Vahtikoira

"When you cried I'd wipe away all of your tears / When you'd scream I'd fight away all of your fears / And I held your hand through all of these years / But you still have / All of me"
(Evanescence, "My Immortal")

Isänpäivä on sekulaari juhlapäivä, jolla ei ole uskonnollista taustaa. Robert Webbin uskotaan pitäneen ensimmäisen isänpäivän tilaisuuden vuonna 1908. Luonnollisesti se pidettiin kirkossa. Vuonna 1949 ruotsalaiset kauppiaat ehdottivat päivää juhlittavaksi kaikissa Pohjoismaissa. Sen leviäminen tänne on siis kaupallisuuden tulosta. Se voidaan nähdä myös tasa -arvoistavana, koska äitienpäivä on hieman vanhempi juhla. Lisäksi se vihjaa aivan samanlaiseen tasa -arvoistamiseen kuin naisten työolosuhteiden parantaminen ; Kun perinteisesti naisilla on ollut etuasemaa perheeseen ja miehillä työelämään, tälläisen juhlan pitäminen tasoittaa sukupuolten asennepohjaista -eriarvoisuutta.

En oikein osaa suhtautua isänpäivään. Tuntuu että se on irrallaan sovittu keinotekoinen päivä, jonka nimissä "kuuluu muistaa". Isänpäivä on peräti liputuspäivä, ja kuten muutkin liputuspäivät, ne sisältävät mielivaltaisen sopimuksen siitä mikä ajankohta määrätään jonkun asian kunnioittamiseen. (Normaalipäivänä taas ei julkisesti liputa muu kuin korkeintaan sepalus.) Toisaalta juuri minun kaltainen ihmien tarvitsee rutiineja ; Ihmisten kanssa tapahtuva interaktio ei ole minun parhaita puoliani. Siksi voi olla ihan hyvä, että keinotekoinen etiketti suuntaa toimintaa ; Kultaisen käytöksen opas, joulu, äitienpäivä, ystävänpäivä ja haarukoilla ja veitsillä syöminen kuuluvat ikään kuin samaan kokonaisuuteen, joka on pelkkää mielivaltaista sopimusta suhtautua toisiin, ja joka kuitenkin jollain tavalla yrittää tehdä elämästä astetta vähemmän makaaberiksi - ja tietenkin näihin kaikkiin liittyy kaupallisuutta. Hyvien tapojen kurssit ovat esimerkiksi jopa yllättävän kalliita.

Tässä ambivalenssissa on jotain yleisinhimillistä. Siis juuri sitä, josta en oikein saa otetta.

Toisaalta isänpäivä on minulle hankala myös sitä kautta, että "lapsuuden kodin isäni" jäi minulle eräällä tavalla tuntemattomaksi. Sillä sitä vaihetta, mitä iso sisareni muistaa, on minulle jäänyt enemmän hämäräksi. Toki minulla on hämäriä muistikuvia, jotka vihjaavat siihen suuntaan että ei ole yllätys mistä "naturalistisuuteni" on tullut. Luonnon ja eläinten tarkkailu ja suorastaan pakanallisen maanläheinen suhtautumistapa hengellisempien toimintatapojen sijasta lienee tätä perua. (Vaikka siis olenkin tätäkin puolta olen kokeillut riittämiin yhden elämän tarpeeksi. Sama ei kai vain sovi kaikille.) Muistiin on jäänyt vahvemmin se ötököiden syönti eikä sosiaalinen interaktio. Se johtunee minusta ja mieleni toiminnasta.

Myöhemmässä vaiheessa kun olennaista oli se, että isä kävi töissä. Rahaa ei juurikaan ollut, joten "miehen oli tehtävä kuten perinteet käskevät". Opin tästä kuitenkin tietyn kunnioituksen suhteessa työntekoon. Illalla ei ollut aikaa oikein muuhun, kuin iltasadun ääneen lukemiseen. Ja liian moni vapaapäivä meni riitelyssä.

Ja minä olen aina ollut se tyyppi, joka piilottaa omat ongelmansa koheltamiseen, ja välttää sosiaalista interaktiota viimeiseen asti. Kenties siksi että ei osaa. Kenties siksi että ne merkitsevät eikä halua epäonnistua. Tai koska ei välitä. Tai näiden yhdistelmä. En kuitenkaan ollut mikään vihattu lapsi, mikä on se erikoisin seikka. Voisi sanoa että väistöni seurauksena syntyi itse aiheutettua ignoraatiota. Skeptikkona en voi vaatia keneltäkään ajatuksienlukukykyä ; Ainakaan, koska isäni ei ole koskaan väittänyt olevansa mikään meedio. Silloin häntä olisi ehkä ihan oikein hieman koetella tämän "extraordinary" -väitteen takia.

Tarkemmin olen oppinut isästäni vasta hieman vanhemmalla iällä. Kun olin perusharjoittelussa kolme kuukautta, jolloin asuin isäni vanhempien luona, oli töiden jälkeen sitä ylellisyyttä jota ei muutoi oikein ollut. Aikaa. (Tosin paikkakin oli ollut muutoin aika isosti bannissa, koska äitini ei pitänyt appivanhemmistaan yhtään.)

Tosin hän on minulle yhä ensisijaisesti vartija. (Vaikka tähän ammattiin ei liitykään ötököiden syömistä.) Kuin marxilaisen suhtautumisen kautta määrittelen hänet työnsä kautta. Ajallisesti katsoen tämä ei varmasti ole väärin ; Hän on tallustanut vuosikausia ja ottanut työkseen turpaan toisten puolesta, että muiden ei tarvitsisi sitä kokea. (Tämä on hieman erikoinen elämäntapa ihmiselle, jonka älykkyys on sen verran korkea, että sillä voisi maalata goottilaisen katedraalin kattoa ilman että tarvitsee edes varvistaa.) Hieman samaa on havaittavissa muussakin. Tässä on huonona puolena se, että ihminen katoaa helposti, hänestä tulee vain muuri. Ja kun tämän ottaa huomioon, tajuaa että "vartija" ei ole minulle niinkään ammatti kuin ihmistyyppi.