 |
| Nokikanat hakemassa joutsenen pesän reuna-alueilta höyheniä. Onko kyseessä varkaus vai lähinnä ylimääräisen hyödyntäminen? Ja miksi tällä ei tavallaan tulisi olla niin isosti väliä... |
Tämän keskustelun ytimen voisi tiivistää siihen että verotus nähdään ikään kuin rangaistuksena:
1: Oikeistolainen näkemys voidaan kuvata ääripäällä jossa on Ayn Randin "Atlas Shrugged" -teoksen ajatus. Ajatellaan että köyhät loisivat ansiottomasti ja tähän epäreiluuteen vedoten rakennetaan ajatus siitä että jokainen ansaitsee sen minkä saa haltuunsa. Onkin tavallaan huvittavaa että teos on "tavallaan hyvin nihilistinen", mutta kuitenkin se lietsoo uhriutumispuheen ja marttyyrikompleksin kautta ajatusta siitä mikä on reilua ja mikä ei.
2: Kommunistisen näkemyksen voisi laittaa toiseen ääripäähän. Tässä verotus on hyvä asia koska siinä rangaistaan moraalisesti epäkäytännöllisiä näkemyksiä. Proletaaria suojellaan porvarien riistolta.
Itse ajattelen, että kenties verotusta ei ollenkaan pitäisi ajatella jonain jota yhteiskunta tekee rangaistakseen. Vaan sen tehtävänä on yksinkertaisesti kerätä varoja jotta se voi tehdä näillä rahoilla jotain muuta. Verotuksista puhuttaessa on aina helppoa puhua erilaisista "syöttöporsaista". Mutta näissä unohtuu se, että nämä tahot hyötyvät verorahoista. Ja hyöty on tässä kohden hyvä asia ; Jos vanki saa ilmaisen pelikonsolin, se on tietysti hyvä asia, paitsi jos on jotenkin kateellinen. Tämän tiedostamien jälkeen voidaan huomata että verotuskessa tulisikin puhua "loisimisen" sijasta prioriteeteista. Eli siitä voitaisiinko sama raha käyttää muuten. Hyötyisikö yhteisö enemmän siitä että tuettaisiin Hurstin leipäjonoa vai siitä että annetaan vangeille ilmainen pelikonsoli. Priorisointikysymyksessä henkenä on se, mitä hyötyjä verorahoista tehdään. Ja tämä ei ole argumentti veroja vastaan vaan enemmänkin sen hyödyntämisen tavoista.
Ja selvästi verotusta tarvitaan joihinkin asioihin.
Taloustieteessä on vanhastaan ollut ongelmana asia jota joskus kutsutaan epävirallisessti nimellä "lighthouse problem". Sen henkenä on se, miksi meillä on majakoita. Jos otamme lähtötilaksi sen, että meillä on paikka jossa laivat ajavat karille. Tämä voitaisiin estää rakentamalla majakka. Paikalliset ihmiset tuskin haluavat maksaa majakasta joka pelastaa muiden ihmisten henkiä kuin heidän omia henkiään. Lisäksi hajoavat majakat tarjovat paikallisille toivottavaa lisätuloa kun he voivat ryöstää haaksirikkoutuneita aluksia ja mahdollisesti ottaa maksua pelastuneiden ruokkimisesta. (Tai jos ei, niin tappaa miehistön, kerätä heidän maallisen omaisuutensa talteen ja laittaa kuolemat haaksirikon piikkiin). Laivayhtiöt tietysti kannattaisivat majakan rakentamista, mutta majakka on kallis investointi joka hyödyttäisi myös niitä jotka eivät osallistu majakan rakentamiseen. Näin ollen laivayhtiöiden kannattaisi kärvistellä ja kärsivällisesti odottaa että joku muu tekee majakan. Ratkaisu ongelmaan on se, että yhteiskunta rakentaa infrastruktuuria. Ja tekee tämän keräämällä kaikilta rahaa. Lopputuloksena talouselämä pyörii paremmin, ihmisiä kuolee vähemmän ja rötöstelykin vähenee.
Toisaalta verotus mahdollistaa samat edut mitkä ovat takana kaikissa tukkuostoksissa. Jos nimittäin mietimme kysynnän ja tarjonnan lakia, on muistettava ns. Pareton periaate hyvänä nyrkkisääntönä. ; Kaikki asiakkaat eivät ole rahallisesti katsoen samanarvoisia koska 20% asiakkaista tuo 80% tuloista. Kun valtio kerää rahat yhteen, se voi kilpailuttaa älyttömän tehokkaasti. Sillä se keskittää kysynnän, joka kannustaa palveluntarjoajia pistämään mahdollisimman halvan hinnan. Tätä kautta kaikki hyötyvät. Tästä on hyvä ottaa esimerkiksi suomen terveydenhuolto ja verrata sitä USA:n vastaavaan. USA on vapaata kilpailua kun taas suomessa on etatistinen julkinen terveydenhoito, jota voi täydentää halutessaan yksityisillä palveluilla. "Takkiraudassa" on tässä muistutus siitä miten USA:ssa terveydenhoito on niin kallista, että käytännössä kaikilla on sairausvakuutus. Ja USA:n systeemiin tottunut turisti voi esimerkiksi taistella lääkäriinmenoa vastaan suomessa koska heillä ei ole maan sairasvakuutusta ja palvelut ajatellaan kalliiksi.
Vapaassa kilpailussa hinnat nousevat ja jos mietimme mikä ero on verotuksella ja sairasvakuutuksen maksamisella, on ero hyvin pieni. Molemmissa maksetaan rahaa sairaanhoidosta tavalla jossa ei välttämättä koskaan hyödynnetä rahaa. Vaihtoehtoon ei vain ole varaa, koska jos sairaus osuisi kohdalle sitä ei olisi varaa hoitaa. Vakuutukset toimivat aina siten, että maksetaan hieman enemmän kuin keskimäärin. Eli keskimäärin olisi kannattavaa maksaa vain saamastaan hoidosta. Mutta koska sairaanhoidon hinta on kallis, ihminen laskee sen varaan että hän ei halua olla se epäonninen joka sairastuu. (Vaihtoehtona ei siis ole kallis hoito ja vakuutusmaksu, vaan hoitamatta jääminen taloudellisin syin ja vakuutusmaksu. Mikä muuttaa ansaintalogiikan aivan erilaiseksi.) Yksittäinen ihminen ei voi kilpailuttaa yhtä tehokkaasti ja keskitetysti kuin valtio. Ja jos voisikin, tämä onnistuisi lähinnä käyttämällä jonkinlaista konsulttia, joka sekin toimisi jonkinlaisena "verotuksenkaltaisena elementtinä".
Ja kolmas asia on julkinen tieto. Liike-elämässä kannattaa olla liikesalaisuuksia. Kuitenkin paras yleinen taso syntyy siitä että osataan yhdistää mahdollisimman vapaasti kaikenlaista erilaista olemassaolevaa tietoa. Näin ollen parhaiten menestyisi sellainen yritys joka saisi käyttää muiden tietoja mutta joka saisi pitää omat tietonsa salaisuutena. Ja toisaalta yhteiskunta hyötyisi eniten siitä että kaikki tieto olisi vapaata. Itse asiassa myös yritykset hyötyisivät kaikesta tiedosta, mutta he eivät lähtisi purkamaan tätä järjestelmää ensimmäisenä koska he antaisivat muille firmoille ilmaista etua laittamalla omat liikesalaisuutensa julkiseksi yleisesti käytettäväksi tiedoksi. Näin ollen valtion kannattaa tukea yliopistoja ja tieteellistä tutkimusta, ja yritykset yrittävät sitten parantaa omia kantojaan omilla liikesalaisuuksillaan.
Miksi tämä "valtionahneuskanta" on kenties tarpeen?
Moni korostaa että tässä antamassani mallissakin on kysymys etiikasta. Ja se johtuu tietysti siitä että kaikki asiat voidaan tulkita erilaisin eettisin näkökulmin. Ja he ovat oikeassa. En väitä että tämä "pragmaattinen lähestymistapa" olisi jotenkin etiikatonta ja pelkkää tervettä ja puhdasta järkeä. Sen sijaan korostan, että jos ajatellaan että valtion tehtävänä ei ole rangaista verotuksella vaan kerätä varoja erilaiseen toimintoihin, toiminta muuttuu.
Ainakin huomio keskittyy siihen, että valtion tulee verotulojen maksimoinnissaan miettiä Lafferin käyrän ratkaisemista. Tässä on toki kyseessä pienoinen mysteeri, sillä se mitä tiedämme Lafferin käyrästä on se, että jossain on verotuksen taso jossa verojen laskeminen johtaa verotulojen pienenemiseen. Kun taas toisaalla liika verotus johtaa siihen että töihin ja yrittämään ei ole kannustavaa lähteä. Valitettavasti emme vielä toistaiseksi tiedä missä tämä raja "aliverotuksen ja liikaverotuksen välillä" tarkalleen ottaen menee. (Se kuitenkin tuskin on sama kaikilla tulotasoilla.)
Selvää on, että valtion tulee noudattaa jonkinlaista kohtuutta verotuksessa, mutta toisaalta progressiivisella verotuksella on jonkinlaisia perusteita.
1: Ihan sen takia että jos asiaa mietitään "Robin Hood" -metaforalla, Prinssi John toimii typerästi koska hän verottaa köyhiä ja tämä johtaa kurjuuteen ja infrastruktuurin romahtamiseen ja rikollisuuden kasvuun. Robin Hood, joka edustaa tätä romahtaneen kulttuurin negatiivista lieveilmiötä, taas on fiksu varastaessaan rikkailta koska heillä on ylipäätään jotain ryöstettävää. (Ja samalla korostan että tottakai työttömyysraha laiskistaa. Sitä käytetään osittain juuri sen passivoivan vaikutuksen vuoksi, rikollisuus kun vaatii ahkeraa yritteliäisyyttä johon kurjuus on vahva insentiivi. Ei pidä sekoittaa "ilmaiseksi saamista" "epäreiluun hyödyttömyyteen" liian kärkevästi.)
2: Köyhille rahan siirtyminen on hyvä, koska ihan terveen kapitalistisen ajattelunkin mukaan rahan kiertäminen tuo lisäarvoa. Köyhillä varat menevät käytännössä kulutukseen. Rikkaat ovat tietysti kehitelleet kaikenlaisia tihkumisteorioita joiden mukaan rikkaat syytävät varoja ympärilleen. Mutta näissä teorioissa on aina se aukko että rikkaat näyttävät keräävän myös säästöjä. Kaikkea rahaa ei heitetä investointeihin ja sijoituksiin, vaan miljoonat näyttävät kertyvän tileille.
3: Toisaalta ei pidä antaa hämmentää sellaisten ajatusten edessä kuin "rikkaat maksavat älyttömästi veroja". Sillä tosiasiassa todella rikkaat käyttävät verosuunnittelua ja veroparatiiseja. Ei ole mitään syytä ajatella että jos rahan siirto veroparatiisiin vaatii määrän X työtä ja maksaa työn ja muun vuoksi määrän Y rahaa, että jos verot nousevat älyttömästi he eivät älyäisi laskea yhteen ja huomata että siirto on kannattavaa. (Kysymys ei ole toimeentulosta, vaan numeroista. Mutta tämä on irrelevanttia. Toiminta on tärkeää.) "Kommunistisesti ajattelevan" on helppo ajatella että rikkaita tulisi rangaista ja laittaa siksi isot veroprosentit. Kuitenkin joskus on syytä miettiä sitäkin halutaanko "iso prosentti ei mistään" (eli vaikka 55% rahoista jotka menevätkin sitten veroparatiisiin) vai "pieni prosentti isosta summasta" (eli vaikka 30% rahoista joita ei siirretä veroparatiisiin.)
Toki on selvää että tämä ei ratkaise sitä mihin verorahat on käytettävä. Mutta tässä olikin kysymys siitä että vero ei ole rangaistus, vaan vero on jotain jolla tuodaan hyödykkeitä. Verotus on eettisesti jotain jota kerätään siksi että näitä hyötyjä saadaan. "Syöttöporsas" -argumentin sijaan olisi kannattavaa puhua siitä onko veron sijoittaminen eettistä. Ja se on aivan eri kysymys kuin se, mistä puhutaan kun puhutaan riisto vs. loisiminen -väännöstä. Luokkasodan aika ei mielestäni ole todellakaan ohi. Mutta kenties sen pitäisi olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti