"Ei ole helppoa kulkea eri tahtia heimonsa kanssa ja astua maailmaan, joka on pääluvultaan pienempi mutta henkisesti suurempi - ellei ole luonnostaan toisinajattelija ja ulkopuolinen."
(Susan Sontag, "Solidaarisuuden kova hinta")
Demokratia (Kreik δημος, kansa + κρατος, valta) tarkoittaa kansanvaltaa. Sen ytimenä on ajatus siitä, että hallinnossa tulisi jollain tavalla pyytää kansalta lupa ja oikeutus joihinkin toimenpiteisiin.
Ajan mittaan demokratia on tarkoittanut hieman eri asioita:
1: Kreikassa vain vapaat miehet äänestivät. Orjat ja naiset olivat hiljaa.
2: Myös raha - ääni -periaatetta on sovellettu monesti. Tässä henkilön tulot tai varallisuus ovat antaneet hänelle eri määrän ääniä. Tuorein raha - ääni -menetelmän sovellus on Alvin Tofflerin ajatus siitä, että henkilö saisi valita 1% maksamistaan veroista haluamalleen osa -alueille. Tämä olisi hänestä hieman äänestämistä piristävä vaikutus. (Itse olen Tofflerista irrallani ajatellut että buddjetti jaettaisiin hallituksessa, mutta veronmaksajat saisivat sitten jakaa veronsa sen piirissä kokemallaan tavalla. Verot saisi maksaa mihin aikaan vuodesta tahansa, kunhan verojen määrä olisi oikea. Maksaa saisi tipoittain tai kerralla. Pääasiana olisi se, että budjettivaatimus täyttyisi joten loppuvuodesta maksajat saisivat "vähemmän valinnanvaraa". Tosiasiassahan tällä menettelyllä ei olisi mitään merkitystä mihinkään. Se olisi pelkkä symbolinen ele, joka antaisi hallinnan tunnetta ja näennäistä kokemusta vaikuttamisesta. Joku maailmankolkka on siis selvästi menettänyt minussa uljaan hengellisen johtajan.)
3: Yksi mies - Yksi ääni -periaatteessa jokaisella äänestysoikeuden omistajalla on yhtäläinen sananvalta. (Adolf Hitler noudatti myös omanlaistaan yksi mies ja yksi ääni periaatetta, mutta tällä ei ollut tekemistä demokratian kanssa. Sillä mies oli hän itse, samoin kuin se ääni oli hänen äänensä.)
Demokraattisia näkemyksiä on lukuisia. Ne kaikki voidaan jakaa karkeasti kahtia. (Kunhan muistaa lisätä yhden.) En esittele kaikkia eri demokratioiden variaatioita, vaan otan mielestäni kuvaavia ja hieman keskenään erilaisia katsantokantoja.
1: Suora demokratia, jossa äänestyksen kohteena on päätettävä asia ja johon kaikilla kansalaisilla on yhtäläinen mahdollisuus ottaa kantaa.
___1.1: Anarkistisessa näkemyksessä joko kannatetaan suoraa demokratiaa tai vastustetaan sitä tasapäistävänä. Pierre-Joseph Proudhon on sitä mieltä että oikein tapa toimia olisi suora demokratia, jossa enemmistöpäätökset eivät sido vähemmistöä. Murray Bookchin taas on sitä mieltä, että enemmistösääntö, eli enemmistön mielipide, on yhdenmukainen anarkismin kanssa.
2: Edustuksellinen demokratia on muun muassa Suomen tapa suhtautua demokratiaan. Siinä äänestäjät valitsevat edustajat, joista heidän mukaansa on valtuudet tehdä päätöksiä. Edustuksellisessa demokratiassa edustaja ei ole velvollinen noudattamaan äänestäjiensä tahtoa, lukuunottamatta niitä tapauksia, joissa heille on annettu imperatiivinen mandaatti.
___2.1: Parlamentaarisessa demokratiassa parlamentin edustajat nimittävät hallituksen. Hallitusvaltaa käyttää toimeenpanevan ministeriön valtuuskunta ja hallitus on kansan valitseman lakiasäätävän parlamentin tarkistusten alainen ja tarkastelun kohteena.
___2.2: Konsensus demokratia ei nojaudu pelkkään enemmistön kantaan, vaan vaatii eriasteisia konsensuksia. Tällä menettelyllä yritetään suojella vähemmistön oikeuksia, jotta enemmistö ei alkaisi vahingossakaan sortamaan niitä.
_______2.2.1: Deliberatiivinen demokratia on malli, jonka määrittelyssä keskeistä sijaa ovat esittäneet Seyla Benhabib ja Joshua Cohen. Näkemys keskittyy siihen, että asioista päätetään keskustellen julkisesti. Näkemyksessä korostuu liberaali yksilön oikeuksien korostus sekä dialogia argumentoinnin ytimenä painottava republikaaninen demokratianäkemys. Cohen ja Benhabibi ovat esittäneet, että demokratiassa äänestyksessä tieto on tärkeää, ja keskustelussa äänestäjä ja kansalainen saa tietää paitsi sen, mihin tulokseen ollaan tultu ja mitkä asiat ovat vastakkain, myös sen miksi jotain asiaa perustellaan. Heistä keskustelu myös muokkaa automaattisesti kannanotoista rationaalisempia ja yhteensopivampia, kun vastapuoli ei vain esitä mielipidettään, vaan molempien kannat ja argumentit on otettava huomioon myös toisella puolella ja niihin on vastattava, joko mukautumalla tai keksimällä tilalle jotain muuta. Lopputuloksena syntyy konsensus, joka on hieman enemmän kuin enemmistön mielipide. Lopputuloksessa on mukana myös vähemmistön esittämien kannanottojen vaikutus. Tässä näkemyksessä ongelmana on se, että että henkilöt ovat erilaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että heillä on eri taloudelliset, uskonnolliset ja muut lähtökohdat, joiden lopputuloksena jokin asia, joka tuntuu toisesta järkevältä ja suorastaan moraaliselta velvollisuudelta, on toisesta julmuutta tai syntiä. On kyseenalaista voidaanko muotoilla kaikille ryhmille sopiva moraalinen ja rationaalinen yhteiskuntarakenne.
3: Valikoiva demokratia taas on sellainen, jossa arvotaan kansan parista ehdokkaita. Tämä on "demokratiaa ilman vaaleja". Tässä on ajatuksena se, että valitut edustavat parhaiten kansan koko kirjoa, koska vaaleilla valituissa on aristokraattinen(kreik. Αριστοκρατεία ; aristos, paras ; kratein, valta ~ ylhäisön valta, parhaimmiston valta) leima. Idean takana on sattuman ominaisuus, ja normaali koejärjestelmien otoksien ottaminen. Jos tutkimuksessa halutaan mahdollisimman luotettavia ja vääristymättömin otosta kokonaisuudesta, ottaminen pyritään satunnaistamaan. Jos demokratiassa taas tavoitellaan kansan yleisiä näkemyksiä, satunnaisotos heistä sisältäisi todennäköisesti samantapaisia ajatuksia samassa suhteessa kuin mitä koko yhteisössä vallitsevat. (Ja virherajat vieläpä kutistuvat kohti tätä ideaalia otoksen kasvaessa ja saavuttaa sen juuri sillä hetkellä kun otos on yhtä suuri kuin kaikki kansalaiset.) Tosin tämä näkemys siinä rajalla onko tämä lainkaan demokratiaa, koska demokratiaan liitetään usein käsite vaaleista.
Demokratian vaikeuksia:
Äänestämismenettelyssä on muutoinkin monenlaisia mielenkiintoisia vaikeuksia. Kuuluisin niistä on John Burnheimin kritiikki: Siinä lähdetään siitä, että äänestyssysteemi, jossa tehdään kannanotot "kyllä-ei" tasolla, on heikko, koska Joskus äänestäjä antaa äänen vaikka hänellä ei ole mielipidettä asiasta, hän voi äänestää vaikka vain periaatteesta, ja arpoo tuloksen kolikolla. Olisiko hänen äänelleen annettava sama arvo kuin yksilölle joka on paneutunut kyseiseen ongelmaan. Eli joskus äänestäjä antaa äänen asialle, josta hänellä ei ole voimakasta mielipidettä, kun taas toiselle asia on tärkeä tasolla joka vastaa tälle suuresti. Tälläiset voivat vaikuttaa suurissa joukoissa merkittävästi, ja tämä korostuu etenkin aiheissa, joissa äänestetään paljon tunteen varassa.
Myös se, milloin äänestetään on ongelmallista: Joistain asioista ei tehdä äänestystä ja joistain tehdään. Näin jopa Suomessakin. Syynä on tietenkin se, että äänestyskestä on haittoja:
Äänestäminen, äänten antamisen eli käytännössä huijaamisen valvonta, tulosten analysointi ja muut vastaavat vaativat resursseja. Toisaalta monissa asioissa kansalaisilla ei ole edes riittävää tietotasoa, jotta he voisivat vastata kysymykseen, jolloin yhteiskunnan saama etu voi olla mitä on. Ongelmana on tietysti se, miten äänestyksen edut lasketaan. Onko jo vapaudella valita jokin arvo(kuten ajattelen) ja kuinka paljon tästä oltaisiin valmis maksamaan? Sikiökaapin tai hengityskoneen verran 1000 Suomen kansalaista kohden?
Demokratian perusteluja.
Demokratialle on tietenkin myös perusteluja. Esittelen niistä muutamat, jotka ovat mahdollisimman erilaisista lähtökohdista johdetut:
1: Rituaalinen syy. Rituaalit ovat tapoja, joilla henkilö osoittaa kuuluvansa joukkoon. Toiminnalla siis liitetään symbolisesti asiaan jota kannatetaan. Demokratiassa täksi arvoksi voidaan sanoa vaikka diktatuurin vastustaminen tai kansalaisen ajattelun olemassaolon hyväksymisen, hallituksen luottamuksen osoittamisen tai muun vastaavan arvon. Voidaan siis ajatella, että äänestäjät ovat seurakuntalaisia, jotka palvovat yhteistä päätäntävaltaa, ja osoittavat kannattavansa muidenkin ihmisten ajattelukykyä ja palvovat tätä suorittamalla sakramentin, joka toteutetaan saamalla erityiseltä virkailijapastorilta erityinen lapun, joka on symboli, jonka hän rituaalisesti täyttää. Äänestämisessä kansalainen esittää nöyrän pyynnön demokratialle ja olettaa saavuttavansa tällä tavoin haluamansa. Aivan kuten rukouksessakin, välillä onnistaa ja välillä ei. Rituaalit - riippumatta mihin niitä kohdistetaan, uskontoon tai valtioon - taas lisäävät rituaalin tuottajalle hallinnan tunnetta, lisäävät yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Rituaalit antavat kokemuksen siitä että rituaaliin osallistuva henkilö on osana jotain suurempaa, mikä tietysti antaa arvokkuuden assosiaation siihen mihin rituaalin toimitus viittaa. Lisäksi rituaalit tuovat rytmiä arkeen ja elämään ja ehkäisevät yksinäisyyteen ajautumista kun ne pakottavat rituaalin tekijän menemään muiden joukkoon. Ja ne voidaan oikeuttaa itsenään ikään kuin uskonnonvapauden kautta : Rituaalien kun ei muutoinkaan tarvitse olla rationaalisia tai järkeviä tai niiden oloisia. Tässä perustelussa ulkoiset puitteet tekevät äänestämisestä arvokkaan tilaisuuden. Tässä ajattelussa on hauskoja elementtejä, koska sen mukaan äänestystapa tai tulos ei ole tärkeä. Myös äänestystavalla on merkitystä: Jos äänestys tehtäisiin tietokoneella pornosurffailun ohella, se olisi vähemmän pyhää kuin erityisellä perinteisellä tavalla tehty äänestys.
2: Pragmaattinen syy. Demokratia on osoittanut toimivuutensa yhteiskuntarakenteena. Se on parempi kuin muut järjestelmät, joita on aikaisemmin toteutettu. Tämä tarkoittaa sitä että demokratia oikeutetaan hieman kuten empiiriset teoriat oikeutetaan: Koettelu, ei sen rationaalinen hienon kuuloisuus tai toivottavuus, ratkaisee. "Demokratia on huonoin valtiomuoto, jos kaikki muut vaihtoehdot - joita on silloin tällöin kokeiltu - lasketaan pois."
3: Kunnioituksen syy, jossa äänestysoikeus annetaan sen takia että se on kannanotto siihen, että valtiota ohjaavat sen jäsenet ja että kansalaisilla on riittävä kyky päättää omista asioistaan ilman että he delegoivat tämän tehtävän jollekin kuninkaalle tai muulle auktoriteetille, jonka katsotaan kykenevän hoitaa tämän tehtävän heitä paremmin.
4: Haluttavuuden kasvun syy. Demokratia vähentää oikein käytettynä yksilön harjoittamaa pinnallisuutta ja huijaamista massoja kohtaan. Tämä on tietysti selvää diktaturiassa, mutta tätä voidaan kuvata kenties helpommin elokuvaan vertaamalla. Kun nykyisin elokuvateatterit ottavat tietynlaiset lipun hinnat, voisi menetelmä olla myös siten, että elokuvissa kävijät arvioisivat sen, miten paljon elokuvasta pitivät. Tästä saataisiin aikaan se, että elokuvateatteri jakaisi lippujen hinnat siten, että se saisi tietyn tulon, mutta maksu jaettaisiin siten, että vähän pidetyt elokuvat saisivat halvemmat lipputulot. (Voisi olla tietysti vaikka niin, että hinta voisi vaihdella +-20% tms, jolloin elokuvalippu ei olisi ikinä raivostuttavan kallis.) Tämä johtaisi siihen että elokuvateollisuus joutuisi panostamaan muuhunkin kuin trailereihin. Toki tässäkin ajattelutavassa on paljon huonoja puolia.
5: Hallinnollinen syy. Tässä demokratiaa noudatetaan koska se on ympäröivän kulttuurin sääntö. Eli että laumaeläimen on vain elettävä "Roomassa roomalaisten tapaan".
6: Intersubjektiivisuuden syy, jossa demokratiaa noudatetaan siksi että jokainen yksittäinen ihminen on erehtyväinen. Vaikka olisi miten koulutettu, olisi Lääketieteen lisensiaatti, Matematiikan Tohtori ja Maailmanmestari rytmisessä voimistelussa sekä Diplomi -Insinööri, voisit silti erehtyä. Tämä tarkoittaa sitä että suurempi joukko olisi vähemmän altis huolimattomuusvirheille, ja sen mukana tulisi automaattisesti esiin erilaiset näkökannat. Yksinvaltaisuus tässä näkemyksessä sortuisi putkiajatteluun.
7: Itsemääräämisoikeudellinen syy, jossa ei välitetä siitä onko kansa tyhmää vai ei. Näkemyksessä ei haittaisi edes se, vaikka demokratia paljastuisi pelkäksi mielipiteiden sotkuksi ja massojen epätoivoiseksi yritykseksi huolehtia itsestään ja toisistaan. Pääasiassa on se, että jokaikisellä yksilöllä on valta ja vastuu, eikä tätä saa sysätä millekään ulkopuoliselle taholle. Se kuuluu henkilölle, eikä mikään ulkopuolinen taho saisi kuin pätevistä syistä kieltää tätä esimerkiksi ottamasta kantaa ja vaikuttamasta yhteisiin asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti