Tappajamato -ongelma.

"Olemme nyt Mongolian autiomaalla. Olemme kulkeneet jo useamman päivän, mutta merkkejä mystisestä tappajamadosta ei ole ilmeentynyt - voimme todeta, että se on ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotettaaaarg!!! "
(skeptikko, joka ei kuunnellut kryptozoologia, eikä paikallisia.)

Olen vinkannut hiemaan aiheeseen liittyen aikaisemminkin.

Kun puhutaan kryptozoologiasta, tarkoitetaan epätieteellistä oppia, jossa metsästetään myyttisiä eläimiä. Sen tutkimuskohteita ovat kaikki kiistanalaiset havainnot eläimistä, jotka ovat suuria tai keskisuuria. Sen kuuluisimpia tutkimuskohteita ovat merihirviöt, Nessien ja Mokele mbemben tapaiset eläimet, lumimiehet, isojalat sekä muut todellisiksi väitetyt kädelliset. Myös dinosauruksia ja yksisarvisia he metsästävät tyytyväisinä. Tyypillisesti kryptozoologiassa luotetaan paikallisten kertomuksiin tai muihin vastaaviin lähteisiin ilman että itse eliöstä on muutoin merkkiäkään. (Jos esimerkiksi keskiajan lohikäärmemaalauksien taistelukuvaukset ovat aitoja kuvauksia eläimistä, miksi linnoista löytyy esimerkiksi hirvenpäitä ja muita metsästystrofeita, sekä näiden luita, mutta ei koskaan näiden lohikäärmeiden?)

Kysymys on oikeastaan pohjimmiltaan siitä, millä ehdoin hyväksytään uusia eläinlajeja. Eeppinen sävy hirviössä ei vaikuta tähän luonteeseen. Myyttinen ja "cool" eliölaji on saatava lajiksi siinä missä minkä muun lainen tahansa. Otus kun otus, samat kriteerit. Kenties keskeisin ymmärrettävä asia on siinä, että on voimme arvioida tuntemattomien eläinlajien lukumäärää, koska meillä kuitenkin on otos, jossa on joltain alueelta löydetyt lajit, joista tiedetään montako niistä oli alkaessa tunnettuja ja sekä montako tuntematonta. Näistä saadaan otos, jota sovelletaan lähialueisiin. Siksi tuntemattomien lajien määrää voidaan arvioida erilaisten virherajojen sisällä. Sen sijaan on aivan eri asia kuin sanoa että joku näistä tuntemattomista lajeista on esimerkiksi juuri "undulaattipääkakadu" tai jokin muu tietty laji. Siksi normaalisti kun lajeja etsitään, etsitään jälkiä, ulosteita ja valokuvataan elukkaa itseään. Mahdollisesti saadaan myös nahkoja ja muita konkreettisia todisteita. Tai jopa itse eliö häkkiin. Nämä ovat konkreettisia todisteita, joiden valossa sitten osoitetaan että on todella laji joka on vaikkapa juuri se "undulaattipääkakadu".

Kryptozoologit muistuttavat meitä usein siitä, että havaitsemattomuus ei vielä riitä. He jaottelevat tilanteen ikään kuin seuraavalla tavalla:
1: Eliöstä on havaintoja
2: Eliö on kätketty, eli se on syrjässä tai piilossa eikä vain havaittu
3: Eliötä ei ole.

Heistä se, että skeptikko ei hyväksy isojalkaa pätevänä johtuu siis siitä, että hän ei ole lainkaan miettinyt vaihtoehtoa 2, vaan vääristelee ja olkiukottaa kärjistäen ajattelemalla että vaihtoehtoja olisi vain kaksi. (1 ja 3) He ajattelevat että jos käymme suolla, emmekä näe sen järvihirviötä, se ei tarkoita että järvihirviötä ei olisi. Eli toisin sanoen kryptozoologi asettaa skeptikolle seuraavanlaisen haarukan:
1: Hirviö on havaittu. Tämä tarkoittaa sitä että hirviö on pakko uskoa.
2: Hirviötä ei ole etsitty tarpeeksi. Tämä tarkoittaa sitä että skeptikoita on syytä pilkata, koska nämä tekevät hätiköityjä johtopäätöksiä.

Eli se siitä itsekriittisyydestä ja siihen pyrkimisestä. Kryptozoologi itse ei anna mahdollisuutta sille että olentoa ei todella olisi. Hän voi ehkä vedota siihen että "riittävä tutkiminen" saisi hänet muuttamaan mielensä, mutta tätä ei käytännössä tapahdu, koska asetelma ei loppu pelissä tutkimalla muutu - paitsi jos hirviö on olemassa, jolloin se löydetään. Skeptikko taas on "aina valmiina nöyrytykseen", hänen mittaristossaan on toki myös kaksi piikkiä. Mutta ne ovat itse asiassa seuraavat:
1: Olento on havaittu.
2: Olentoon uskominen on epäpätevää ja perusteetonta, joten sitä ei tule sotkea tieteelliseen kirjoittamiseen. Tämä piikki on itse asiassa aivan eri asia kuin väittää asiaa olemattomaksi. Se tekee siitä itse asiassa vielä pahempaa. Se tekee siitä tyhjää pulinaa, nonsenseä. Tämä tarkoittaa sitä että ennen lisätodisteita asiasta puhuminen ei ole epäloogista, se on tyhjää. Tämä teoria ei ole edes väärässä, se on jotain vielä huonompaa. Se on ainakin toistaiseksi hyödytön.

Tästä on helppo huomata, että kryptozoologien skeptikoille heittämä kritiikki on vain pinnallisesti pätevää, mutta se perustuu itse asiassa näennäislogiikalle. Heidän kritiikkinsä ei sisällä mitään muuta kuin sen, että skeptikon esittämä todiste on "liian tiukkaa saatavaksi". Joka siis tarkoittaa käytännössä sitä, että kun skeptikko vaatii että olio saadaan havaittua, tämän olion havaitseminen on epätodennäköistä - muutenhan skeptikon vaatimukset eivät olisi tiukkoja, vaan kevyitä. Lisäksi tässä ajattelussa tehdään se virhe, että unohdetaan että tiede nojautuu enemmän evidenssille eikä niinkään "piikkien eliminoinnille". Falsifiointitilanteessa tosi eliminoidaan jotain, mutta se toimii siten että epäonnistunut kumoaminen tuottaa teorialle tukea, korroboraatiota, ja onnistunut kumoamisyritys tuhoaa teorian. Tämä kumoutuminen ei siis suinkaan ole todiste millekään toiselle teorialle. Tässä näkemyksessä "se toinenkin teoria" joutuu tukea saadakseen itse selviytymään sille asetetusta haasteesta, joka voisi jossain muodossa osoittaa sen vääräksi.

Kryptozoologi ei siis suinkaan perustele että hänen uskomuksensa olisi rationaalinen, vaan että skeptikon päätelmän tulos ei ole väistämätön. Tämä on oikeastaan aivan eri asia. Kryptozoologi ainoastaan osoittaa että hänen kannanottonsa on mahdollinen, ei että se olisi hyvin perusteltu. arationalismi on logiikkaa käyttävälle tutkimukselle samaa, kuin mitä kalju asiakas on hiusmuotoilijalle.

Valitettavasti tähän liittyviä argumenttivirheitä harjoitetaan myös uskontojen piirissä. Tästä seuraa muuten se, että ne kryptozoologit jotka ovat ateisteja tai jotka eivät pidä Jumalasta, suuttuvat jos heidän argumenttinsa muutetaan muodosta "hirviö X -> Jumala" ja uskovaiset yksisarvisten viholliset eivät pidä jos heidän suosikkiargumenttinsa muutetaan kryptozoologian sovellukseksi.

Asiaa voi tarkastella myös toisella tavalla. Nyt L. Ron Hubbart on muotia. Tai tarkemmin hänen perustamansa rahankeruu -uskonnon, skientologian, vastustamisensa on muodikasta. Hän esitti että galaktinen ruhtinas Xenu on paiskonut avaruusolentoja kraateriin ja imuroinut näiden sielut ja änkenyt näitä katsomaan elokuvia jotka ovat sotkeneet näiden mielen siten, että näitä on useita kasautunut yhteen. Näitä on sitten mennyt ihmisiin ryhminä ja tämä on kaikkien tautien takana. Meillä on tarinaan törmätessämme kaksi vaihtoehtoa:
1: Tarina on sepite.
2: Tarina on totta.
Moni voisi ajatella, että Hubbardin vakuuttava ura patologisena valehtelijana voisi auttaa todistamaan kohdan 1. Tosiasiassa tämä on kuitenkin vain ad hominem -argumentaatiota. Siinähän sanotaan loppupeleissä että skientologia on kulttuurillisesti vaarallinen ja sen perustaja on ärsyttävä ja vastenmielinen olento, joten hänen näkemyksensä ovat vääriä. Tosiasiassahan Hubbardin auktoriteetin rakentaminenkaan ei ole argumentti hänen kannanottonsa puolesta, joten tämän perusteettoman kohdan tuhoaminen ei itse asiassa vaikuta hänen näkemyksensä oikeudellisuuteen. Teoriassa voitaisiin sanoa että "Kyllä, hän oli tätä kaikkea mistä pilkkaatte, mutta hän oli tämän kaiken lisäksi MYÖS suuri profeetta ja näkijä."

Hubbardin esittämä hahmo, Xenu, ei ole ristiriidassa tieteen kanssa. Se ei vaadi tieteen minkään teorian kumoamista. Ja kaikella sillä logiikalla millä jotain todistetaan, voidaan käyttää kryptozoologiaan. Mokele mbembe, "dinosaurus joka elää ihmisten aikaan", on nähty vain piirroksissa ja ehkä paikallisten puheissa. Heistä muutama väittävät että he ovat nähneet olennon. Xenusta on väitetty silminnäkijähavainto, näkijänä Hubbard. Hän ja muutama muu väittävät saaneensa tiedon asiasta. Onko siis aidosti väliä sanooko tarinan Hubbard vai heimolainen? Ei. Sillä ihan yleisesti logiikassa ja tieteessä ajatellaan että argumentti on totta riippumatta siitä kuka sen sanoo. Eli jos minä sanon että 1+1=2 en saa väärää pistettä matematiikan kokeessa vain siksi että opettaja ei pidä minun pärstästäni ja vakaumuksestani ja että hän tietää että olen kammottava ureakefaalikko (urea, virsa ; kefalo, pää). Kuitenkin tässä näyttäisi olevan jotain tämmöistä takana, koska kyryptozoologian kannattaja voi samanaikaisesti pitää Xenua sepitteenä. Kokemuksieni mukaan kaikki kryptozoologian puolustukset siirtyvät tässä vaiheessa evidenssiperustaan. He siis itse asiassa hyväksyvät skeptikoiden haarukan, paitsi siinä omassa kysymyksessään. Toisin sanoen tässä vaiheessa he siirtyvät siihen että he tekevät töitä saadakseen ne todisteet.

Tämä tarkoittaa sitä, että he voivat todistaa väitteensä - Toisin kuin Hubbard. Joku nappaa Loch Nessien hirviön ja vie sen vaikka Korkeasaareen, niin siinä on skeptikko huuli ymmyrkäisenä. Xenu taas on missä onkaan, vangittuna ja kätkössä. Tämä onkin minusta merkittävä ero. Tosin se tarkoittaa myös sitä että meillä ei tällä hetkellä ole mitään perusteita uskoa Nessieen tai muihin.

Onkin siis tärkeää huomata, että vaikka skeptikot kenties ovatkin rajoittuneita eivätkä hyväksy sellaista noodia, jossa on "uskotaan johonkin josta ei ole evidenssiä", he ovat paljon itsekriittisempiä kuin kryptozoologit. Sillä skeptikoilla haarukoissa on edes teoriassa mahdollisuus pakottaa muuttaa mieltään. Vaikkapa sillä että Jumala laskeutuu taivaalta ja ojentaa meille Mokele Mbemben kultalautasella, ja tarjoaa UFO -palvelijoita tätä palvomaan, voi olla epätodennäköinen, mutta se on mahdollinen. Tässä tulisi todistettua avaruusolennot, Jumala ja kyryptozoologinen peto, kaikki kerralla. Tämä on oleellista, koska falsifiointiperiaatteessa käsketään olemaan jollain positiivisella todistusaineistolla - eli ei havaintojen puutteella - kumottavissa ; Tämä on erityisen merkittävää silloin kun emme voi aidosti päätellä jonkun ilmiön todennäköisyyttä, jolloin joudumme joko hylkäämään kysymyksen tai siirtymään eipropabilistisiin evidensseihin. Siitä miten todennäköinen tämä havaintoaineisto on, on sitten eri asia. Ts. on järkevämpää olettaa että olentoa ei ole, kuin että tämä on. Asiaan viittaa siis muukin kuin Okhamin partaveitsi tai todistustaakan periaate, jotka nekin viittaavat tähän suuntaan. Tämä päätelmä on siis oikeastaan suuresti näkökantariippumaton.

Kryptozoologi taas ei anna tälle mahdollisuutta. Hänelle joko asia on todistettu tai "voi olla". Tyypillisesti juuri hän kuitenkin muistuttaa, että skeptikko harjoittaa vain toiveajattelua.

Toisin sanoen kryptozoologit toimivat tässä suhteessa juuri samalla tavalla kuin oikeastaan kaikki epätieteet: He ovat ikään kuin miekkamiehiä, jotka juoksevat kadulla haastamassa kaikkia kaksinkamppailuun, ja lesoamassa miten he ovat taitavia taistelijoita, ja kun joku esittää vastineen he eivät taistele vaan katsovat toista ja sanovat että "Olet niin huono että en edes viitsi taistella kanssasi - olet siis hävinnyt". Kukaan ei koskaan missään näe heidän taistelevan. Samoin kuin epätieteilijöiden nähdään esittävän "kritiikkiä", mutta he itse eivät koskaan sellaiselle suostu alistua. He toki muistuttavat kaikesta kognitiivisesta dissonanssista - ja muista ihan tosista ilmiöistä jotka osoittavat että mielemme, havaintomme ja muistimme eivät ole erehtymättömiä ja lopullisen luotettavia - jotka estävät skeptikkoa olemasta objektiivinen. Mutta heidän omalla kohdallaan "falsifiointi ei ole niin tärkeää", eli itsekritiikin puute ei ole heidän omalla kohdallaan mikään ongelma. Se kun heistä voidaan aina oikeuttaa tu-quoque -virhepäätelmällä, eli sanomalla "kun ne muutkin tekee". NOT

Toisin sanoen: Pystyn täysin kunnioittamaan seuraavanlaisia kryptozoologeja
1: Jotka pakkaavat retkikunnan ja menevät Himalajalle ja löytävät Jetin.
2: Jotka pakkaavat retkikunnan ja menevät Himalajalle eivätkä löytä Jetiä ja sanovat että "Jetiä ei löytynyt, siihen ei siis ole vielä syytä uskoa, mutta olemme hommaamassa uuden retkikunnan."

Sen sijaan ne, jotka jäävät kotiin kirjoittamaan kirjoja Jetistä, joissa pilkataan skeptikkoja siitä että nämä skeptikot eivät vain etsi Jetiä tarpeeksi -ikään kuin asian todistaminen ja evidenssin hankinta ei olisikaan niiden vastuulla jotka ajatusta kannattavat, kuten todistustaakkaperiaatteessa normaalisti pidetään. Ja jotka muistuttavat että määrärahojakaan Jetinetsintään ei saada kun heitä kryptozoologeja - eli omilla aivoillaan, muista poikkeavasti ja eri lailla ajattelevia omaa tietän individualistisesti kulkevia rohkeita sankareita - erityisesti "vainotaan". Niin, heitä minä en kunnioita yhtään. He ovat sitä roskasakkia, joka vie kunnioituksen myös noilta yllä mainituilta, kunnioitettavilta yrittäjiltä, jotka sentään uskaltavat yrittää ja jotka tunnustavat että eivät onnistuneet. Sillä nämä "kotiin jäävät" ovat niitä miekkamiesrehentelijöitä, jotka palkkaavat toiset kantamaan heidän aseensa, kun he itse eivät viitsi, jolloin heille jää vain taidoilla kehuskelu, miekkaa ei enää edes kanneta näön vuoksi mukana. Jäljelle ei jää enää tutkimusta, tai toimintaa. Jää vain kerska ja "odotas vain mitä seuraavassa kirjassani sanotaan" -uho.

Sillä jos tyhjät ämpärit kolisevat eniten, reunattomien tyhjien ämpärien kolina painetaan populaarijulkaisuksi vertaisarvioinnin ohi ja myydään tavallisille ihmisille tieteenä.