(Guy Windsor, "Swordsman's Companion", sivu 68)
Kun ihminen lyö miekalla, miekkaan, kohteeseen ja miekasta pitävään käteen kohdistuu isoja voimia. Tämä tarkoittaa sitä, että se asettaa tiettyjä haasteita otteelle. Jos ote on huono, suuri osa voimasta joko välittyy huonosti tai vahingoittaa miekasta kiinni pitävää kättä, tai jopa molempia. Hyvä ote sen sijaan toimii hyvänä voimansiirron apuvälineenä ja tehostaa toimintaa ja muutoinkin helpottaa suuresti elämää. Miekkaa voidaan tietysti pitää monella eri tavalla, mutta tässä keskityn perusotteeseen. Länsimaisella miekalla "rystypuolella oleva ote" on lisäksi melkoisen turha, koska väisti haittaa sillä puolella erilaisia liikkeitä. Kuitenkin erilaisia otteita on, mutta helpoin ja monikäyttöisin on se, jonka tulen esittämään.
Otteessa tärkeää on se, että vahva käsi - yleensä siis oikea käsi - on mahdollisimman lähellä väistintä. - Itse asiassa väistimeen on usein liitetty suojarenkaita sen takia, että peukalo voidaan siirtää jopa väistimelle. Tosin en esittele tätä otetta tässä tarkemmin. Heikompi käsi - yleensä vasen - on sitten kahvassa kauempana, yleensä mahdollisimman kaukana. On luvallista jopa ottaa aivan pommelista kiinni. Tässä tavoitellaan mahdollisimman suurta vipuvoimaa:
Yritän kuvata sitä vieressä olevalla kuvalla. asian tärkeyttä. Miekan aiheuttama vahinkohan on siihen sitoutunut voima*sen nopeudella joka jaetaan osumispinta -alalle. Tämä tarkoittaa sitä että iskuun on hyvä saada nopeutta. Ja leveragen avulla sitä saadaan ilmaiseksi: Kun käytössä on pidempi vipuvarsi, tehoja saadaan enemmän.
Asian ymmärtäminen onnistuu ajatuksella, jossa verrataan suoran, päästään naulitun janan tai sellaisen janan, joka joustaa keskeltä, piirtämiä ratoja. Sininen kaari kuvaa tilannetta, jossa jana ei jousta. Nivelletty kaari, joka suoristuu matkan varrella, taas on sininen plus punainen kaari, ja silmämääräisestikin huomaa että tämä matka on pidempi. Koska isku kuitenkin tapahtuu samassa ajassa, joutuu sinisen ja punaisen kaaren osuuden kulkeva vaihtoehto menemään nopeammin, kuin pelkän sinisen osan kulkeva. Yleensä suoristumisen kannattaa tapahtua mahdollisimman lopussa, koska ratkaisevin hetki on nopeus itse impaktin aikana. Kun vipuaminen keskittyy juuri osumishetkeen, nopeudesta tulee tässä kuvaajassa esitettyä suurempi.
Toinen tärkeä asia on tietysti sormien ja ranteen asento. Otteessa sormet ovat rinnakkain, eikä peukalot mene toisten sormien päälle. Tämä tarkoittaa sitä että peukalon paikka ei ole siinä etu ja/tai keskisormen päällä, eikä edes niiden välissä. Jo lasten loruissa luetellaan peukalo ennen etusormea, ja miekka eräällä tavalla tuntee tämän lorun.
Otteen on oltava sellainen, että väisti on suoraan käden suuntaan. Kun tässä kohden ottaa otteen, miekan iskussa kovimmalle koetukselle joutuvat alueet tukeutuvat suoraan kämmenen luiden kohdalle, mikä tukee iskua ja iskukin tuntuu vähiten epämukavalta kädessä. Siksi onkin tärkeää että ranne ei väänny sivusuunnassa yhtään. Taipunut ranne joustaa ja iskut menettävät tehoja samalla kun ranne joutuu kovemmalle rasitukselle.
Myös pitelyn lujuus on osattava tehdä oikein. Itselläni on taipumusta pitää miekasta liian kovasti kiinni, ja olen huomannut että monet muut tekevät samoin. Teoriassa miekkaa voi pitää liian hennosti kiinni, mutta käytännössä en ole vielä törmännyt tälläiseen silloin kun joku todella yrittää lyödä miekalla. Yleensä otteet ovat "laudanpirstojan otteita", joissa ei voimaa säästetä. Miekkailussa rystysten ei kuitenkaan ole syytä olla valkoisina, sillä sormien lihaksien jännittäminen vaikuttaa pitkästi koko käteen - jänteethän yltävät paljon sormia pidemmälle. Siksi liian tiukka ote hidastaa ja heikentää kontrollia suuresti.
Miyamoto Musashi ilmoittaa ihan hyvän miekanpito -otteen peukalosäännön kirjassaan "Maa vesi tuli tuuli ja tyhjyys." (s. 63). Ohje on hyvä, vaikka se onkin kirjoitettu katanalle - vaikka hän siis puhuu pitkästä miekasta, hän puhuu japanilaisesta, ei eurooppalaisesta miekasta. Lainaan häntä suoraan.
"Tartu pitkään miekaan peukalolla ja etusormella, joiden on tunnuttava melko liikkuvilta. keskisormella, joka ei ole tiukka mutta ei velttokaan ja kahdella muulla sormella tiukasti. On paha jos kätesi liikahtelevat. Miekkaa kohottaessasi sinulla on oltava voimakas tunne että lyöt vihollista. Vihollista iskiessäsi et saa muuttaa otettasi eivätkä kätesi saa 'kyyristyä'. Kun sivallat vihollisen iskun syrjään, tai teet torjuntaliikkeen tai pakotat vihollisen miekan alas, sinun on tunnettava lievä muutos peukalon ja etusormen otteessa. Ennen kaikkea sinun on oltava suuntautunut vihollisen iskemiseen tarttuessasi miekkaasi. Ote on sama taistelussa ja miekan kokeilussa. Sellaista käsitettä kuin 'miehenisku-ote' ei ole. En ylimalkaan pidä jäykkyydestä pitkien miekkojen käsittelyssä. Jäykkyys merkitsee kuollutta kättä. Taipuvuus on ominaista elävälle kädelle. Pidä tämä mielessäsi."
Tässä korostetaan sitä että otteen on oltava sopiva, ei liikaa eikä liian vähän. Ranteet eivät saa taipua sivusuunnassa, mutta elävä ranne, eli pystysuunnassa tapahtuva liike tuo vipuamisvoimaa (taipuva tanko). Liian tiukka ote tuo sen sijaan jäykkyyttä, joka vie tehoa ja nopeutta. Ja molemmat näistä tulevat tositilanteessa tarpeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti