(George Turner, "Sword Motions and Impacts - An Investigation and Analysis")
Miekan käytössä, kuten missä muussa tahansa asiassa, on tärkeää tuntea työvälineensä hyvin. Miekan jokaisella osalla on omat käyttötarkoituksensa. Miekka on ollut tärkeä ja käytetty väline ja se on lisäksi ollut aikanaan sangen mittavan suuruinen investointi, sen käytettävyys taistelussa on pakko olla merkittävä. Siksi miekan jokainen osa ja käyttötarkoitus on melko tarkasti mietitty.
Tosin en yhdy väitteeseen jonka mukaan miekat kehittyisivät paremmiksi aikojen saatossa. Smallsword ei edusta parasta mahdollista miekkaa, vaikka se olikin viimeinen miekkamalli jota käytettiin: Toki se oli täydellinen siihen poliittiseen ja kulttuurilliseen ympäristöön jossa sitä kannettiin: Esimerkiksi miekka, jonka pituus on jonkun ajan lain mukaan sellainen, että sitä ei saa kantaa kaupungilla julkisesti, johtaa miekkamalliin jossa terän pituus on juuri tuo laillisuuden raja. Tämä taas ei välttämättä ole sama asia kuin optimaalinen terän pituus miekkataistelussa, jota saataisiin käydä vapaasti valittavilla välineillä. Esimerkiksi coustillet voidaan laskea veitseksi, mutta se on muodoltaan miekka. Se oli juuri sen mittainen että sitä sai kuljettaa kaupungeissa joissa miekkojen kantaminen oli kiellettyä. Miekan kohdalla tilanne on siis jokseenkin sama kuin evoluutiossa : Ei voida sanoa että olisi jokin objektiivinen "trendi parempaan", mutta tilanteeseen sopivaan tuleva trendi sen sijaan on koko ajan vahvasti läsnä.
1: Pommel eli ponsi on miekan kahvan päässä oleva pampula, jonka ideana on tasapainottaa asetta. Tasapainossa oleva painavampikin ase on kevyempi käyttää koska tasapainopiste menee lähemmäksi kahvaa, joka taas on vipuvoiman lähtökohta koska siinä kohdin yleensä pidetään voimanlähdettä eli käsiä. Tasapainotuksen tehokkuudessa on siis kyse aivan perusfysiikasta, vipuvoimasta ja tasapainopisteestä. Pommel on myös siitä kätevä, että monissa tekniikoissa sillä löydään päähän. Esimerkiksi tässä MEMAG:in esittelemässä Talhofferin Fechtbühista saadussa tekniikassa sitä käytetään rannelukon apuvälineenä.
2: Handle, eli kahva, josta miekkaa tavallisesti pidetään kiinni. On tosin huomattava, että tämä on vain yleisperiaate Monissa tekniikoissa miekkaa käytetään myös poikkeuksellisella tavalla, joitain erikoisia mutta käytössä tehokkaita otteita voi katsella esimerkiksi tuon videon keskiaikaisista kirjoista napatuista kuvista. Esimerkiksi Codex Wallersteinin plate 214:ssä on esitetty tekniikka, jonka nimi on "Mordhau" ja joka tunnetaan myös nimellä "Mordschlag" ja "Mordstreich". Kuvassa ritari pitää molemmilla käsillään miekan terästä kiinni, jolloin hänellä ei ole kumpikaan käsi kahvalla. Tästä erikoisesta asemasta hän sitten iskee vastustajaa pommelilla päähän. Iskun variaatioissa vihollista voidaan jopa lyödä väistimellä (jotka voitiin jopa teroittaa erikseen tätä tarkoitusta varten), tai käyttää väistäntä vihollisen hartian koukkaamiseen tai viedä väistin toisen niskan taakse ja tehdä tästä tasapainon horjutus ja kaato. Kyseessä on siis karkeistus. Mutta se ei tarkoita että se ei olisi hyvä pääperiaatteiden esittämisessä.
3: Crossquard, eli väisti tai väistin tai quillon on osa, jota käytetään suojaamaan käsiä. Sitä käytetään usein siirtämään vihollisen miekkaa pois keskilinjalta (collection) samalla kun siihen lyödään itse. Osaa käytetään myös monissa rannelukoissa, ja osassa tekniikoista sen avulla nykäistään joko miekkaa tai miekkamiestä itseen päin, jotta tämän tasapainoa saataisiin horjutettua.
4: True edge on miekan se terä joka on pidettäessä vihollista kohti. Eli se, joka on miekkaa edessä pidettäessä eteenpäin.
5: False edge on miekan se terä, joka on pidettäessä itseä kohti. Koska eurooppalainen pitkämiekka on symmetrinen, eli suora ja molemmilla puolilla on terä, tämä ei ole yhtään sen tylsempi kuin toinenkaan terä. Etenkin saksalaisessa keskiaikaisen miekkailun tyylissä monessa tekniikassa lyödään false edgellä. Italialaisessa pitkämiekkaperinteessä tätä käytetään vähemmän. (Eurooppalaisessa miekkailussa on siis kaksi perinnettä, jotka molemmat ovat erinomaisen hyviä ja hienostuneita, mutta keskenään erilaisia. On saksalainen tyyli, jonka kärkinimiä ovat mm. Johannes Liectenauer, ja Sigmund Ringeck. Italialaisessa tyylissä keskeinen on taas sellainen nimi kuin Fiore dei Liberi.) Pääsääntönä voisi sanoa että ylös päin lyötäessä false edgeä käytetään jopa melko usein. Ja sitten esimerkiksi Duplieren -tekniikassa false edgeä käytetään torjunnan jatkeena, sillä tehdään collection samalla kun varsinainen isku tehdään true edgellä. Tekniikka on "one of my favourites".
6: Forte, joka tarkoittaa miekan kahvaa lähinnä olevaa puoliskoa, sekä true edgen että false edgen puolella. Tätä kutsutaan "vahvaksi", koska tarjoaa suuren vipuvoimaedun torjunnoissa. Tätä osaa käytetään siis monissa torjunnoissa. Suurin osa deflektioneista ja käytännössä kaikki oppositionit tehdään käyttämällä tätä osaa miekan terästä. Silloin sinun ei tarvitse olla valtava voimamies verrattuna vastustajaasi.
7: Debole / Foible taas on vastaava osa, mutta terään päin. Tätä taas kutsutaan "heikoksi", koska se tarjoaa heikomman vipuvoiman torjuntoihin. Hyökkäykset(attacks) ja toisen miekan kokeilut (engagements) tehdään kuitenkin tällä osalla. Tämä osa on tärkeää myös silloin, kun vihollisen tekniikka joustetaan(yielding). On tärkeää huomata että iskiessä tämä miekan osa kulkee nopeasti verrattuna forten osiin (jos piirretään ympyrä, jonka keskipiste on joko miekan kahva tai miekkamiehen painopiste, forten rajaavan kaaren pituus on lyhyempi kuin debolen, ja koska iskussa miekka kulkee kaaressa, joskus jopa molempien em. kaarien kautta, se kulkeen geometrisestikin ajatellen pidemmän matkan samassa ajassa. Joka taas tarkoittaa suurempaa nopeutta.) Siksi nimen omaan tämä osa on se, joka törkätään vihollisen sisään. Tässä osassa on kaksi erittäin tärkeää aluetta:
___7.1: Aivan kärkiosa, jota käytetään pistoissa ja iskuissa, joiden tarkoitus on viiltää tehokkaasti.
___7.2: Em. osan ja keskiosan välille jäävä alue, jota käytetään normaaleissa iskuissa. Syynä on perkussiovaikutus: Tämä taas on helppo kuvata sillä, että jos joku ottaa käteensä hyvän metallimiekan, ja lyö tämän laakeaan osaan, se värähtelee. Paitsi tässä tärkeässä kohdassa se on aika pientä. Toisin sanoen, kuten mikä tahansa kiinteä kappale, miekka värisee kun siihen isketään - ja sen tarkoitus on olla iskun välineenä, joten värinöiltä ei ole vältytty. Ja kuten kaikilla värähtelevillä kiinteillä kappaleilla on "rotational nodeja" eli "pivot pointteja", jotka ovat paikkoja missä "aalto" kääntyy eri puolelle, ja joiden kohdalla värähtely on tämän vuoksi pienimmillään. Hyvin tasapainotetussa miekassa toinen käännekohta on kahvassa, yleensä suoraan "oikean käden"(eli vahvan käden/miekkaa juuri väistimen alla olevan käden) alla. Toinen on tietysti terän puolella. Usein hyvien miekkojen kehutaan olevan "harmonically balanced". Tämä tarkoittaa sitä että miekalla voidaan suorittaa hyvä isku ilman että värinät tuovat epämukavuutta kädelle. Koska värinät liittyvät lujasti painopisteisiin, joita voidaan siirtää esimerkiksi laittamalla kevyempi tai painavampi pommeli tai muuttamalla terän painoa ja muotoilua. Monet sepät ja miekkailun harrastajat levittävää ajatuksta erityisestä menetelmistä, jotka johtavat "blade harmonicsiin", ja esittävät että ilman tätä miekan värinät häiritsevät linjaa ja iskun voimaa. He mainostavat erityisiä menetelmiä, joilla tätä ajetaan takaa. Kuitenkin monet miekkailun ekspertit ovat sitä mieltä että mukavuus on vain suora sivutuote, joka syntyy automaattisesti oikeasta muotoilusta ja painotuksesta eikä niinkään mistään erillisestä ominaisuudesta. joka asetetaan miekkaan Tosin tutkimuksissa on jopa havaittu että esimerkiksi pesäpallomailoissa iskettäessä nämä painopisteet eivät edes ole niissä kohdissa, joissa "se tuntuu hyvältä". Itse perkussioilmiö on sama, ja pesäpallomailan iskun tehokkkuus ja pitämisen mukavuus liitetään samoihin asioihin, joten ne ovat sovellettavissa. Syynä seppien mainontaan on ilmeisesti se, että "well weighted" kuulostaa vähemmän myyvältä ja myyttiseltä ja hienostuneelta kuin "blade harmonics". Toisin sanoen tuossa tuotteelle luodaan keinotekoista lisäarvoa antamalla sille hieno nimi.
8: Fuller eli Veriura ei sitkeistä huhupuheista huolimatta ole sitä varten, että veri jotenkin erityisen hyvin virtaisi pois miekan terästä tai että se tekisi tehokkaampia haavoja jotka vuotaisivat verta paremmin. Veriurien takana on ajatus siitä, että miekasta saadaan kevyempi hiomatta siitä kuitenkaan pois tehokkuutta. Veriuria käyttämällä Terästä saadaan pidempi, leveämpi ja kevyempi ilman että kestävyys uhrataan prosessissa. Samalla miekan painopistetä saadaan kohti kahvaa - joka siis tarkoittaa sitä että sillä on samaa tarkoitusta kuin ponnella, tosin sillä erotuksella että pommel lisää miekan kokonaispainoa ja veriura taas vähentää sitä. Eri miekoissa veriuria voi olla yksi, kaksi tai jopa kolme. Myös leveitä veriuria on tehty.
9: Lisäksi miekoissa voi olla muitakin muoto -osia, kuten rainguard/chappe joka on väistimen paksunnos joka jatkuu hieman terän päälle. Sen tavoitteena on sovittaa miekka hyvin huotraan, eli miekan tuppeen ja suojata sitä sateelta. Tämä on tärkeää, koska jos huotraan pääsee vettä, se sinetöityy sinne, ja tämän lopputuloksena miekka ruostuu todella nopeasti. Myös väistimeen tehdään usein erilaisia suojaavia renkaita, joiden tarkoituksena on suojata etenkin peukaloa, joka viedään eräissä otteissa väistimen päälle, mikä tarjoaa etuja moniin tekniikoihin ja toisaalta vie otetta lähemmäs miekan tasapainopistettä - joka yleensä ei ole aivan väistin kohdalla vaan on hieman terän puolella. Ricasso taas on joissakin miekkamalleissa oleva terän osa, jota ei ole lainkaan teroitettu. Usein siihen lyödään tekijän leimaa. Ricasson tarkoituksena on ollut tarjota miekkamiehelle mahdollisuus laittaa käsi mukavasti väistimen toiselle puolelle. Tätä voidaan tarvita joissakin tilanteissa. Koska ricassossa ei ole terää, se kestää hieman paremmin impaktia, mutta se silti toimii torjunnoissa. Mikä, kuten muistammekin, on miekan kahvaa lähellä olevan osan tärkeä tehtävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti