Tällä viikolla oli elämäni kannalta siitä hyvä viikko, että kohtasin pari aivan erityistä miekkailuihmistä. Ensimmäinen oli Tai-Chia harrastava korsolainen Steve. Hänen kanssaan ristimme miekkamme ja on pakko sanoa että kokemuksena se oli aika hämmentävä ja mielenkiintoinen, olimme melko tasaisia mutta tuntui hieman kuin olisi kohdannut marsilaisen -hyvällä tavalla. Toinen kohtaaminen oli tänään, ja tein sen Herra Konkolan ylioppilasjuhlissa. Siellä taas käytössä oli bofferointi eli muoviputkesta ja retkipatjoista olevilla pehmomiekoilla mittely, ja oli mukavaa huomata, kuinka maailmassa on minua parempia muovinkäyttäjiä.
Kokemukset olivat sinänsä erikoisia, koska miekkailuharjoittelussa on tyypillisesti kaksi elementtiä, jotka ovat etenkin alussa toistensa kanssa ristiriidassa. Toisessa saat, toisessa menetät: Nämä ovat miekkailun ja sen tekniikoiden autenttisuus, eli tekniikoiden ja toiminnan miekanmukaisuus, ja kontakti, eli itse taitojen mittelytilanteen mukaisuus.
Tässä suhteessa muovi on esimerkki, jossa miekka on pehmustettu, joten sen kanssa voi tehdä suoraa kontaktia ja "freeplaytä". Tämä on tietysti hyvä asia. Toisaalta tässä on ongelmana se, että tilanteesta puuttuu miekalle ominaisia piirteitä; Sentimento di ferro, eli tuntuma teräkseen katoaa, ja muovin eriävä rakenne johtaa erilaisen tyylin menestykseen. Myös puun kanssa on samanlainen tilanne, mutta hieman vähemmän. (Tietenkin kaikissa on taito, ne ovat vain hieman erilaisia taitoja. Jos joku voittaa minut bofferissa, en voi puolustautua ajattelemalla että "se ei ollut mikään oikea voitto". Olihan se!)
Toinen merkittävä asenne on se, että tapasin käytännössä "kaikkia miekkailijatyyppejä". Porukka voidaan jakaa tietynlaisiin asenneryhmiin, joista jokin osa-alue on korkein motivoija. Tätä samaa jaottelua käytetään muun muassa Guy Windsorin kirjoissa, joten se ei ole kovin huono. Näissä ei ole arvostusjärjestystä, eikä yksikään lähtökohta ole suoraan toista huonompi. Kyseessä on kuitenkin taitolaji, eikä se millä motivoi ratkaise, kunhan motivoi jollakin.
1: Fighter: Tätä tyyppiä motivoi kilpailuhenki ja voittaminen, heitä kiinnostaa kontaktiin ja varsinaisiin kätännön kokeiluihin mahdollisimman nopeasti. Mr Konkola on tästä erinomainen esimerkki.
2: Technician: Tätä kiinnostaa lähinnä osaaminen, he keräävät eri tekniikoita ja hiovat niitä. Windsorin mukaan tämä on lyhyellä tähtäimellä useammin häviävä kuin edellisen edustaja, mutta saavuttaa hyvät taidot myöhemmin. Itse kuulun tähän kategoriaan, joskin tekniikoiden hiomisen sijasta rakastan keräillä eri tekniikoita ja miettiä juttuja ja yleisiä toimintaperiaatteita niiden takana.
3: Spiritualist: Näitä kiinnostaa miekkailun henkinen puoli. Miekka on heille ikoni, ja he nauttivat esimerkiksi yksittäisenkin viillon tai tekniikan toistamista. Windsorin mukaan heidän taidoistaan tulee melko transendenttejä, ja kun tämä tila saavutetaan miekkailu on kuin mielentila ja tuloksetkin erinomaisia. Tämä tosin vaatii muita enemmän aikaakin. Steve oli hyvä esimerkki tästä. Meillä kahvilla käydessään hän kertoi että hän ei edes mieti katutoimivuutta, koska se pilaisi hänen tyylinsä ja tyyneytensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti