Avomaalla tehdyt taistelut ovat elokuvissa yleisiä. Ne olivat kuitenkin harvinaisia. Sillä keskiajalla oli suosittuna militaarisena konseptina linna. Ja tämä johti siihen että piiritykset olivat yleisiä ja avomaalla tehdyt taistelut harvinaisia. Kun aiheena on keskiaikainen sodankäynti, mieleen tulevat tietysti erilaiset taistelut. Hastingsin taistelu ja Crécyn taistelu olivat toki merkittäviä tapahtumia ja tärkeitä tilanteita, mutta valtaosa toiminnasta oli kuitenkin piirittämistä. Armeijat manööveröivät maastossa (elokuvissa vieläpä avomaastossa) melko harvoin. Taisteluissa on tietysti dramatiikkaa jonka vuoksi niillä saadaan helposti kohtalon määräävä luonne joka sitoutuu dramaattisesti yhteen hetkeen.
* Avomaalla tehty taistelu oli riskaabelia siinä mielessä että niissä kuoli nopeasti suuri määrä ihmisiä. Ihmisen arvo ei kenties ollut kovin kummoinen, mutta sotilaallisen voiman kannalta se oli kuitenkin merkittävä, resurssina. Riski tarkoittaa tässä kahta vaihetta (1) Saattaa olla että menetät omia sotilaitasi enemmän kuin vihollinen menettää, jolloin voittajaa ei voinut ennakoida kovin helposti (2) Vaikka voittaisit taistelun, saatat menettää silti merkittävän määrän sotilaita. Piirityksessä ei välttämättä menetetä ketään, ne olivat ennakoitavammissa ja niistä myös pääsi paremmin pakoon jos tilanteet eivät menneetkään halutusti.
* Taistelu oli jotain joka sovittiin molemmilla puolilla. Ja tällöin molempien puolien tulisi suostua siihen. Tämä on tärkeä kulma, sillä: (1) Kaupunkilaiset voivat päättää että he ottavat piiritystilanteen, he eivät ehkä halua tulla piiritetyksi mutta jos taistelu olisi todennäköinen tappio tai jokin jossa ei ole voiton mahdollisuuksia, ei ole mitään syytä vaihtaa strategiaa epätoimivampaan. (2) Jos piirittäjillä on selvä yliasema, heidän ei helposti kannata riskeerata joukkojaan, viisaampaa on piirittää kärsivällisesti. Taisteluita käytiin siis vain tilanteissa jolloin molemmat näkivät jonkin strategisen edun tai pakon käydä taistelu. Taisteluun lähdettiin lähinnä jos oltiin varmoja oman puolen voitosta. Taisteluja siis käytiin ylipäätään sen vuoksi että ihmiset olivat silloinkin erehtyväisiä eivätkä tienneet kaikkea ja he myös olettivat että vastapuolta kuvaa tämä sama epätäydellisyyden ja virhearvioinnin henki.
Taisteluissa hevoset hyökkäävät jalkamiesten rivistöön ja tunkevat niiden sisään. Ratsujoukot olivat toki hyviä verrattuina jalkamiehiin, siinä mielessä että tietyissä tilanteissa niillä on strategista etua. Elokuvissa nämä strategiset edut vain yritetään ottaa pois.
* Hevoset ovat nopeita. Joukon keskellä niiden liikkuvuus on rajoitettua. Ja odottavan joukon kohdalla jalkamiehet ovat jo perillä.
* Hevoset ovat joukkona ja rintamana pelottavia. Mutta eivät jos ne ovat joukkojen keskellä.
* Hevoset synnyttävät löyhän joukko-osaston koska hevoset vaativat liikkumatilaa. Jalkamiehiä voidaan kasata iso määrä pienelle alueelle. Näin ritari joka rynnistää vihollisen keskelle on hankalassa tilanteessa jo pelkästään lukumäärän vuoksi. Hän voi lyödä yhtä mutta toisella puolella on kolme jalkamiestä keihään kanssa.
 |
| Koska keskiajan eläinten oikeudet eivät olleet samat kuin nykyään, Liikkuva hevonen on pelottava koska se on suuri kasa lihaa. Paikallaan pysyvä hevonen on sen sijaan suuri maali. |
* Ratsumiehet yleensä lyövät elokuvissa ylhäältä alas ennustettavalla tavalla joka vaatisi jalkamieheltä vain sen, että nostaisi kilpensä yläviistoon. Samanaikaisesti voi sitten itse hyökätä hevosen kimppuun.
* Hevosilla hyökätään siten että hevonen on järkyttävä ja tätä käytetään hyväksi. Jalkamiehet eivät saa hevosta kiinni jos ratsu on koko ajan liikkeessä. Siksi ratsut eivät pysyneet jalkamiehen kohdalle pitkäksi aikaa, vaan perääntyivät heti iskemisen jälkeen. Jalkamiehet eivät saa käytettyä lukumääräetuaan jos et ole paikalla lyötävänä. Hevosten kanssa ei siis pysähdytä. Koskaan.
Mutta elokuvat tietysti käyttävät usein piiritystilanteita, joissa hyökätään juuri linnoja vastaan. Monet elokuvakliseet jopa pyörivät tämän ympärillä. Ne ovat kuitenkin enemmänkin taistelua jossa ympäristössä on muureja kuin piirityksiä. Linnoja vastaan hyökkäämisessä elokuvat harjoittavat tuntevat lähinnä sen tavan että taistelu alkaa jonkinlaisella laumana kimppuun ryntäämisenä jossa pian jo kiivetään tikkaiden kanssa muurille.
* Rynnistäminen ei ole kovin järkevää, ja linnoja vallattiinkin yleensä piirittämisellä. Tässä ideana oli iskeä linnan huoltoon. Ja tämä vaati kärsivällisyyttä.
 |
| Tämä saattaa mennä hieman tekniseksi elokuvantekijöille. Mutta linnat eivät pelkää eivätkä yritä juosta karkuun. Sitä ei siis tarvitse yrittää juosta kiinni rynnistyksellä. Noin, nyt olen kertonut tietämäni salaisuuden - ja niin tiedätte tekin! |
* Linnan lähestyminen nopeasti on ilmeisesti tehty siksi että elokuvantekijät tiedostavat, että jousiampujat ovat relevantti uhka. Siksi olisi tärkeää päästä mahdollisimman nopeasti pois tulilinjalta. Kuitenkin suositeltavampaa on käyttää erilaisia suojauksia. Esimerkiksi roomalaisten testudo -kilpimuodostelma ei ollut tasamaataistelua vaan juuri linnoitusten lähestymistä varten. Ja keskiajallakin suojauduttiin erilaisin keinoin.
* Jostain syystä tikkaat ovat elokuvissa sellaista mallia että niitä ei ole suojattu sivusuunnassa. Piiritystikkaissa oli kuitenkin mietitty tukirakenteita jotta niitä olisi mahdollisimman vaikeaa kaataa.
* Tapana oli myös se, että ei kiivetty tikkaiden yllä vaan alla. Näin saatiin edes hieman lisäsuojaa tikkaissa olevista rakenteista. On jopa kirjoitettu siitä miten rohkeimmat vetivät tikkaita pelkästään käsillään, mutta tämä on sitten sitä keskiaikaista macho bullshittiä. Koska tikkaat jättivät suojattomaksi, kehitettiin hyökkäystorneja (siege tower, belfry tower), joissa tikkaat olivat suojassa sisällä. Suorat tikkaat joissa kiivetään päällä olivat siis jonkinlaisten itsetuhoisten sankarien suosikkeja.
Sotakoneita käytettäessä toistuvat seuraavat erikoisuudet:
 |
| Tämä ei ole mannertenvälisten räjähtävien napalmiohjusten lähetysteline. |
* Heittokoneet eivät ole kovin tehokkaita linnan sisällä olevien tuhoamisvälineitä. Toki jos kivi putoaa päähän, sitä kuolee. Mutta muurin taakse on vaikeaa tähdätä, joten letaalius on hyvin satunnaista. Ja vaikka tähtäämistä voitaisiinkin tehdä, niin kivellä ei saa hengiltä kovin montaa. Suurien kivien kohdalla helposti syntyy mielikuva että kivet ovat ilmaisia. Mutta niiden logistiikan kohdalla on mietittävä sitä, että tonnien kokoisia järkäleitä harvemmin vain lojuu. Niitä on etsittävä tai irrotettava kalliosta ja kuljetettava. Tämä tekee isoista kivistä rajallisen resurssin.
* Heittokoneita ei käytetä öisin. Sillä haluat nähdä mihin niillä tähtäät. Ja muurin tuhoaminen jättiammuksilla ei ole mikään salamyhkäinen sissitoiminto joka hyötyisi huomaamattomuudesta ja pimeydestä. Aamulla hyökkääminen on järkevämpää, koska silloin taataan pitkä valoisan aika taistelulle.
* Heittokoneita ei myöskään käytetä silloin kun omat joukot ovat hyökkäämässä ja kiipeilemässä linnan muureilla. On toki dramaattista kun kivet pirstovat muuria omien sotilaiden ympärillä, mutta tätä ei voida pitää kovin järkevänä strategiana.
* Tulta käytettiin Motte ja Bailey -mallisissa linnoissa koska ne tehtiin puusta. Kivi ei sen sijaan pala. Siksi ei ole kovin hyödyllistä yrittää polttaa kivilinnaa. Etenkään kun sen ajan öljy oli kasviöljyjä joiden sytyttäminen ei onnistu kovin helposti (Tätä voi kokeilla helposti kotona ottamalla lasin, kaatamalla siihen ruokaöljyä ja yrittämällä sytyttää se kastamalla siihen palava tulitikku. Ei kovin helppoa.) Pyrotekniikka jossa heittokoneiden tuliammukset räjähtävät eivät ole kovin uskottavia. Ja tämän vuoksi tuli ei ollut päähyökkäystapa edes puisten linnojen kohdalla. (Jos linnan voisi tuhota tulinuolella, puulinnoja olisi tuskin tehty in first place. Keskiaikainen linnanrakennustyylikin muuttui heti kun tykistö teki niistä suojattomia.)
Linnanporteilla taistelu on tilanne joka on monen taistelun huippukohta. Osassa elokuvista muurista hyökätään ja toisissa linnaa puolustetaan. Portin murtuminen on molemmissa huippukohta.
* Ensimmäinen ja tärkein asia on se, että muurinmurtajat olivat jotain muuta kuin tukki jota kantoi monta miestä. Yleensä murtajien suojaksi rakennettiin vähintään jonkinlainen suojakatos. Ja usein muurinmurtaja myös tehtiin laitteeksi, koska köysillä ja vivuilla saadaan aikaan tehokkaampaa muurinmurtamista, melko yksinkertaisin keinoin.
* Muuri oli vaarallinen paikka hyökkääjän kannalta, sillä sen ympärille oli laitettu tavallista enemmän aseistusta koska se tiedettiin heikoksi paikaksi ja paikaksi josta todennäköisesti yritetään tulla läpi. Monet elokuvat pudottelevat päälle öljyä. Portti on kuitenkin erityisen paljon sitä että päälle pudotetaan isoja kiviä ja puunrunkoja. (Usein portin päällä on erityinen uloke jossa on lattiassa reikiä jotta tätä voidaan tehdä.) Hyvin monet elokuvat käyttävät ansoja, ja vielä useampi näyttää niitä muualla muureilla. Mutta melko moni tarina silti pitää muuria miltei jonkinlaisena rauhan satamana verrattuna muuhun melskeeseen.
* Jostain syystä muureja puolustavat linnan sisällä nojaavat ovea vasten kun sitä moi'itaan muurinmurtajalla. Mutta jos mietitään miten suuren voiman kourallinen miehiä voi tehdä, ei ole vaikeaa huomata että tämä tuskin on se mitä on kannattanut tehdä - tai jota on tehty. Portit olivat vankkoja ja niissä oli ties minkälaisia pönkkiä. Ja jos nekään eivät pitäneet, vastassa oli puolustusjoukot.
* Puolustusjoukot (a) odottivat kilpimuodostelmassa tai muussa sotilaallisessa asetelmassa ja (b) pysyivät siinä taistelun ajan. On hyvin vaikeaa ymmärtää mistä elokuvantekijät hakevat taisteluoppinsa, sillä taistelu näyttää aina muuttuvan sarjaksi kaksintaisteluja joissa mahdollisimman moni ihminen kuolisi mahdollisimman nopeasti. Strategioissa kuitenkin yritettiin pitää omat joukot hengissä ja siksi vähintään toisen puolen, voittajan, tulisi toimia yhtenä joukkona rivistössä. (Kenties syynä on se, että elokuvien koreografit harjoittavat jonkinlaista itsepuolustusta, ja näissä usein korostuu kaksintaistelullinen rakenne jossa keskitytään tekniikkaan ja yhden vihollisen kukistamiseen. Mutta kohtuullisen usein kohtauksissa ei ole tekniikkatasollakaan mitään toimivuutta, joten tuskin syynä ovat neuvonantajat vaan se että heitä ei viitsitä kuunnella ; Neuvojia käytetään elokuvissa jossain määrin lähinnä myyntiargumentin vuoksi. Että voidaan sanoa että on käytetty konsulttia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti