torstai 24. huhtikuuta 2014

Pieni ajatus ; Miten evoluutiopsykologia toimii tasa-arvoistavana voimana

Usein kun evoluutiopsykologia mainitaan, mieleen tulee sosiaalidarwinismi. Eugeniikkamielikuvat ovat hyvin vahvoja. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Sillä jos mietimme historiaa, vallalla on ollut eurooppalaisen kulttuurin ylivaltaa korostava linjama. Menneisyydessä ei ole ollut ollenkaan tavatonta korostaa että kristinusko on oleellisesti paras ideologia, eurooppalainen kulttuuri on valtavan hienoa verrattuna muihin. Ja kun geenit nousivat tiedeaiheeksi, keskustelussa korostui se, miten ihmiset olivat myös geneettisesti ylivertaisia.

Ja kaikki ylläolevat piirteet ovat jossain määrin nykykulttuurissakin. Sen vuoksi on ymmärrettävää miksi Tatu Vanhanen nosti aikanaan äläkkää. Hän tutki ainoastaan eri kansanryhmien älykkyyttä. Mutta keskustelu siirtyi rasismiin. Syynä on tietysti se, että jos rasismia on aiemmin oikeutettu sillä että eroja on, nähdään kaikki erojen etsimiset rasismina. Tämä on tietysti hieman tiukka tulkinta.

Lähestyn näiden kahden välistä eroa ottamalla askeleen taaksepäin.
1: Kun kapteeni Cook purjehti Australiaan, hän tutki ihmisiä hyvinkin tarkkanäköisesti. Hän esimerkiksi korosti että maorien kulttuuri oli suurien ja sotaisten ja vakavien ihmisten joukko. Aboriginaalejen elämäntapaa hän kuvasi individualistiseksi ja onnelliseksi. Nämä olivat huomioita joita hän teki ilman geneettisiä teorioita. Hänellä oli vain ihmistuntemusta ja oletus että kaikki ihmiset ovat suunnilleen samanlaisia.
2: Sarajevon laukauksista muistettu Franz Ferdinand ei kenties ansaitse tulla muistetuksi muutoin. Hänellä oli selvä näkemys siitä että toiset rodut ja kulttuurit olivat ylivertaisia. Siksi hän oppi maailmanympärimatkallaankin lähinnä sen, että Wien oli maailman paras paikka. Kaikkialla muualla oli omituisia, rumia ja tyhmiä ihmisiä. Tämän hän oppi tutustumalla eri kulttuureihin tästä viitekehyksestä.

On luontevaa nähdä että jos evoluutiopsykologia olisi Franz Ferdinandin tielle johtavaa, siinä olisi jotain eettisesti häiriintynyttä. Jopa siinä tapauksessa, että se olisi totta. Sitä ei kannatatisi ottaa etiikan ydinteesiksi, vaan korostaa humen giljotiinia, sitä että luonnollisuus ei tarkoita eettisyyttä. Kuten sitä, että vaikka Strykniinipuu (Strychnos nux-vomica) on luonnollinen, sen syöminen ei ole kovin kannattavaa koska siihen kuolee.

Voidaankin nähdä, että Franz Ferdinandin virhe on tehty uudestaan. Se on tavallaan sama virhe, mutta käänteisenä. Tämä on Rousseausta lähtöisin oleva teoria jalosta villistä. Siinä ihmiset ovat hyviä kunnes kulttuuri ja normit kahlitsevat heidät. Tässä ajatellaan että länsimainen kulttuuri olisi jotenkin huonompaa kuin muut. Tämä ei luonnollisesti ole mitään muuta kuin rasismia ja kulttuurin epäkunnioitusta. Se perustuu siihen virheoletukseen että olisi jotenkin "ihmisiä" ja sitten aitoja hyviä ihmisiä. Ajatus tästä "käänteisestä rasismista" liittyy vahvasti postmodernismiin. Mutta toisaalta on hyvä täsmentää että Derrida moitti Lévi-Straussia siitä miten tämä on lukkiutunut jalon villin ideologiaan välttääkseen rasismia ja ollakseen avomielinen.
1: En ymmärrä miten ekologisuus liitetään metsästäjä-keräilijäkulttuuriin. Sitä kuvaa lähinnä tehottomuus ja tuhlailu. Se on vain niin tehotonta että väkiluku ei kasva. Jos asiaa katsotaan ympäristön kantokyvyn ja resurssien haaskaamisen näkökulmasta, niin ei tarvitse muistaa kuin se että jos metsästäjä törmää tiineenä olevaan villiin sikaan, tämä ampuu tämän iloisesti. Saalis sisältää ekstralihaa. Maanviljelijä sen sijaan kerää ison kasan sikoja ja tiineenä oleva sika säästetään. Näin siat kuolevat samalla ruokamäärällä sukupuuttoon monta kertaa vaikeammin.

Evoluutiopsykologian anti voidaankin nähdä sitä kautta, että ihmisten geneettinen variaatio on kohtuullisen pientä. Mutta olemassaolevaa. Tämä johtaa siihen, että on luontevaa ottaa Cookin lähestymistapa. Sellainen jossa ei mietitä kuka edustaa herrarotua ja kuka on ylväin jalo villi. Tasa-arvoistavaan voimaan voi saada itse asiassa iskulauseita jopa kreationisteilta. Sillä mitä evoluutionäkökulma tekee ihmis-eläin -filosofiassa? Jokainen kreationisti tietää loukkaantuneena huutaa että "me ei olla eläimiä", "ei olla apinoita". Nämä kertovat miten tasa-arvoistavia teemoja evoluutioon voi livauttaa, ikään kuin ihan huomaamatta.

Kirjoittaja ei aina jaksa miettiä sitä, että onko rasistista googlata "hot ebony tits" tai "cute asian porn" -tyylisiä hakusanoja. Saati sitä, onko tämä sovinistista. Tai sitä, että ihmisen esineellistäminen ikään kuin pyyhkii kokonaisvaltaisessa välineellistävässä misantropiassaan rotukysymyksen sivuseikaksi. Kerran elämässä pitäisi olla hetki jolloin ei ole paha ollessaan evoluutioon uskova keski-ikäinen valkoihoinen heteromies ja suihkurunkkari..

Ei kommentteja: