Menneet ajat olivat ihmeellisiä. Ihmiset eivät olleet silloin tyhmempiä kuin nykyään. He olivat myös varsin näppäriä. Ja esimerkiksi korkein Gizan pyramidi oli 147 metriä korkea. Se oli korkein rakennus hyvin pitkään, noin 4000 vuotta, kun 1300 -luvulla alettiin rakentamaan korkeita katedraaleja. Ja nämä rakennukset olivat myös hyvin pysyviä. Rooman Colosseum on pystyssä yhä. Betonista tehty Pantheon Roomassa on vieläpä yllättävän hieno ja ehyt. Roomalainen betoni oli vieläpä hyvin laadukasta, sen käyttämä nykyisen Napolin läheltä saatu vulkaaninen pozzolana -hiekka teki siitä hyvin säänkestävää.
Itse asiassa kun katsomme menneisyyden rakennelmia, ne ovat mahtavia, mahtipontisia ja upeita. Sen sijaan oman aikamme rakennukset hajoavat ja niitä puretaan. Näemme sortuvia omakotiltaloja. Maaseudulla - ja jopa Saviolla - voi nähdä miten puurakenteiset talot maatuvat tahdilla jossa hajoamisen voi nähdä itse, kun muutosta seuraa sivusta muutaman vuoden ajan.
Tästä syntyy ajatus siitä että entisaikaan oltiin parempia rakentajia. Että ennen osattiin rakentaa. Nykyisin kaikki on sitten huonoa ja hajoavaa. Tämä on toki sinällään perusteltua, että moniin esineisiin laitetaan keinotekoisia hajottavia elementtejä. Ne siis laitetaan keinotekoisesti kestämään vähemmän aikaa, jotta ihmiset ostaisivat uusia. Monissa niissä ei ihan ole vasaraa joka iskee laitteen rikki takuun mentyä umpeen, mutta ei paljoa puutu.
1: Joskin uskon että monen teknologian kohdalla tämä tulee muuttumaan jossain vaiheessa ; Sunk cost -efektiä nimittäin hyödynnetään jo nyt monissa laitteissa joissa ostat laitteen ja sitten sinun on hankittava siihen päivityksiä. Kun matkapuhelinten alkuvaiheissa moni puhelinoperaattori olisi halunnut tehdä kytkykaupat jossa puhelin on lähes ilmainen ja maksut kerätään puheluilla. Mikromaksut ovat peleissä jo valitettavaa arkipäivää. Ja uskon että jossain on raja jonka jälkeen hienompi älypuhelin ei enää ole innostava kun se nyt oleva on riittävästi.
Tämä on kuitenkin harha. Emme nimittäin näe useinkaan ikivanhoja tavallisia rakennuksia. Temppelit, suuret kylpylät, ja muut suuret julkiset rakennukset, akveduktit ja kiviset linnoitukset säilyvät. Erikoisimman olon tästä kenties saa menemällä Lyykiaan. Siellä on jäljellä lähinnä necropolis (~kuolleiden kaupunki) ja kävijä ei näe siellä missään missä ihmiset elivät aikanaan. Missä on ?vivapolis? (~elävien kaupunki) He kuitenkin elivät ennen kuin heidät haudattiin pysyviin ikuisuutta varten rakennettuihin hautoihinsa. Sama pätee kaikkialla.
1: On toki joitain ikivanhoja taloja jotka ovat säilyneet. Ne ovat kuitenkin kivistä tehtyjä. Niissä voi olla jopa hienoja laatoituksia, kuten säilyneissä ikivanhoissa asuintalot Efesoksessa, Kreikassa. Ja tämä kertoo siitä että ne ovat olleet rikkaan eliitin taloja.
Tärkein syy esimerkiksi kerrostalojen katoamiseen ei ole se, että ne hajoavat. Vaan se, että ne puretaan. Tässä mielessä kulttuurimme on rakentamisessa jopa ylivoimainen. Pyramidit eivät kisaa enää nykyisin suurimpien rakennusten tittelistä. Ne eivät ole enää edes mainittavan korkuisia, niitä korkeampien rakennusten luettelu olisi liian väsyttävää itseriittoisissa blogiartikkeleissa. Olemme todella hyviä jättämään pysyvää jälkeä. Tätä voi olla vaikeaa huomata kun elämme tilanteessa jossa valitamme homeesta, joka oli "vanhoina hyvinä hirsirakentamisen savupirttiaikana" melko normaali olotila.
1: Ja kyllä vanhoina hyvinä aikoina superrakennettu talosto maatuu mureniksi, kuten voi nähdä käydessään Sonkajärvellä mökissä jossa äitini asui lapsuutensa. Sille ei ole tehty mitään ja melko hyvin se katoaa. Mitä näkyy autioituvissa maaseutualueissa aivan yleisesti. Ne eivät ole näitä nykyajan huonosti rakennettuja taloja, mutta aika tekee todellakin tehtävänsä siitä huolimatta.
Mutta asian voisi kääntää toisinkin. Nimittäin jos mietimme mikä on ekologista. Yhteiskuntamme ei ole ekologinen, sillä se tuottaa paljon asioita jotka eivät päädy luontoon, kiertoon. Muovit kertyvät. Tämä on sitä kestävää aineistoa joka pysyy isältä pojalle vuosituhansien yli. Ja kenties tulevaisuuden ihmiset ajattelevatkin meistä ainakin sitä, että me todella osasimme rakentaa.
1: Pahat kielet voisivat ennustella, että osasimme rakentaa muoviukkoja, mahdollisesti osasimme myös voimallista magiikkaa joka kiroaa kaikki pyhyyden turmelijat. Meidän ajastamme kerrotaan kenties pyhästä kolminaisuudesta joka yhdistetään voimalliseen radioaktiivisuudesta kertoviin merkkeihin. Tai sitten tulevaisuus ei mukaile tätä miltei puolihumoristista skenaariota ollenkaan...
Jos mietimme eko -etuliitettä, muistamme että jos asia ei ole eko se kestää luonnossa ja eko on mikä hajoaa luonnossa. (Esimerkiksi. soturin ja ekosoturin ero.) Kenties meidän todellakin pitäisi opetella rakentamaan huonommin. Sellaisella tavalla että kun talot on purettu, niiden rakennusaineet voisi käyttää mahdollisimman vähällä vaivalla uudestaan uusiin taloihin, tai sitten rakennusaineet saataisiin hajoamaan luontoon.
Että kenties ennen osattiin rakentaa, sittenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti