"What has been called "New Atheism" is neither a movement nor new, and that what was new was the publication of atheist material by big-name publishers, read by millions, and appearing on best-seller lists."
(Tom Flynn, "Why I Don't Believe in the New Atheism")
Ylläoleva lausuma liittyy siihen, että uusateismiksi kutsutulla ei ole järjestelmää. Ei instutuutioita eikä oikein virallista sisältöäkään. Esimerkiksi jos katsoo Sam Harrisin ja Richard Dawkinsin näkemyksiä moraalista, voi huomata että Dawkins kannattaa humen giljotiinia kun taas Harris nimenomaan kritisoi tätä vahvasti. Ja tämä liittyy myös heidän suhteeseensa ns. skientismiin.
Uusateismiin liittyykin toinen puoli. Se, mitä olen ateistien ja skeptikoiden parissa pyörinyt, olen huomannut kolme asiaa (a) avoimia ateisteja on melko paljon (b) uusateismi -termiä ei käytetä ryhmän sisäisen identiteetin tunnuksena ja (c) toistuvasti esiin nousee ajatus siitä onko relevanttia nimeytyä uusateistiksi, että mikä on ylipäätään tämänlaisen jaottelun funktio.
Yleisesti ottaen "uusateismi" onkin käsite jota "sen viholliset" käyttävät ahkerasti. Joitain poikkeuksiakin on. Esimerkiksi suomenkielinen "mitä uusateismi tarkoittaa?" on ateistien oman kannan ilmoittamisen kirja. Joka ilmiselvästi käyttää kyseistä käsitettä. Toki yhdeksi syyksi voidaan sanoa se, että kirjan on toimittanut Jussi K. Niemelä, joka kuuluu siihen siipeen joka on yrittänyt uudelleennimetä ateistien yleiskäsitteen alta pienempiä alaryhmiä esimerkiksi "Bright" -kampanjoinnilla. Myöskään tämä ei saanut hirveästi tuulta siipiensä alle.
1: Tosin "Bright" -käsite sai kuitenkin selvästi enemmän suosiota kuin "uusateismi" -termi. Osa on jopa sanonut sen tapaisia asioita että "uus" -etuliite tuntuu vieraannuttavalta koska uusateismin opeissa ei ole mitään kovin uutta. Ja lisäksi "uus" -etuliike tuo mieleen jonkinlaisen epätoivoisen lämmittelyn. Ja lisäksi osa korostaa että "uusnatsi" -sanakin voi tulla assosiaatioihin. Nämä lienevät syitä jonka vuoksi "uusateismi" -sana on sen kriitikoiden parissa saanut enemmän suosiota kuin vaikkapa edellämainitsemani "bright" -termi.
Tämä kertoo siitä että nimeäminen on osa identiteettisotaa. Modernin ajan viestinnässä on tärkeää nimetä ryhmiä. Tunnistus tekee ikään kuin mahdollisuuden (a) ilmaista itseään tai (b) laittaa jokin tietty ihmisryhmä "tulilinjalle". ~ Tämä nimeämisen voima on tullut itselleni tutuksi. On nimittäin käsite jota kukaan evoluution kannattaja ei oikeastaan käytä itsestään. Se on "evolutionisti" ja etenkin "darwinisti". Käytännössä näiden sanojen käyttäminen kertoo melko suoraan, että tässä on kysymys kreationismista ja tietyn ihmisryhmän vihaamisesta. Käsite on käytännössä vain evoluution vastustajien käytössä. Kukaan evoluutioteorian kannattaja ei korosta olevansa "darwinisti".
Mutta let's face it. Identiteetit ovat tässä tavallaan turhia.
Tarkkaavaisimmat voivat huomata sen, että käytän "evolutionismi" -sanaa kovasti. Tämä on harkittu päätös. Harkitsin nanosekunnin ajan sitä että ottaisin "darwinismi" -sanan. Mutta se on asenteeltaan arkaaisempi ja leimaavampi, ja se on sellainen että siihen on vaikeaa suhtautua realistisesti. Sillä en tiedä nykyajan evoluutioteorian osaajia jotka seuraisivat Darwinin oppia. Sävyjä pitää hakea vanhoillisimpienkin tietämieni ja tuntemieni evoluutioteorian kannattajien kohdalla 1970 -luvun evoluutioteoreettisten näkemysten puolelta. Siksi, jos minulta pyydettäisiin lupaa kutsua minua darwinistiksi, sanoisin lainatakseni itseäni viisaampaa ; "Käyhän se, mutta ensin teidän täytyy ottaa minut kiinni, lamauttaa,
tappaa, paloitella, krematoida, valaa tuhkat sementtiin ja upottaa
möhkäle Mariaanien hautaan, koska siihen saakka panisin vastaan. Jos
niin pitkälle pääsette, suostun."
1: Peruste: Ihmisryhmän olemassaolokysymys ja yhteennivoutumiskysymys on astetta eri asia kuin nimeäminen. Olemassaolevan ryhmän kutsuminen "21 trisomiaksi" on asiallista, toisin kuin termin "mongoloidi" kylväminen. (Kuten olenkin tässä saanut kuulla termiä huolimattomasti käytettyäni, vaikka se olikin "vain" mongolivitsin yhteydessä.) Samasta syystä minä en voi ottaa olemassaolevaa ryhmää, kreationistien ja Intelligent Designistien ja apologeetikkojen kokonaisklimppiä ja alkaa kutsumaan tätä virallisella termillä "aivoripuloijat". Se voisi olla minusta lystikästä ja kuvaavaa, mutta se ei silti noudata asiallisen nimeämisen kriteereitä. Siksi evolutionismi eikä darwinismi. Jälkimmäinen on selkeämmin asennevamman läpitunkeva. Jos olet erimielinen, kutsun sinua virallisesti aina ja ikuisesti "aivoripuloijaksi". Pyrin tekemään kaikkeni jotta siitä tulee virallinen termi sanakirjoihin ja kansiin. - Tosin järkyttyisin, jos näin oikeasti tapahtuisi ja termi todella otettaisiin viralliseen käyttöön. Sillä järkevät ihmiset osaavat käyttää "suhteellisuudentajua" näissä asioissa. Jos se on vaikeaa, viekää käsitteelliset invaliditeettinne muualle.
Kuitenkin käytän käsitteitä. Syynä on se, että vaikka teknisesti kyseessä ei ole instituutio, tai oikein edes mitenkään organisoitunut liike, se on kuitenkin jotain jolla on sosiologista merkitystä. Mikään Richard Dawkins ei myöskään ole määritellyt mitään oppia, vaan hän enemmänkin nosti esille näkemyksiä jotka olivat jo valmiiksi hyvin yleisiä esimerkiksi internetissä.
Selvästi nykyajan internetissä pyörivään ateistien joukkoon kuuluvat ihmiset eivät ole mitenkään täysin satunnaisia. Ja selvästi tämä näkemysjoukko eroaa hyvin vahvasti vanhasta kommunistisesta ateismista, Freudin taikauskon hiipumista kuvaavasta maailmanvalloitusateismista, valistusajan ateismista sekä ennen kaikkea eksistentiaalisesta ateismista. Näihin rinnastukset kuvaavat sitä että henkilöllä ei ole kovin taidokasta otetta ns. ympäröivästä maailmasta ja kritiikkinsä kohteesta. Ja vain ja ainoastaan tämän erilaisuuden takia ryhmän nimeksi tulee saada jotain. Ja uusateismi nyt on käytössä, ja jossain pienissä määrin myös seuraajiensa käyttämä.
Tämä kuvastaa oleellisesti Pascal Boyerin jakoa. Hän tarkasteli uskontoa "teologisesti korrektilta" tasolta ja käytännön toiminnan tasolta. Ja näiden välillä on usein syvä ero. Toisin sanoen ihmisillä on teologisesti korrekti taso jossa on mallivastauksia siitä mikä on oikein ja mikä ei. Ja käytännössä ihmiset kuitenkin toimivat hyvinkin eri tavalla. Ja kysymys ei ole pelkästään yksittäisten ihmisten hairahtumisesta, vaan siitä että uskonnot voivat kerätä "sisäisiä käytänteitä".
1: Rehellisesti sanoen Boyerin ajatus iski mieleeni kuin miljoona volttia. Mutta ei siksi, että hän puhuu uskonnosta. Vaan sen vuoksi mitä opin varsin pian vartijana toimiessani. ; Kaikkia vartijoita koskee täsmälleen sama lainsäädäntö, jota päntätään ulkoa. Jokainen yksilö noudattaa lakia, paitsi ne jotka hairahtuvat. Mutta ennen kaikkea jokainen vartiointiyritys on muodostanut jonkinlaisen "talon sisäisen" modus operandin joka opitaan muilta saman firman vartijoilta. Se ei ole sitä että suoraan rikotaan lakia, vaan että tietyt asenteet ja toimintamallit joita sovelletaan lain antamien puitteiden sisällä ovat varsin eisatunnaiset, mutta eri vartiointifirmojen välillä erilaiset. Ja vasta nämä viimeisimmät määrittävät perimmiltään oikean ja tilanteenmukaisen käyttäytymisen rajat.
Itsensä nimeäminen ei olekaan kovin tärkeää.
Tästä hyvän esimerkin saa, kun tarkastellaan wikipedian "fundamentalismi" -artikkelissa käytyä "keskustelua". Siinä ytimessä oli se, onko ateismi fundamentalismia. Sen lähinnä väitettiin täyttävän fundamentalismin määritelmät, mutta tarkkaavainen voi kyllä huomata että annetut määritelmät eivät kuvaa ateismia käytännössä lainkaan. ; Esimerkiksi fundamentalismille tyypillistä millennialismia, jonkinlaisen tuhon odottamista, löytää vain harvoin. Käytännössä jos suomesta haluaa löytää ateistin joka odottaa maailmanpaloa joutuu hakemaan sitä henkilöistä jotka ovat "identiteetiltään sekundaarisesti ateisteja". Eli sellaisesta kuin Jussi Halla-aho, joka on identifioitunut julkisesti enemmän perussuomalaisena kuin ateistina. Hän odottaa muslimivalloitusta ja kulttuurin tuhoa. Jussi K. Niemelä ja muut ateistit katsovat tulevaisuuteen päin vastoin positiivisesti, he usein uskovat että juuri nyt on se pahin aika, jolloin ongelmat pitää nostaa esiin ja parannettavaksi. (Tämänlainen positiivisuus on itselleni vierasta, mutta en sentään odota maailmanpaloakaan.)
Esimerkiksi jokainen joka kutsuu uusateismia militantiksi on ongelmissa, sillä tässä kuvataan sitä että uusateismi olisi ulospäin hyökkäävää ja aggressiivista. Kuitenkin niin Boyer kuin muutkin aihetta psykologisesti lähestyvät ovat määritelleet, että
"1. Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät valvomaan toistensa julkista käyttäytymistä.
2. Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät rankaisemaan uskonnollisten normien rikkomista näyttävästi ja julkisesti.
3. Fundamentalistinen väkivalta on pääosin suunnattu saman kulttuurisen yhteisön jäseniä, ei ulkopuolisia vastaan.
4. Fundamentalistien pääasiallisena hyökkäyksen kohteena on yleensä
oman uskonnollisen perinteen modernisoitunut ja paikallinen muoto."
Eli antiteismi ja aktivismi eivät ole fundamentalismin tunnuspiirteitä. Ja itse asiassa uusateismi on tunnettu siitä että "kunhan on ateisti" -asenne on hyvinkin vahvana. Aktivismi voi vituttaa ja olla ärsyttävää, mutta se ei kuitenkaan ole psykologialtaan fundamentalistista. Oman ryhmän jäseniin ei aseteta oikeaoppisuuspaineita ja apostasia ei ole pahempi asia kuin "pelkästään väärä mielipide". Kritiikin kohteena on ensisijaisesti uskonto ja sen instituutiot, eivät ateismista eronneet.
Tämä määritelmiin osumattomuus painaa enemmän kuin väite. Se, että kukaan ateisti ei tunnustaudu fundamentalistiksi on itsessään arvotonta, sillä fundamentalismi on negatiivisilla konnotaatioilla läpiladattu sana. Sillä jos näin ei minusta olisi, olisin tampio jos käyttäisin uusateismi, evolutionismi tai mitään muuta vastaavaa käsitettä. Käsitteeseen osuminen, eikä käsien peseminen, muuta yhtään mitään.
Demonstroin lausuntoni wikipedian fundamentalismiaiheesta otettuun keskusteluun. Kommentin tekijä, varsin tunnettu "evoluutikoiden" dissaaja-saivartelija, oli jännittävästi hiljaa siinä vaiheessa kun aiheena oli se, että kukaan ateisti ei tunnusta olevansa fundamentalisti. Mutta kristillisen keskustelun kohdalla esiin nousee välittömästi seuraava lausunto ; "Tällä hetkellä artikkelissa esitetään jotain mm. Suomen "fundamentalistilahkoista". Olisiko jollain tietoa mitä "fundamentalistilahkoja" Suomessa on? (etenkin sellaisia, jotka itse nimeävät itsensä sellaisiksi). Tai olisiko jollain tietoa nykysuomalaisista, jotka kutsuvat itseään fundamentalistiksi. Edesmennyt teologian ja filosofian tohtori Uuras Saarnivaara oli esimerkiksi tällainen, mutta Suomessa (yleisesti) "evankeliset kristityt kieltäytyvät fundamentalistin nimestä" (kuten linkitin jo edellä) Huomautan vielä, että näin kirjoitetaan STI:n sivustolla, joka on suomalaisen teologisen tutkimuskentän ehkä alkuperäistä fundamentalismi-ideaa lähimpänä oleva laitos. Heidän omaa sivustoaan lainaten: " Se [STI] pitäytyy toiminnassaan Raamattuun ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustukseen."
Tämä on hyvin jännittävää. Sillä tässä unohdetaan se, että fundamentalismin tutkimuksessa pidetään hyvin keskeisenä sellaista käsitettä kuin dominionismi. Ja sen ydinteemana on se, että asioita yritetään muuttaa vaivihkaa. Dominionisti kiistää lähtökohtaisesti olevansa fundamentalisti. Siitä huolimatta käsite on niin keskeinen että se on päätynyt suomalaisen, itsekin aktiivina kristittynä uskonmiehenä tutuksi tulleen, Markku Ruotsilan "Yhdysvaltojen kristillinen oikeisto" -kirjaan. Ja lisäksi tässä tunnustuksessa sitoudutaan yhden tietyn kirjan virheettömyyteen. Sillä itseidentifiointi on aina vain teologista korrektiutta. Se ei ole kovin mielenkiintoista tai edes tärkeää jos tutkitaan onko jotain viiteryhmää olemassa.
1: Tämä "ei tarvita itseidentifiointia" on toki premissi. Mutta se on myös premissi jonka varassa oikeus käyttää "evolutionismi" ja "uusateismi" -sanaa nojaa! Ja jos tämä romahtaa, niin Laajasalo teki vakavan virheen puhuessaan Petri Karisman kanssa käymässään keskustelussa toistuvasti sanaa "fundamentalismi" viittaamaan ateismia. Jos olet erimielinen, korostat että itseidentifiointi on merkityksellistä ja jos tämän jälkjeen mielestäsi voi käyttää "fundamentalistinen ateismi", "ateistinen fundamentalismi", "uusateismi", "dominionismi", "darwinismi" -tyylisiä käsitteitä kaikesta huolimatta ... Niin haista paska. Olet kaiken rationaalisen argumentiston ulkopuolella, aivosi ovat pelkkää säälittävää hukkaan heitetyn biomassan irvikuvaa. End. of. discussion. Mieluummin viillän oman kurkkuni auki sahateräisellä sotilasveitsellä ja vuodan valtimovereni jälkikasvusi päälle kuin vaihdan kanssasi ajatuksia minuutin ajan. Ja tämä johtuu siitä että minulla on vielä tervejärkiset prioriteetit elämässäni. Että sillälailla.
Tässä valossa on siis selvää että jos suomessa ei ole fundamentalismia, suunnilleen missään ei ole. Odotellessaan voi miettiä vaikka sitä miten wikipediaan esille laitetun Chigagon yliopiston fundamentalismitutkimuksen mukaan fundamentalismin tunnuspiirteisiin heijastuu:
* "Reagointi uskonnon marginalisoitumiseen". Onko yleistä kuulla lausuntoja joissa esimerkiksi ollaan huolestuneita ateismin yleistymisestä tai siitä että miten vähän uskovaisia onkaan.
* "
Valikoivuus omien perinteiden ja kirjoitusten suhteen" heijastuu oikeaoppisuuskeskusteluun jossa pahastutaan naispapeista, koska se on hyvän opin vastaista.
* "Moraalinen dualismi: todellisuus jaetaan selkeästi hyvään ja pahaan" joka näkyy siinä miten esimerkiksi koetaan aivan helvetin tärkeänä tuottaa materiaalia jonka sisältönä on se, että ateistinen oppi ajaa väkisin arvotyhjiöön, nihilismiin ja moraalin täyteen katoamiseen. Ja kuinka näitä paheita myös sidotaan käytäntöihin esimerkiksi tekemällä tulkintoja siitä miten ateismi on vaikuttanut vaikka Pekka-Eric Auvisen kouluammuskeluun. Puhumattakaan siitä että kun mietitään minkälaista moraalia näissä paikoissa usein kannatetaan, niin muistetaan että moraaliin on liitetty voimakas etuliite "objektiivinen".
* "Ehdottomuus ja erehtymättömyys: pyhiä kirjoituksia pidetään kirjaimellisesti tosina, erehtymättöminä ja absoluuttisen auktoritatiivisina; tulkinnat voivat tosin vaihdella" Sitoutuminen Raamattuun on mainittu jopa puolustuspuheessa jossa korostetaan että ei olla fundamentalistisia. Kuinka syvältä tämä onkaan? Etenkin kun eteen tulee usein lausuntoja joiden mukaan Raamatussa ei ole virheitä, ja tätä oppia ollaan halukkaita suojelemaan myös ns. "hyvien kansanmurhien" kohdalla. Ja tämä yltää myös Raamatun aikojen ulkopuolelle.
* "Millenarismi ja messiaanisuus: käsitys hyvän lopullisesta voitosta ja historian päättymisestä" Tämä on erikoista kun muistelen kuulleeni asioita ylöstempauksista kärsimyksen aikoihin ja profetioihin.
* "Valikoitu jäsenyys: jäsenet käsittävät itsensä erityisen jumallisen kutsun saaneiksi tai valituksi joukoksi pelastettuja" Ja valtionkirkon syvin ongelma on se, että Raamatun syvimmät opit on hukattu. Harvassa ja vähässä ovat Tosi Uskovat myöskin tiemmä. Tosi marginaalista, vähässä ovat Herran Tosi Seuraajat. Suurin osa on tapauskovaisia ja lepsuja, eivät oikeasti ole antautuneet Jumalan armon alle.
* "Käyttäytymisvaatimukset: kieltoja, jotka koskevat etenkin pukeutumista, ravintoa, nautintoaineiden käyttöä, parinvalintaa sekä viihteen ja kirjallisuuden kulutusta; ryhmän tunnukset toimivat kulttuurisina merkitsijöinä ja ryhmäidentiteetin tunnuksina." Nähdäkseni olutta halutaan pois kaupoista, kauppojen aukioloaikoja hallita, vaikeuttaa homoseksuaalien avioonpääsyä. Ja eipä sitä saa vääriä oppeja tarjoavia fantasiakirjojakaan saada Suomeen, kiitos Leena Rauhalan, joka ei edustane Suomen Äkäisintä marginaalisinta kiihkomielisintä kristillisyyttä edes. (Läheskään.)
Nyt kun olemme oppineet jotain ryhmäidentiteetin tunnistamisesta, tavalla jossa "emme ole rasisteja vaan roturealisteja" ei ole argumentti kuten ei "en ole natsi vaan maahanmuuttokriittinen". Eikä siksi että termit on jossain määrin käsittettävissä eufemismeiksi. Sillä tosiasiassa kaikki katsotaan toiminnasta.
En nimittäin malta olla ottamatta esille skeptikoita.
Skeptikoihin suhtaudutaan kohtuullisella suvaitsevaisuudella verrattuna ateisteihin. Itse asiassa tämä näyttää olevan se termi jota minusta käytetään silloin kun esittelijä haluaa esitellä näkemykseni positiivisessa valossa valehtelematta. "Skeptikko" on jotenkin miellyttävä verrattuna vaikka "en ateisti mutta antiteistiin" tai "fundamentalistiagnostikkoon" joita itse suosin.
1: Moni korostaa että he ovat ateisteja mutta eivät antiteistejä, minua riemastuttaa heittää antiteesi. Se hämmästyttää koska ihmiset jollain tasolla tietävät että antiteistiksi identifioituminen on kuin fundamentalistiksi tunnustautuminen. Kukaan ei identifioidu sellaiseksi ja pahin käsienheiluttelu ja kiistäminen asiaan tulee jos nimenomaan on fundamentalisti.. Tämäkin on jonkinlaista "yleistä tietoa", joten wikipedian keskustelu näyttänee monille hupaisalta sen vuoksi.
Siellä kuitenkin mainitaan skeptikot. Lainaan pitkän, vähintään kohtuullisen laadukkaankin, kommentin joka heijastelee sitä miten skeptikot ovat "niitä kivoja de facto ateisteja" monille. "ei ole kysymys opin sisällöstä ateismissa, vaan siitä, millainen on ateistien suhtautuminen omaan maailmankatsomukseensa ja muiden maailmankatsomuksiin. Esimerkiksi "tavallisten" uskovaisten ja "fundamentalististen" uskovaisten ero ei ole siinä, mikä on heidän suhteensa kristilliseen oppiin. Molemmat tunnustavat samat perusasiat ja uskomukset, mutta suhtautuminen omaan uskontoon/maailmankatsomukseen on erilainen. Suomessakin on huomattava ero Vapaa-ajattelijoiden ja Skeptikoiden välillä - ei opin sisällössä (vaikka yksityiskohdissa onkin huomattavia eroja) vaan suhteessa omaan maailmankatsomukseen ja toisten ihmisten vastakkaisiin maailmankatsomuksiin, kuten esimerkiksi uskontoihin. Kaikki ateismi ei todellakaan ole fundamentalistista ateismia, niin kuin ei kaikki kristinusko ole fundamentalistista kristinuskoa, mutta osa ateismista on fundamentalistista, samoin kuin osa kristinuskosta on fundamentalistista."
Olin pitkään jopa samoilla kannoilla. Sitten kuitenkin tuli Rebecca Watson ja "elevatorgate". Muutama hississä sanottu sana oli ahdistanut Watsonia, ja hän koki tilanteen sekä seksuaalisena että ahdistelevana, vaikka mitään kourimisia ei suoraan käytykään. Tästä seurasi Richard Dawkinsin kommentti jossa hän - hyvin konservatiiveilta kristityiltä tutun tapaisesti - vihjasi ironisella viestillä, että Watsonin tulisi huolehtia pienemmistä ongelmista. Ja tämä sitten jakoi skeptikoita älyttömän vahvasti kahtia. Osa puolusti Watsonia, toiset lähettivät hänelle jopa tappouhkauksia.
En ole ateistisissa ryhmissä koskaan törmännyt tämänlaiseen, itse asiasas mihinkään vastaavaan. Esimerkiksi Phil "Thunderf00t" Mason joka aikaisemmin teki aika hyviä skeptisiä debunkkausvideoita, päätyi jonkinlaiseen ... misogyyniseen kurimukseen.
1: Olen toki havainnut vihadegeneraatioita myös ateisteissa - niistä kenties dramaattisin on ollut Pat Condellin rapistuminen kohtuu herrasmiesmäisestä britistä jonkinlaiseksi islampakkomielteiseksi huutajaksi. (Ja minulla ei todellakaan ole mitään kunnon islaminbashausta vastaan. Kysymys on tekemisen tavasta.) Mutta nämä ovat olleet kohtuu hitaita mökkihöperöitymisiä. Elevatorgate on sen sijaan vaikuttanut yllättävän nopeasti, yllättävän laajasti - ja nyt kun tapauksesta on mennyt jo melko kauan aikaa, niin voin sanoa myös että yllättävän pitkäkestoisesti.
Elevatorgate kertoi selvästi skeptikot eivät ole mikään "satunnainen joukko ihmisiä". Teologisesti korrektilla tasolla "tieteellinen maailmankuva" on vähintään yhtä ambivalentti kuin demarkaatio -ongelma. Silti siellä on klimppejä joilla on selkeä luonne ja yllättävän laajasti ja monin paikoin myös selvät leirijaot.
1: Ja kyse ei ole pelkästään siitä, että he nyt debunkkaavat tiettyjä aiheita, joiden vaikeus ei lisäksi usein ole kovin haastavaa. Tämä nimittäin on hyväksyttävissä koska skeptikot ovat usein ihan tavallisia ihmisiä, joten olisi konua vaatia jotain lukion käynyttä skeptikkoa kumoamaan virheitä jostain modernista fysikaalisesta teoriasta jota alan huippuammattilaiset pitävät humpuukina koska vasta he ymmärtävät siihen liittyvät konseptit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti