"As a quideline: when holding the sword in your hand at the crossquard, if the pommel can touch your wrist, it's an arming sword; above the wrist and below the elbow, it's a longsword; at the elbow or above, it's a two-hander. This is not a technical definition, but a sword-user's rule of thumb."
(Guy Windsor, "Swordsman's companion", sivu 15)
Tämä blogaus on tavallaan jatkoa miekan rakenneartikkelille. Tavoitteena on esittää yleisin miekkojen luokittelu, eli ns. Oakeshott typology, joka on Ewart Oakeshottin kehittämä jaottelu, joka on yleisimmin käytössä ; Vaikka jaottelu on siis amatöörin tekemä, se on saavuttanut sangen vakaan aseman. Tyyppejä seuratessa kannattaa miettiä sitä, miten se sopii juuri kyseiseen ajanjaksoon. Olen liittänyt tyypin nimeen linkit, joissa juuri kyseistä miekkamallia kuvataan tarkemmin, ja sen suhdetta historiaan ja aikaan käydään läpi tarkemmin. Sivuilla on myös kuvia, joita en tekijänoikeudellisista syistä voi laittaa tänne. Visuaalisuuden ystäville sivustolla on myös mahdollisuus vertailla erilaisia miekkoja ja muitakin aseita keskenään. Kuvissa vierekkäin mittakaavassa olevat aseet antavat mielenkiintoista perspektiiviä, ja erityyppisiä miekkamallejakin on mukana erittäin kiitettävästi.
Oakeshott teki miekan tutkimisen helpommaksi jakamalla miekat eri tyyppeihin. Esimerkiksi Petersen teki aikaisemmin viikinkimiekkoja koskevan luokittelun, jossa katsottiin pelkästään kahvaa, Oakeshott käytti jaottelussa terään ja sen käyttötapaan ja käyttötarkoitukseen. Oakeshottin systeemi tekee helpommaksi ajoittaa miekat ja kun se yhdistetään kahvan osien analyysiin, se itse asiassa tuottaa ajallisen jatkumon. Näin tietyn tyyppiset miekat eivät jaotu satunnaisesti aikaan, vaan muodostuu jatkumo. Minusta tämä kertoo siitä miten jaottelu on onnistunut, se vangitsee jotain siitä miten miekat ovat muuttuneet aikojen saatossa tiettyyn "ekologiseen lokeroon". Oakeshottin luokitus on jaettu 13 päätyyppiin, jotka on nimetty roomalaisin numeroin siten, että se alkaa X:ästä. Luokittelu esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1964 julkaisussa "The Sword in The Age of Chivalry".
1: Type X Malli on yleinen viikinkiajan miekka. Niissä on leveät ja lattanat terät joissa on 31" pitkät terät. Niissä on yleensä erityisen leveä ja syvä veriura, joka jatkuu lähes koko terän pituuden matkalla, kuitenkin kadoten ennen kärkeä. Kärki on pyöreä. Kahva on noin 3,5 tuumainen. Monissa miekoissa on ULFBERHT -merkki.
___1.1: subtype Xa:ssa miekat ovat muutoin samanlaisia, mutta niiden veriura on kapeampi. Myös terä on hieman pidempi.
2: Type XI Terä on pitkä ja kapea, ja siinä on kapeampi veriura. Kärki on usein terävä.
___2.1: subtype XIa:ssa on leveämpi ja lyhyempi terä. Veriura on silti kapea.
3: Type XII on tyypillinen keskiajan miekka. Terä kapenee kärkeä kohden ja veriura on lyhyempi, alle 2/3 miekan pituudesta, joka kasvatti terän pisto -ominaisuuksia ilman että leikkaavista ominaisuuksista luovuttiin. Kahva on melko lyhyt, joka ei sovellu "puolentoista käden" -saati kahden käden käyttöön.
___3.1: subtype XIIa on pidempi ja massiivisempi "greatsword", jota käytettiin koska panssarointi alkoi yleistymään tuohon aikaan. Versio on myöhempien pitkien miekkojen esimuoto. Tässä versiossa kahva oli pidempi, ja sitä voitiinkin käyttää kahdella kädellä.
4: Type XIII on klassinen ritariajan miekka, joka kehittyi ristiretkien aikana. Niissä on pitkä, leveä terä, joka päättyy pyöreään tai "lusikanmuotoiseen" kärkeen. Kahva on pitkä, 6" (~15cm), mikä mahdollistaa myös kahden käden käytön. Väistimet ovat suorat ja pommeli on pyöreä tai pähkinänmuotoinen. Veriura yltää suunnilleen terän puoliväliin asti. Yleensä niitä on vain yksi, mutta veriuria voi olla useampiakin.
___4.1: subtype XIIIa:ssa terä ja kahva ovat perusmuotoa pidempiä.
___4.2: subtype XIIIb oli pienempi, selkeästi yhden käden miekka jolla oli sama muoto. Kahva ja terä ovat siis lyhyempiä.
5: Type XIV on lyhyt ja leveä miekka, jonka kärki on terävä. Veriura jatkuu hieman yli puolenvälin, niitä voi joskus olla useita kappaleita. Kahva on melko lyhyt, 3,75" - 4.5". Pommel on aina renkaan muotoinen, joskus se on hyvin suuri ja littana. Väisti on yleensä pitkä ja kaareva - suora se on vain hyvin harvoin.
6: Type XV on kapeneva terä, jossa oli pidemmät ja kapeammat terät. Miekka on erityisesti suunniteltu pistoihin. Johannes Liechtenauerin miekkailutyylissä on käytetty tätä mallia.
___6.1: subtype XVa on muutoin samanlainen, mutta terä on vieläkin kapeampi ja kevyempi. Kahva on pidempi, 7"- 10", se on puolentoista käden miekka, joka on keskittynyt pisto -ominaisuuksiin ja on kuitenkin hyvä myös iskuissa. Tämä miekkamalli on keskittynyt nopeuteen. Koska terä on hyvin kapea, siihen ei tarvita lainkaan veriuraa, ja terä voidaan silti pitää lujana ilman että terästä tulee painava. Albion Swordin miekkakuvauksissa kerrotaan että "When you handle these swords they are very ready in your hand." Oma miekkani on tätä mallia.
7: Type XVI:ssä terän pituus on 28-32" (~70-80cm). Miekkamalli kehittyi vastaukseksi haarniskoiden laattavahvisteiden yleistymiseen. Veriura jatkuu hieman yli puolet terästä.
___7.1: subtype XVIa:ssa on pidempi terä ja lyhyempi veriura, joka jatkuu 1/3, korkeintaan 1/2 terän pituudesta. Kahva on "puolentoista käden" miekan mittainen. Terä kaartuu melko rauhallisesti kärkeä kohti, se on leveä kahvan kohdalla. Kahva on pitkä, 6" -9", mikä mahdollistaa kahden käden otteet.
8: Type XVII:ssa on pitkä, kärkeä kohdin voimakkaammin kapeneva terä. Mallissa on joskus veriura. Miekasta otetaan selvästi kahden käden ote. Miekka on raskas ja se painaa yli 2kg. Se on tarkoitettu haarniskoitua vastustajaa vastaan taisteluun.
9: Type XVIII:lla on terä on melko leveä (2") ja se kapenee rauhallisesti teräväksi kärjeksi. Mallissa on lyhyt kahva. Miekka on yhden käden käyttöön tarkoitettu, ja se sopii sekä pistoon että leikkaamiseen.
___9.1: subtype XVIIIa:ssa on kapea terä jossa on pidempi terä, joka on jopa 32" pitkä.
___9.2: subtype XVIIIb: Edellistä pidempi terä. Kahva on erityisen pitkä, 10"-11". Kärki on terävä.
___9.3: subtype XVIIIc:ssä on leveä terä, jonka pituus on likimain 34" (90cm). Miekkaa voi käyttää sekä yhdellä että kahdella kädellä.
___9.4: subtype XVIIId:ssä on jäykkä terä, jossa veriura on jopa koko terän pituudella. Väistin on usein horisontaalisesti S -mutkalla tai voimakkaasti alastkäännetyt.
___9.5: subtype XVIIIe:ssä on ohut terä jossa on pitkä ricasso, joka on merkittävästi ohuempi kuin muu osa terästä. Kahva on erityisen pitkä. Väistimet alastaivutetut, ja pommel on päärynän muotoinen.
10: Type XIX Miekka, joka on tarkoitettu yhdellä kädellä käytettäväksi. Terä on leveä, terä litteä. Terä jatkuu tyypillisesti lähes yhdensuuntaisena ja suorana, kunnes kapenee nopeasti teräväksi kärjeksi. Veriurat ova kapeita. Mallissa on ricasso.
11: Type XX on "puolentoistakäden miekka", jossa on yleensä joko yksi tai kaksi veriuraa, jotka yltävät yli puoleenväliin. Terät kaartuvat rauhallisesti kärjeksi.
___11.1: subtype XXa:lla on kapeampi terä. Terä kapenee melko terävästi kärjeksi. Veriurat ovat samanlaiset kuin päätyypissä.
12: Type XXI yhdistetään usein "cinqueda" -mallisiin lyhyisiin miekkoihin (short sword), tosin ne eivät välttämättä aina ole yhtä leveitä. Miekka on siviilikäyttöön tarkoitettu, lyhytteräinen (~45cm). Se oli suosiossa renessanssiaikana, ja sitä kannettiin tikarin tai normaalin miekan sijasta. Mallissa terä kaartuu hitaasti teräväksi kärjeksi ja terässä un yleensä melko leveä mutta matala veriura, tai vaihtoehtoisesti useita kappaleita veriuria, jotka ovat lähes koko terän mittaisia. Itselläni on tämän tyyppinen ase, jota kutsun "matiaspuukoksi", koska eräällä tuntemallani Matiaksella on samanlainen. Lyhyen teränsä vuoksi se on ulkonäöltään tikarin ja miekan välimaastoa.
13: Type XXII terä on leveä ja laakea. Veriuria on kaksi, ja ne ovat ohuita ja lähellä toisiaan. Terä kapenee teräväksi kärjeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti