(Enya, "Bonadicea")
Katselin William Friedkinin kauhuklassikko "Manaajan". Elokuva on aikanaan ollut shokeeraava. Nyt, monta muuta kauhuelokuvaa katsottuna, se sisälsi lähinnä sellaisia kohtauksia jotka on nähty monta kertaa monissa muissa elokuvissa. Olennaista onkin ymmärtää, että Manaajan monet säikäytysefektit on kopioitu sittemmin muihin, ja tämän vuoksi alkuperäinen elokuva ei tunnu enää niiden jälkeen kovin yllättävältä. Vaikka alun perin ne temput on kopioitu juuri sen vuoksi että ne ovat säikytelleet. Itse asiassa minulla tuli elokuvan aikana mieleen lähinnä se, että riivatulla tytöllä oli vain tavallinen puberteetti. Naama kesii, mieli tekee heittää rivouksia, ja kiukkuakin riittää. (Samaan tapaan kuin Ridley Scottin "Alien" on huumoripiireissä tulkittu allegoriaksi raskaudesta ; Mahaan menee jotain, joka kasvaa siellä, ja joka lopulta tunkee tuskallisesti ulos, niin että lopputuloksena on kuolaava olento.)Pienemmässä määrin sama on tapahtunut Gore Verbinskin "Ring" -elokuvalle. Tosin tämä on vielä sen verran tuore elokuva, että sen kopioijien keskuudessa ei vielä ole aivan yhtä hyvää tekelettä. Esimerkiksi ei ole vaikeaa nähdä, mistä "Grudge" -elokuvan tekijä Takashi Shimizu on saanut innoitetta hirviöhahmolleen. (Tässä elokuvassa ihmiset menevät taloon ja kuolevat ja lopussa on ruuhkaa. Yhdyn erään lapsen tuomioon elokuvasta. "Se ei ole pelottava, mutta sitä on hauska katsoa koska se on niin kummallinen.")
Aika on kuitenkin syönyt manaajan, ja jos se ilmestyisi nykyään nykyisen kaltaisille kauhumarkkinoille, se ei saisi mitenkään niin erikoisia arvioita, kuin mitä se sai aikanaan.
Tosiasiassa näiden elokuvien hyvyyttä voidaan mitata selvästi kahdella tavalla:
1: Suhteessa kaikkiin elokuviin, jolloin elokuvanautinto ratkaisee sen, onko elokuva hyvä vai ei. Selvästi uusilla elokuvilla on etulyöntiasemaa, jos puhutaan yleisestä elokuvanautinnosta. Ne voivat kopioida elementtejä jotka on jo keksitty ja käytetty, eikä niinkään keskeistä ole keksiä uusia kuvaustapoja ja efektejä ja juonikuvioita. Lisäksi elokuvien tekniikka on muutenkin parantunut ja hioutunut ajan kanssa, joten päästäkseen nykyiselle tasolle vanhan elokuvan tulisi olla harvinaisen nerokas.
2: Suhteessa sen valmistusaikaan, jolloin elokuva on hyvä jos se on ollut aikanaan uudistava ja hieno. Tämä itse asiassa tarkoittaa sitä, että jos sen temput olivat ensi kertaa siinä ja niitä on kopioitu, se on hyvä elokuva. Ja tämän seuraus vain on se, että itse elokuva muuttuu vähemmän yllättäväksi nykykatsojan silmin.
Hieman sama asia on tietenkin filosofian kanssa; Nykyään voi tuntua kummalliselta että ennen on vakavasti mietitty jotain kysymystä. Ne ovat silloin kuitenkin olleet uusia. Siksi keskiaikaista filosofia voi kunnioittaa - vaikka tosiasiassa he ovat elämänsä aikana lukeneet ja tienneet yllättävän vähän. He eivät kuitenkaan ole voineet käyttää valmiita temppuja, vaan he ovat joutuneet keksimään niitä. Siksi on hyvä huomata, että aivan kuten elokuvissa jonkun sittemmin kliseiseksi muodostuneen kuvaustavan keksijää voidaan arvostaa, myös filosofian piirissä on aivan samanlaiset kliseiden keksijänsä. Ja heillä on arvostus, joka heille tavallaan kuuluu. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä että varhainen filosofia olisi olennaisesti parempaa kuin nykyinen vain sen takia että Aristoteles tai Platon saavat paljon viittauksia yhä nykyäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti