Puoliksi juotu lasi.

"What makes your problems bigger and more important than everybody elses? You own them!"

Optimismi on maailmankatsomus, jonka mukaan maailma on positiivinen paikka. Pessimismi taas on maailmankatsomus, jossa maailman katsotaan olevan huono paikka. Tätä on tavallisesti kuvattu sillä, että jos henkilöille näytetään lasia, joka on puolillaan vettä, optimisti sanoo että se on puolitäysi ja pessimisti että se on puolityhjä. (Kumpikaan ei siis sano että se olisi puolillaan.)

1: Optimismissa tärkeä filosofinen linkki on Gottfried Leibniz, joka esitti näkemyksen siitä että eläisimme parhaassa mahdollisessa maailmassa. Anarkismissa optimistisuuteen on korostettu esimerkiksi William Godwinin toimesta. Hän kun on esittänyt että yhteiskunta kehittyy ja paranee siten että lopulta viileä järki korvaa emootiopohjaisen väkivallan. Myös monet uskovat että sairaudet ja jopa kuolema voitaisiin voittaa tämänpuoleisessa, tieteen ja teknologian avulla. Monet uskonnot taas lupaavat että vaikka ehkä emme elä parhaassa mahdollisessa maailmassa, olemme kuitenkin menossa kuoleman jälkeen sellaiseen, jos elämme hyvin. Tämäkin on optimismia.
___1.1: Panglossianismi on perusteetonta optimismia, jossa ajatellaan että kaikki on niin hyvin että niitä ei itse asiassa enää voitaisi parantaa. (Mikä todella pitäisikin paikkaansa jos eläisimme parhaassa mahdollisessa maailmassa.) Jos maailma on paras mahdollinen, ei ole mahdollista tehdä mitään jolla se olisi entistäkin parempi.
_____1.1.1: Tähän käsitteeseen liittyy myös Stephen Jay Gouldin luoma termi "panglossian paradigm", jolla hän tarkoittaa sellaista näkemystä että evoluutiossa kaikille ominaisuuksille olisi jokin funktio, jolle se on erikoistunut. Voidaan siis sanoa, että evoluutiolle tärkeämpää on esimerkiksi "tinkering" eli nikkarointi, jossa vanha funktio saa uusia toimintoja, preadaptaatio, jossa funktio on neutraali, kunnes se saakin yllättäen uudessa ympäristössä edun, unohtamatta tietysti geneettistä ajautumista, joka fiksoi, yleistää, havaitusti ominaisuuksia populaatiossa, vaikka niille ei ole luonnonvalinnallista syytä. Hänestä se, että kaikille ominaisuuksille vaadittaisiin selitykseksi jonkinlainen luonnonvalinnallinen syy, on siksi virheellistä ja johtaisi ilman ympäristöolosuhteisiin liittyvää analyysiä siihen, että adaptiiviset kertomukset olsivat vain "just so storyja". Hän siis korosti että vaikka luonnonvalinta onkin tärkeä ja tosi ilmiö, se ei ole ainut tärkeä ja tosi elementti, ja sen sellaisena käsittely on virhe. Itse asiassa samanlainen ilmiö löytyy myös ihmisten koneissa: Kellon sekuntiviisarilla on sekundaarinen funktio: Se pyyhkii pölyjä lasin sisäpinnalta. Olisi silti väärin sanoa että kun sillä on funktio, tämä funktio olisi suunniteltu ominaisuus ja kertoisi tekijän tavoitteista. Eli vaikka kellossakin paljon asioita voidaan selittää funktionaalisuuteen liitetyn teleologisen, tavoiteanalyyttisen, selittämisen kautta, se ei ole ainut selitystapa, eikä funktionaalisuutta ja teleologiaa voida liittää yhteen edes kohteissa jotka tiedämme täysin ihmisten valmistamiksi koneiksi.
___1.2: Optimism bias on käytännössä jokaista ihmistä vaivaava ilmiö, jossa ihmiset väärinarvioivat tulevia tapahtumia edukseen vähättelemällä vaikeuksia ja liioittelemalla etuja. Tämän vuoksi ihmiset keskivertoa useammin kertovat erilaisissa itsearvioinneissa olevansa keskivertoa älykkäämpi, parempia kuskeja, lukeneempia ja niin edes päin. Tutkimuksien mukaan ilmiöllä on neurologinen perusta. (Mielestäni ilmiö ei ole pelkästään negatiivinen asia, koska se antaa ihmisille uskoa itseensä. Vaikka tämä usko onkin kiistatta valheellista, sen kanssa elämä on helpompaa.)
2: Pessimismissä (lat:pessimus) tärkein ajanjakso on toisen maailmansodan jälkeinen maailma. Sota, ajatus siitä että moraali olisi mahdollisesti vain näennäistä. Tämä heijastui kirjallisuuteen, jossa esimerkiksi Kafkan "the Trial" -novellissa mies haastetaan oikeuteen ja hänet tuomitaan eikä hänellä ole koko prosessin aikana käsitystä edes siitä mistä häntä syytetään ja onko hän todella syyllistynyt tuohon mainittuun rikokseen. Myös Beckettin teoksissa on pessimistisiä sävyjä. Arthur Schopenhauer on kenties kuuluisin pessimismiin liitetty nimi. Hänen ajatuksissaan ihmisen seksuaalisuus ja elämäntahto ajavat hänet maksimoimaan jälkeläistensä terveys. Tämä tarkoitti hänestä tasapainottamista, jolloin ihmiset valitsivat sellaisia puolisoita jotka sopivat heille huonosti: Vahvuudet ja heikkoudet menisivät ristiin ja siksi tuottaisivat onnettomuutta. Ja jos hän jättäisi tottelematta tätä elämäntahtoa, hän tunnetusti kärsisi siitä emotionaalisesti.
___2.1: Filosofisessa pessimismissä ajatus on se, että joko elämällä on negatiivinen arvo tai sitten tämä maailma on niin huono kuin se voi vain olla.
___2.2: Moraalisessa pessimismissä ajatuksena on se, että ihmiset joko eivät ole moraalisia tai sitten moraali on harhaa. Tästä seuraa se, että ihmiset elävät ensi sijaisesti itselleen. Tätä näkemystä voitaisiin perustella esimerkiksi Stanley Milgramin shokkikokeilla, joissa tavalliset ihmiset saatiin antamaan suuriakin sähköiskuja valekoehenkilölle, he toki kokivat tuskaa teoistaan mutta tekivät ne silti.
___2.3: Intellektuaalisessa pessimismissä ajatellaan että mitään ei voida tietää (esimerkiksi sen takia että universumi on koko ajan muutoksessa ja luonnonlaitkaan eivät ole välttämättä pysyviä tai kaikkialla samoja.) ja vaikka voitaisiin, kielenkäyttö on subjektiivista jolloin emme voisi jakaa tietoa toisille.
___2.4: Pessimismiä liitetään myös moniin muihin asioihin. Esimerkiksi monet uskovat että globalisaatio ja vapaa kaupallisuus johtavat siihen, että jotkut ovat aina myymässä huumeita ja laittomia aseita, jopa ydinsaastetta. Samoin ympäristöpessimistit saattavat uskoa ilmastonmuutokseen mutta vastustavat ajatusta että ihminen voisi tehdä sille mitään. Samoin erilaiset apokalyptiset näkemykset edustavat pessimismiä. Samoin kuin sitä liitetään ajatukseen, jonka mukaan universumi on elämälle vihamielinen: Jos universumi todella olisi "paras mahdollinen" ja esimerkiksi hienosäädetty elämälle, elämän synnyn pitäisi olla toistuvaa. Kuitenkaan tästä ei näy merkkejä, ja siksi se että avaruusolentoja ei ole havaittu toimii tämän näkemyksen edustajalle vahvistuksena siitä että eläme "yhdessä huonoimmista mahdollisista maailmoista": He voivat ajatella esimerkiksi että antrooppinen periaate varmistaa vain sen, että universumi on vain juuri niin hyvä, että voimme kokea sen. Jos se olisi huonompi, sillä ei olisi tarkastelijoita.

Itse ajattelen optimismista ja pessimististä siten, että siinä on syytä jaotella tarkastelut seuraavasti: Optimismissa ja pessimismissä on takana kaksi asiaa. Pääasiassa ovat "se, mikä on" (ja on ollut) sekä "se, mitä henkilö odottaa" olevaksi tulevaisuudessa.

Nykyhetki:

1: actual content, joka on empiirinen ja mitattavissa oleva asia, joita meillä on. Tätä voi olla omaisuus, ystävät, perhe, status ja vaikka se että meillä on 12 vuoden vankilatuomio tai nimi seiskan lööpissä. Tämä on se aineisto, mitä tulkitaan.
2: perceived content, joka taas on se, mikä jää käteen, kun edellistä käsitellään ja tulkitaan. Tämä ei ole se, millä tulkitaan vaan se, mikä on tulkinnan lopputulos.

Käsittelyelementtejä voivat sitten olla ainakin seuraavat.
1: "Rarity issue" (oma coinaukseni), eli se että optimismin tai pessimismin syy perustuu jonkinlaiseen harvinaisuuteen "kaikissa vaihtoehdoissa", tai ainakin "useissa vaihtoehdoissa". (Me kun harvemmin kuvittelemme ihan kaikki vaihtoehtoja, vaan ainoastaan rajallisen määrän.) Tässä ajatuksessa on takana hieman samaa ajatusta kuin siinä että timantteja arvostetaan paitsi kauneuden, myös niiden harvinaisuuden takia. Jos timantit siis olisivat yleisiä kuin sorakivet, niitä ei arvostettaisi niin paljoa. Saman tulkinnan mukaan optimismiin on syytä jos pihalla kasvaa ruusu sen sijaan että siellä kasvaisi voikukka. (Vaikka itse pidänkin voikukkaa erittäin kauniina kasvina.)
___1.1: Mahdollisten maailmojen tulkinta, jossa katsotaan miten asiat voisivat olla omassa elämässä paremmin tai huonommin. Tässä katsotaan miten omat valinnat voisivat johtaa esimerkiksi siihen että olisit paremmassa työssä tai jossa olisit vaikka humputellut nuoruutesi. (Esimerkki: Ollessani vartijana, törmäsin eräässä liikkeessä henkilöitä jotka oli olleet jonkinasteisia kavereitani lapsuudessa. Heistä yksi käytti huumeita. Oli jännää ajatella että periaatteessa olisi ihan mahdollista olla siinä jengissä, jolloin ei olisikaan tarkkailijana, vaan tarkkailtavana..)
___1.2: Mahdollisten maailmojen tulkinta, jossa katsotaan miten asiat voisivat olla, jos olisit joku toinen henkilö, mahdollisesti globaalisti. Tässä näkemyksessä luonnollisin vertailu on tietysti naapurit, mutta myös afrikan nälkäänäkevien lasten ajattelu pistää länsimaisen masentuneen ihmisen angstin johonkin tietynlaiseen lokeroon.
___1.3: Ansaitut edut, joka tarkoittaa sitä että arvostat asioita sen takia että oelt tehnyt paljon työtä niiden eteen ja olet siksi saavuttanut joitain tärkeänä pitämiäsi asioita.
___1.4: Eiansiottomat edut, jotka olet saanut puhtaasti tuurilla. Eli ne hyvät asiat jotka ovat sattumalta päätyneet eduksesi. Silloin ei voi vedota työhön vaan voi vain olla puhtaasti kiitollinen asiasta. (Tämä on itselleni tärkeä kohta.) Henkilöt iloitsevat usein esimerkiksi lottovoitosta, eivät siksi että tietävät ansainneensa sen rahan, vaan juuri sen takia että se on vain onnenkantamoinen.
2: Asian itseisarvo, jolloin asiaa arvostetaan vain sen vuoksi että arvostaa sitä. Tässä näkemyksessä voikukat pihalla ovat syy onnellisuuteen, vaikka ne ovat yleisiä.
3: Tarpeet ja niiden puute. Tässä näkemyksessä ei painoteta niinkään mahdollisia maailmoja, vaan homeostaasin kautta: Ajatuksenani on se, että koska ihmiset elävät vain tiettyjen rajojen sisällä, ja hän pyrkii jollain tasolla pysymään elossa, hän kokee lähellä reunaa erilaisia luonnollisia ja ajateltuja stressejä. Eli jos verensokeri laskee liian alas, hänestä tulee pahantuulinen. Tämä ei välttämättä vaadi sitä, että hänen naapurinsa tai joku muu on juuri syönyt. Tämä ei johdu myöskään siitä että hän miettii miten tilanne voisi olla toisin. Zeniläisessä ajattelussa pyritäänkin tarpeiden poistamiseen. Ei buddhalaiseen tapaan, eli siten että kaikki halut pyritään lopettamaan, vaan että tietyt tarpeet tyydytetään, mutta ei sorruta liiallisuuksiin.

Tuleva:

1: Omistamiensa asioiden ja kykyjen välinearvo, jossa nykyisillä asioilla, kuten omistuksella ja taidolla tai harjoittelulla katsoo olevan jonkinlainen voima joko muuttaa tulevaisuus vielä paremmaksi tai sitten pitämään nykyinen tavoiteltu etu samanlaisena tai sitten jos olet pessimisti, katsot että sinulla ei juurikaan ole kykyä tai mahdollisuutta ratkaista ongelmia, jotka sinulla on tulossa.
2: "Johdatus"/"Murphyn laki", jossa ajatellaan että asiat päätyvät juuri siten kuin niiden pitääkin mennä, tai että ne luonnostaan menevät pilalle. Tätä ajattelua harjoittavat esimerkiksi ne, jotka uskovat että parisuhteissa on jokin oikea, jonka jokainen vain tulee elämän aikana kohtaamaan. Tämä ei siis ole seurausta ansiosta, eikä edes sattumaa, vaan että tämä tulee olemaan seuraus. Hyvät asiat ovat ikään kuin "luonnollinen tila", johon päädytään. Näkemys ei kuitenkaan vaadi välttämättä johdatusta tai näkemystä Jumalallisesta ohjaajasta. Asiat esimerkiksi vain keskiverrosti tuppaavat menemään tietyllä tavalla, kuten nopatkin antavat pitkissä sarjoissa loppupeleissä odotusarvoisesti kaikille pelaajille saman summan. (Elämme keskivertoisimmassa mahdollisessa maailmassa, itse asiassa jos keskiarvot lasketaan tilastollisesti siitä miten havaitsemme asiat, juuri näin onkin. Optimisti ja pessimisti vain laittavat "havaitsemansa odotusarvot" eri kohdalle.)
3: Se, mitä vaikeuksia hän tulkitsee tulevansa ja minkä hän määrittelee niissä tavoitetasoksi.

Lisäksi on minusta otettava huomioon myös se, ettäoptimismi tai pessimismi ei aina kumpua siitä että asiat ovat hyvin tai huonosti, tai että henkilöt odottavat asioiden menevän hyvin tai huonosti. Monesti se syntyy vain siitä miten asioihin asennoituu. Optimisti voi esimerkiksi ajatella että "Kaikkiin ongelmiin ei ole ratkaisua ja ongelmat joihin ei ole ratkaisua eivät ole ongelmia, vaan olotiloja." Kyseessä on enemmän mielentila kuin asioiden analysointi. Uskon, että tämä on yleisempää kuin monesti luullaan.