Laadukasta laiskuutta.

Olen kirjoittanut laiskuuteen liittyvistä asioista aikaisemminkin.

Laiskuutta pidetään puhtaasti haitallisena asiana. Se on Raamatussa pistetty peräti kuolemansynniksi. Meitä kannustetaankin ahkeruuteen: Pitää saada aikaan. Itselleni on jopa sanottu, että pitää käydä ahkerasti koulussa, välitunnit eivät ole kaveeraamista varten kun kouluun mennään oppimaan. Työpaikalla panostetaan ahkeruuteen. Tässä on kuitenkin varjopuolia. Luterilaisen työmoraalin ja perisynnin kannattajat haluavat tekemisen olevan epämiellyttävää raatamista, jota meidän on kärsittävä jotta oikeuttaisimme olemassaolomme yhteisön ja Jumalan silmissä. Osa vastustaakin tämän vuoksi laiskuuden kritisointia.

Itse ajattelen hieman näitä yhdistäen: Olen sitä mieltä että itse asiassa laiskuuden voi jakaa kahtia, ja yhteiskunnallisesti ajatellen toista meidän kannattaa tukea ja toista varoa:

1: Kehittävässä laiskuudessa pyritään tekemään mahdollisimman vähän töitä tietyn tuloksen saavuttamiseksi. Tässä ajatus on siinä, että "Vihaan työtä. Kaikkea työtä, mutta kun jonkun on tehtävä asioiden eteen jotain, karsitaan vain se työ mikä voidaan, eli tehkäämme kaikkemme karsiaksemme turhaa työtä." Seurauksena on prosessitehokkuus. Tämänlainen ajattelu taas on "kapitalistiseksi haukutun" kulttuurimme laatuajattelun takana. Hyvä laiskuus on siis sitä "hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty" -puolta. Tämä ei tarkoita siis sitä, että tässä laiskuudessa ei tehtäisi mitään. Siinä päin vastoin tehdään mahdollisimman tehokkaasti, jotta päästäisiin mahdollisimman helpolla ja vähällä työllä. Laiskuuden seurauksena syntyy siis ponnistelua sen eteen että työtä olisi jatkossa vähemmän. Tämä johtaa tietysti siihen, että esimerkiksi työkalujen "fittness for use" paranee - ja tämä taas on Juranin mukaan keskeinen elementti laadun määritelmässä. Samoin "customer satisfaction" tietenkin kasvaa, kun laite toimii kuten pitää ja helpottaa elämää, jolloin japanilaisen Kaoru Ishikawan laatumäärittely täyttyy. Samoin tämän sortin laiskuus parantaa tuotantoketjua ainakin seuraavilla tavoilla:
___1.1: Siirtoja ja käsittelyjä vähennetään, ja keskeneräisiä asioita ei kuljeteta edes takaisin. Siirtelyresurssit pienenevät.
___1.2: Tietoja ja muita tarvittavia asioita ei tarvitse etsiä, kun niiden saatavuus on tehty mahdollisimman helpoksi.
___1.3: Sähläys pienenee, kun samoja toimenpiteitä ei tehdä kahdesti, ja asiat tehdään mahdollisimman hyvillä menetelmillä samalla tavalla. Näin säästyy aikaa ja etenkin vaivaa.
___1.4: Turha työ vähenee, kun mukana ei pidetä prosesseja jotka tuottaisivat lisäarvoa. Työtä tehdään siis vain se, mitä tarvitaan eikä tehdä isolla vaivalla ylimääräisiä asioita, joita asiakas ei edes halua (koska ei ole niistä valmis maksamaan).
___1.5: Korjaustyöt vähenevät, ja virheiden korjaus vähenee, kun niiden vähentämiseksi on nähty vaivaa ja työ on tehty kerralla hyvin.
___1.6: Ylituotanto vähenee, kun henkilö ei tuota asioita vain sen takia että hänen työaikansa määrää. Tämä tietenkin myös säästää luontoa.
___1.7: Varastointitilan ja varastointityön määrä vähenee, kun asioita ei tuoteta ja varastoida turhaan, vaan varastojen kiertonopeus on tehty mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi.
___1.8: burn outit vähenevät, koska työntekijän ylipolttaminen kuluttaa työntekijöitä, jotka voidaan nähdä tuotantoresurssina - ja euroopassa sangen kalliina sellaisena. Tätä voi kuvata helposti menneisyyden agraarisella elämällä: Menneisyydessä hevosella tehtiin tietty määrä töitä, ja jos käytit hevosta liikaa, sinulla ei pian ollut hevosta lainkaan. Uuden hevosen hankkiminen oli kallista ja hevoset olivat arvokkaita, joten hevosella tehtiin tietty määrä töitä ja kun tämä raja ylitettiin, ostettiin uusi, toinen, hevonen. (Hevonen on BTW jakamaton resurssi, joten itse asiassa maatilojen kannatti olla juuri tietyn kokoisia: Jos hevonen käsittelee murtumatta 7 ha, ei 8 ha:n tilan lisä ha ei tuota suhteessa hevoseen kovin hyvin verrattuna siihen, että samalla hevosresurssoinnilla voidaan käsitellä saman tien 14ha:n tilan peltotyöt.)

2: Rapistavassa laiskuudessa taas on kyse pelkästä itsekkyydestä, mukavuudenhalusta ja epäsosiaalisuudesta. Tässä yritetään tehdä vaivaa, jotta päästäisiin työstä eroon nopeasti. Tämä onnistuu lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä sen kanssa tulee ongelmia. Syynä on se, että siinä missä kehittävän laiskuuden tarkastelunäkökanta on pitkällä: Nyt tehdään työtä sen takia että tulevaisuudessa sitä tarvittaisiin vähemmän, niin että kokonaistyömäärä on itse asiassa pienempi, rapistavassa laiskuudessa ajatellaan lyhytnäköisesti ja joudutaan korjailemaan ja selittelemään ja yritystoiminnassa esimekriksi palauttamaan tuotteita ja rahoja asiakkaille, kun työtä ei ole tehty kerralla hyvin. Tämä tarkoittaa sitä, että loppujen lopuksi sitä joutuu tekemään enemmän töitä, kun työn joutuu paitsi tekemään kerran hyvin, myös ensin tekemään sen kerran huonosti. Ja tietenkin selittelyt päälle.

Siksi kyse ei ole pelkästään siitä, kaivavatko muut kuoppia samalla kun yksi laiskottelee auringossa. Sillä tämä auringossa laiskottelija on voinut kaivaa 10 kuoppaa siinä missä kaivajat vain yhden. Tämän erottaminen on tärkeää. Siksi esimerkiks idlaukseen suhtautuminen voi netissä olla vaikeaa: Idlaushan tarkoittaa kanavalla roikkumista vaikka ei tee mitään. Yleensä tämä on turhaa ja kuluttaa vain turhaan virtaa ja tuhoaa tätä kautta ympäröivää luontoakin. Mutta jos kyseessä onkin vaikka asiakaspalvelija, joka ei halua käynnistää konetta joka kerran kun asiakas tarvitsee apua, se voikin olla järkevää. Samoin jos kyseessä on vaikkapa foorumin moderaattori, voi pelkkä valvojan idlaus olla ennaltaehkäisevää; Vandaalit joko luulevat että tämä on koneen ääressä tai vähintään eivät tiedä onko hän koneensa ääressä, jolloin idlaus paitsi vähentää varsinaisia korjaustöitä, myös lisäksi vähentää koko vandalismin ilmiintymistä. Siksi ei ole syytä katsoa pelkästään sitä, onko joku laiska, vaan kiinnittää erityistä huomiota siihen miten hän on laiska. Ja tässäkin on tärkeää huomata, että kehittävän ja rapistavan laiskuuden erot voidaan tarkastella vain siinä kontekstissa ja tilanteessa, jossa ne esiintyvät.