Poen laki - ja hieman Godwininkin ; Kuka on oikea trolli?

Natsiateistejen pelossa
on syytä pitää mielessä
Poen laki. Ja Godwinin.

Touko Laaksosen kuvista tehdyt postimerkit ovat hermostuttaneet Teuvo Hakkaraisen. Hän päätyi tekemään eduskuntaan asti lausunnon jossa haluttiin vaikuttaa siihen mikä on poliittisesti korrektia postimerkeissä ja mikä ei. Hakkaraisen puheissa väitettiin koppalakkia natsisymboliksi jossa on rienaava Davidin tähti. Ja tämä sai monet huomaamaan miten sama salaliittoteoria oli Niilo Paasivirran parodiasivustolla. Hakkarainen on toki sittemmin selittänyt tehneensä löydön aivan itse. (Minkä tulee herättää valistuneessa ihmisessä huomio siitä että jos on vaikeaa erottaa amerikkalaista sheriffintähtihattuista poliisia koppalakkinatsista, niin ymmärrän miksi sekaannus voi tapahtua hyvinkin helposti. Sympatiani ovat Hakkaraisen puolella.)

Minun silmiini tilanne muistuttaa hyvin paljon sitä mitä taannoin tapahtui minun ja Jouko Pihon välillä. Pihon kuva oli Niilo Paasivirralta, mutta hän korosti ideologista eroavaisuutta. Että hän ei luullut parodiaa todeksi, vaan teki itse huomioita joita sitten kuvitti tällä idealla. Mielestäni Hakkarainen demonstroi varsin mainiosti sitä, miten tämänlainen tilanne on ongelmallinen. Nimittäin peruskysymys on pintatasollaan se, onko parodiaa luultu todeksi. Mutta syvätasolla jos jonkun ihmisen "ihan itse tehdyt" ajatukset ovat jotain joita parodioijat esittävät - ja joiden kuvitus osuu hämmästyttävän hyvin yhteen parodiamateriaalin kanssa - ei tämä ole oikeastaan mikään pelastus. Ei tässä tilanteessa usein auta, vaikka sanoisi että "vitsiähän se oli". Sillä Totuus paistaa kontekstista. Ja Totuus on se, että syy-seuraussuhteen tarkka analyysi on tarpeetonta jos analogisuus on niin vahvaa, että se sekoittuu usein samuudeksi.

Tässä mielessä on toki hyvä muistaa että parodian ja vakavastiotettavuuden välillä on kaksi ääripäätä. Jos paneudumme "trolliongelman" ytimeen, eli siihen miten erottaa onko joku kirjoittamassa vakavissaan vai pelleilemässä, on - ajatustenlukukyvyn rajallisuuden vuoksi - pakko tehdä todennäköisyysarvioita.
1: Haidtin huomioiden mukaan Poen laki, eli tilanne jossa "on mahdotonta tehdä parodiaa äärimielipiteistä tai fundamentalismista ilman, että joku erehtyy luulemaan parodiaa vilpittömäksi mielipiteeksi." johtuu usein siitä että liberaalit eivät ymmärrä konservatiiveja joiden moraalimallissa on useampia liikkuvia osasia. Ja jo omakin saamani eksistentiaalinen tuntumani fundamentalismiin ja uskontoon on "uskonto on vitsi joka ei naurata". Joka voidaan kenties laskea jonkinlaiseksi osoitukseksi tästä.
2: Kuitenkin Piho ja Hakkarainen näyttävät että hyvin usein Poen laki johtuu siitä että parodioijien on todella vaikeaa keksiä sen tyyppisiä asioita joita ideologistit tuottavat. Jos ihminen "ihan itse" nimenomaan keksii asiaa joka on parodian kanssa samannäköistä, on sitä tietysti hyvin vaikeaa erottaa parodiasta. Tämä johtaa taas siihen että osa Poen laista johtuukin ns. parodiahorisonttiin vajoamisesta. Tämä kulminoituu (kristityn eksistenttifilosofin) Torsti Lehtisen huomioihin siitä, että näennäistieteellisyys johtaa siihen että kritiikiltä suojaudutaan erialaisin saivarteluin siten, että loogisen ristiriidan kautta asiaa ei voi kritisoida. Ironia säilyttää kuitenkin tehonsa. Jossain vaiheessa näkemys sitten suojautuu myös tältä ja pian se on rakenteellisesti sellainen, että itse asia näyttää parodialtaan. Tämä on sitä materiaalia jonka vuoksi "Pahkasika" -lehti kuoli.

Olenkin ihmetellyt tässä sitä miten lehdistö ja ihmiset ovat tarttuneet Hakkaraisen tekemään lausuntoon. Esimerkiksi "Kukin kykyjensä mukaan" -tekstissä Paasivirtaa nimettiin trolliksi. "... Niilo Paasivirran nimellä tunnettu nettitrolli tavallisen yliampuvaan tyyliinsä jutussaan Homopornopostimerkit vievat Suomen tuhoon ..." Eikä tuo ollut ainut. Ajatus siitä että Hakkarainen olisi mennyt trollin ansaan oli toistuva. Ensimmäinen mielikuvani tästä asiasta oli kysymys. Kysymys malliin "Oliko Voltaire trolli?" Kysymys ei ole typerä, sillä Voltaire oli provokatiivinen kynänkäyttäjä. Yhtä hyvin kysymys olisi voinut olla satiirin mestarista Swiftistä. Jos huumorissa puolustetaan satiirisesti kantaa jota ei kannateta, joku voi ainakin pitää sitä trollauksena. ~ Itse asiassa trollaamiseksi voidaan nähdä satiiriset ja/tai parodiset teokset, jotka käyttävät välineinään ironiaa ja/tai sarkasmia.

Vaikein kysymys onkin siinä, tarvitseeko tekijän intentioita tietää. Itse pidän Niilo Paasivirtaa ennen kaikkea humoristina. Se tarkoittaa myös sitä että hän ei ole trolli. Toisaalta joku voisi pitää Hakkaraista, sarkasmia käyttävää supliikkimiestä, trollina. Hän on kuitenkin varsin vakavahenkisesti liikkeellä ja hänen retoriset keinonsa osoittavat lähinnä siihen että hänellä on tietynlainen, varsin omintakeinen joskaan ei välttämättä kovin kaunis, persoonallisuus. Jouko Pihoakaan en kutsuisi trolliksi vaan uskonnolliseksi crankiksi, jonka ideologia on aikapäivää sitten vajonnut parodiahorisontin syövereihin.

Minusta tämä on väärin, sillä "trollista" on tullut jonkinlainen yleissana. Pian sitä varten kehitetään varmaan joku erikoislaki jossa "Keskusteluryhmässä - tai nykyisin missä tahansa julkisessa foorumissa - käytävän keskustelun pitkittyessä toisen trolliksi kutsumisen todennäköisyys lähenee arvoa 1." Tämä on ikävää, sillä se vie arvostusta humoristeilta. Ja trollin käsite muuttuu lokeroksi johon kaikki outo voidaan dumpata välittämättä vastaviestittäjän intentioista.

Ja lisäksi se loukkaa kaltaisiani elitistitrollaajia, joka on panostanut trollaamisen perusfilosofiaan. Käytänkin, aivan avoimesti sen tunnustaen, melko usein trollaavia metodeja, jopa trollaamista kuulustelumenetelmänä. (Vaikka aito trolli ei tunnustakaan tämänlaista julkisesti, niin sukkanukkeni kyllä pitävät suunsa supussa..) Esitän provokatiivisia näkemyksiä joita en edes kannata, koska sitä kautta voidaan tuoda keskusteluun "laatikon ulkopuolelta" näkemyksiä jotka paljastavat ideologioiden piilopremissejä tai mielellään ohitettavia implikaatioita. Luomalla keskustelukumppaneiden päähän kognitiivista dissonanssia ja provosoimalla "rikkomalla jäätä" saadaan irti aivan oikeasti jotain sellaista tilanteen poteroiden purkamista ja sen seurauksena tapahtuu parhaimmillaan sentasoista yleistä pakkoälyllistämistä, että senlaista ei saa aikaan oikeastaan mitenkään muuten. ; On toki hyvä huomata, että moni trollaaja tekee trollaamistaan tyhmästi. Enkä kannata niitä vaikka minusta ylipäätään ihmiset voisivat trollata enemmän. Olenkin elitistitrollaaja, joka tekee muutakin kuin trollaa, ja soveltaa trollaamista päämääräsuuntautuneesti ja metodeja harkiten. (Että trololollot vaan sulle, homo!)

Toki tämä elitistinen näkemys muistuttaa että älyllinen trollaamisen muoto voidaan nähdä kohtuu samanlaisena narriperinteen kanssa. Satiirikot ja poliittisten parodioiden tekijät ovat tunnetusti hauskan ja älyllisen risteymäkohdassa. Ja he ovat osa tätä narriperinnettä. Tämä ei kuitenkaan nähdäkseni vielä tee heistä trolleja. Paasivirran kutsuminen trolliksi loukkaa satiirikkoja ja parodioidentekijöitä ympäri maan. Kenties se loukkaa Paasivirtaa itseäänkin, joskin hän on sen verran joviaali, että ei välttämättä ota käsitettä niin pahasti. Ja ennen kaikkea trolli -käsitteen varomaton levittely loukkaa minua henkilökohtaisesti. Ja trollia ei kannata ruokkia, eikä aina ärsyttääkään. (Are you talking to me?)