisi demoneihin. Vaan se, että Jalovaaran tapa käsitellä sairauksien ja demonien yhteyksiä ei ole luterilainen. Manaamisesta tulee tietysti mieleen katolisuus. Mutta tosiasiassa Jalovaaran teemat voi löytää ihan muualta. Hän ei nimittäin ole manaaja. Hän päinvastoin tekee asioita jotka ovat tyypillisiä kalvinisteille.

Kalvinisteista tulee ymmärtää pari asiaa. Ensimmäinen on se, että uusateismi on argumenteissaan keskittynyt kalvinismikritiikkiin. Tätä on pidetty vääränä ja eiosuvana ja kristinuskoa todella huonosti kuvaavana koska Suomen virallinen valtionkirkko on viralliselta teologialtaan luterilainen. Eli edustaa hyvin erilaista linjamaa. Kalvinismi taas on melkoisen kauheaa. "Takkirauta" muistuttaa että esimerkiksi pelleinä ja kohkaajina tunnettu Westboron Baptistikirkko edustaa tyylipuhdasta kalvinismia. "Todettakoon kaikille, että Westboron baptistikirkko ja sen nokkamies Fred Phelps edustavat kalvinismia puhtaimmillaan. He edustavat kalvinismia juuri sellaisena kuin miksi Jean Calvin sen tarkoitti ja millaisena myös Jean Calvin sitä Genevessä toteutti. Vaikka hänen teologiansa on äärimmäisen perverssiä ja hänen eksegeesinsä hirvittävän kieroutunutta, se on kaikki täysin raamatullista. Ja ruukinmatruuna on valmis väittämään, että sosialismin luhistuttua juuri kalvinismi ja sen jumalakuva on tärkein syy sille, miksi ateismia on yhä olemassa. Kaikki se, mitä Richard Dawkins kirjoittaa, on nimenomaan kalvinismin inspiroimaa. Ei katolisuuden, ei ortodoksisuuden, ei luterilaisuuden." Olen tästä hyvin samaa mieltä ; Nykymuotoista uusateismia ei olisi ilman kalvinismin suurta vaikutusvaltaa USA:ssa. (En tosin usko että ateismi olisi olematon ilmiö ilman sitä. Mutta nykymuotoinen uusateismi elää niin vahvasti kalvinistisessa uskontokritiikkitaustassa, että ilman kalvinismia sen muoto olisi oleellisesti erilainen. Ilman kalvinismia nykymallinen uusateismi ei yksinkertaisesti olisi. Olisi luultavasti aivan muunlaista ateismia.)

Ongelmana onkin se, että USA:n uskontomarkkinat, esimerkiksi Pat Robertson, tulee luterilaiseen kulttuuriin internetin kautta valon nopeudella. Kun analysoi suomalaista fundamentalismilinjamaa, ei ole vaikeaa huomata että se on hyvin globaalia. Ihmiset ovat siinä mielessä valveutuneita että he osaavat käyttää googlea ja copy-paste -toimintoa. Suomessa on yllättävä määrä kreationist eja, joka on USA;n tuliainen. Amerikkalaiset kreationistit taas ovat hyvin usein maansa tapaan kalvinisteja. Argumentteja lähinnä siirretään.

Esimerkiksi jos katsotaan Matti Leisolan kreationismituotantoa, se koostuu pääosin kirjojen kääntämisistä. Samoin Pekka Reinikainen on lähinnä toistanut ulkomaisten kreationistien argumentteja. Kieliasu Reinikaisella on ollut toki "omintakeisuuteen päin" ; Esimerkiksi "Unohdettu Genesis" oli käytännössä kirjankäännös johon Reinikainen oli lisännyt Raamatunjaeviittauksia kun USA yritti siinä vaiheessa vähentää kreationismin ja uskonnon yhteyttä että saisi sen koululuokkiin. ; Moni tietysti esittää että kreationismi on marginaalista eikä edusta kirkon virallista linjaa. Kuitenkin kun katsotaa uskonaktiiveja, ei kreationismivaikutteiden löytäminen ole vaikeaa. Kouraani tungettiin puoliväkisin tänään "Sana 2.1.2013 -lehti" (ilmaiseksi vaikka suositushinta oli 2€, hattuni on niin söpö ja uskovainen niin antelias). Jo siitä löytyy lausuma (s. 8) "evoluutioteoria on pelkkä ajatusrakennelma, jota yritetään tieteen keinoin todistaa oikeaksi siinä onnistumatta." Kreationismi on tietysti vain pieni markkeri kalvinismista, mutta jo se kertoo miten globaalia fundamentalismi nykyään on.

Ei olekaan ihme että Jalovaaran tematiikka liittyy Pat Robertsonin juttuihin. Joista voi mainita esimerkiksi sen verran, että hänkin manaa demoneja esimerkiksi vaatteista. (Paha hajukin voi joskus selittyä demoneilla. Eikä tämä ole tietysti naurettavaa koska Pat Robertson uskoo myös että paska haisee ja että joskus vaatteet ovat vain likaisia.) Ihmiset yksinkertaisesti lukevat kalvinistien näkemyksiä ja argumenttejaan siinä hengessä että he ovat kristittyjä jotka uskovat "Raamattuun". He ajattelevat hyvin vähän teologisia erikoistapauksia. Esimerkiksi heidän on kenties vaikeaa suhtautua siihen että katoliset ja luterilaiset ovat eri kirkkokunta joilla on sama pyhä kirja. Osalle fundamentalisteista katolisuus on vääräoppinen porttokirkko, mutta he eivät selkeästi osaa soveltaa koulukuntaeroja esimerkiksi suhteessa kalvinismiin.

Siksi he eivät ymmärrä että jos he tulkitsevat Raamattua kalvinistisesta viitekehyksestä he eivät voi  tuomita luterilaista kirkkoa tai esittää että kirkko olisi hylännyt oman oppinsa. Kirkkokaan ei tietysti näe että miten uskontokriitikot tai Jalovaara olisivat oleellisia kun heidän teologioissaan on niin oleellinen ero. Ongelmana onkin se, että toiminta joka ei liity teologisesti korrektiin tasoon voi olla olemassaoleva ilmiö. Se, että uskonto kieltää jotain ei tarkoita että sitä ei tapahdu ollenkaan. (Eihän katolinen kirkkokaan missään tapauksessa teologisesti korrektilta tasoltaan määrittele pedofiliaa hyväksyttäväksi.) Uskovaiset elävät uskonelämän käytänteiden kautta. Ja tämä piutpaut välittää teologian saivareista.
1: Sotkua tietysti haittaa se, että termejä myös liitetään yhteen varsin sulavasti. Tästä minulta löytyy hitusen löysää kirkon puolelle. Kirkko ei välttämättä aluksi huomaa että Jalovaaran toiminta on kalvinistista harhaoppia, kun sitä kutsutaan "sairaiden puolesta rukoiluksi". Tämänlainen uusiokieli - vakiintuneiden sanavartaloiden sisällön uudelleenmäärittely - tekee tietysti myös ilmiöihin tarttumisen vaikeaksi kun seurauksena on helposti ohipuhuntaa. Näin ollen käy helposti niin että jos vastustat "sairauden pouolesta rukoiluksi" nimettyä kalvinistista synnieistä puhdistamista, eivät ihmiset tajua että vastustat kalvinistista (luterilaisuuden kannalta) vääräoppisuutta. He katsovat nimilappua ja luulevat että nyt demoneista ei saa puhua ollenkaan tai että kirkossa ei saa esirukoilla sairaiden puolesta.

Lisäksi on huomattava että kalvinistisuus ei ole tapahtunut yllättäen. Se on tapahtunut pikku hiljaa, asteittain. Moni onkin ottanut puolustuksekseen sen että Jalovaaran lausunnot ovat muuttuneet ajan kanssa. Kuitenkin kun trendi fundamentalismin kalvinististumiseen on ollut pitkäaikainen, se on ilmiönä jotain joka olisi pitänyt huomata. Pirkko Jalovaaraa ei suostuta liittämään tähän kulttuurimuutokseen.
1: Joka kertoo joko valehtelusta tai siitä että ollaan niin inkompetentteja että ei ymmärretä sen tasoisia perusasioita kuin että internet tarjoaa globaaleja lähteitä nykymaailmassa ja että ihmiset lukevat niitä Tai että fundamentalistien parissa oleva muodikas kreationismi on USA:n tuliainen, joka on suomessa copy-pastemuotoista. Tässä ei ole mitään pelastusta kummastakaan suunnasta. Että ollaanko tyhmä vai paha. Vilpitön mieli ei täyty kummassakaan tapauksessa, koska tutkimuslaitos ja akateeminen tutkinto ja vastuullinen virka vihjaavat että jos ei tiedä niin siltikin pitäisi tietää.

Tosin väitän aivan suoraan että koko sinä aikana kun minä olen ollut tekemisissä fundamentalismin kanssa, se ei ole ollut tyylipuhdasta luterilaista fundamentalismia. Se on yleensä ottaen yllättävän synkretististä. Vaikutteita on otettu paljon juuri kalvinismista. Tämä on niin vahva ja näkyvä ilmiö että se ei voi olla salaisuus kirkonkaan puolella. Uusateismikritiikki on suomessa yllättävän tehokasta ja osuvaa. Ja se on se ikävä julkinen salaisuus jota kirkko peittleee omituisin lässyköin PR -lausuntoinensa.

Mielestäni Jalovaarakohussa ei pidä tuijottaa Jalovaaraa. Hän on maallikko. Hän on innostunut ja lukee internettiä. Hänellä ei ole ammattitaitoa analysoida uskonnon hienouksia. - Tosin on vähän noloa olla kristitty joka ei osaa kristinuskoa. Se on vähän eri asia kuin uskova joka ei osaa evoluutiota. Jos ei jotain kannata, niin ei siihen syvästi tutustumiseenkaan välttämättä ole hirveästi intoa. On järkeävää panostaa elämäntapaan jota haluaa elää. Mutta ihmiset ovat typeriä ja heillä on siihen peräti oikeus.
1: Se, että uskoo demoneihin tai on kalvinisti ei siis tarkoita että näin ei saisi uskoa ja olla kristitty. Vaan lähinnä sitä että pitäisi miettiä sellaista että kenties LUTERILAINEN kirkko ei ole silloin se oikea taho olla. Sillä jos kannattaa kalvinistista Raamatunlukutapaa, edustaa luterilaisuus by definition harhaoppisuutta. Kalvinisteista luterilaiset lukevat "Raamattua" väärin, tulkitsevat ja tekevät institutionalisoituja Raamatunväännöksiä kun taas kalvinistit näkevät "Raamatun" ja sen sisällön Oikein.

Korostankin että Jalovaarakohussa ei edes pidä erota kirkosta. Kari Mäkisen pitäisi erota virastaan - ja jos hän ei tätä tee, niin sitten pitäisi erota kirkosta protestina tästä. Kari Mäkisellä ei yksinkertaisesti voi olla vilpitöntä mieltä. Hän on joko tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää. Jos Kari Mäkinen ei ano eroa, kehotan ihmisiä eroamaan kirkosta tässä ja vain tässä tapauksessa. Lisäksi olisi iloista jos kirkko tunnustaisi sen että Jalovaara ei ole mikään yksittäistapaus, vaan on liitoksissa kirkon sisällä kulkeviin yllättävän suurilukuisiin virtauksiin. Eli kyseessä on kirkon sisällä oleva suojattu syöpä.
1: Valitettavasti tämä tarkoittaisi lähinnä sitä että kirkko vihdoin tunnustaisi että esimerkiksi ne lausunnot joissa olen esittänyt suvaitsemattomuuden suvaitsemisen olevan keino jossa fundamentalistinen ääritoiminta menee "valtavirtaluterialisuuden selän taakse suojaan" jos siihen kohdistaa yhtään kritiikkiä. En usko että tätä tapahtuu.. On turvallisempaa lakaista ongelmat maton alle ja kutsua minua ja kaikkia muita uskontokriitikoita (ja muita iniseviä itikoita) räyhääjäidiootiksi jotka eivät tiedä mitään kirkosta, uskonnosta tai teologiasta (ja jotka ovat mahdolllisesti niin militantteja arvotyhjiöpaskoja että ei pahemmasta väliä koska natsit ja Stalin.) Toki se faktatasolla vastaisi sitä että selittäisi että Jalovaaraa ole koskaan ollut olemassakaan ja että tämä olisi Joulupukkiin verrattavissa oleva satuolento korkeintaan. Mutta ihmiset kokevat asian aivan eri tavalla, joten ennustan että juuri näin tulee tapahtumaan.