Huivi. Päästä.

Ninjapoliiseja

YLE:n silminnäkijässä käsiteltiin islaminuskoista jota ei oltu otettu poliisikouluun koska hän halusi pitää uskontoonsa kuuluvaa huivia. Hän oli ehdottanut, että huivia voitaisiin muokata tilanteen mukaan, mutta hän ei ollut valmis täysin siitä luopumaan. YLE uutisoi aiheesta enemmänkin. "Yleinen mielipide" aiheesta oli melko selvä. "Huivi ei kuulu poliisille" oli viesti mitä ajettiin.

Kysymys on siitä mielenkiintoinen, että monissa muissa maissa poliisit käyttävät enemmän kulttuuriensa mukaisia vaatteita. Esimerkiksi Ruotsissa huivia saa käyttää.

Toisaalta pukeutuminen töissä on hyvin usein sopimusasia ja määrittelyasia. Työsuhde on usein sellainen että sekä työnantajilla että työnsaajilla on oikeuksia ja velvollisuuksia. Ja näistä asioista sopiminen on siksi hyvin tärkeää. Jos ehdot eivät sovi yhteen, työsopimusta ei kirjoiteta. Ja tämä ei ole vainoamista.

"Tämä päivä" -blogissa kirjoitettiin siitä miten poliisi on erityinen laitos. "Avoimesti uskonnollinen poliisi ei ole neutraali poliisi, eikä nauti samalla tavalla laajimman mahdollisen kansanosan luottamusta. Voisiko esimerkiksi avoimesti saatanaa palvova poliisi suorittaa virkatehtäviään ongelmitta kirkossa? Tai miten pärjäisi selvästi juutalainen poliisi moskeijassa, sikhi buddhalaisessa temppelissä tai kristitty saatanallisen alttarin edessä? Kun uskonnon symbolit ovat näkyvillä, ei poliisi edustaisi enää vain poliisia, vaan myös uskontoaan." Yleinen mielipide vihjaa että yhteiskunnassamme tämänkaltaiset näkemykset ovat yleisiä.

Ja ne kertovat erikoista kieltä. Sillä moni esittää että jos jossain on tyhjiö, se täyttyisi jollain. Eli ilman uskonnollisia symboleja olisi uskonnottomuutta tai sitten tyhjiön ottaisi jokin muu uskonto. Eli tila ei koskaan voisi olla neutraali. Kuitenkin poliisin kohdalla korostetaan että neutraalius olisi reiluutta ja tasapuolisuutta. Tämä hämmästyttää sillä kun "suvivirrestä" (valitettavasti ylipäätään) puhuttiin vastaavanlaisesta tilanteesta - eli siitä miten ollaan tasapuolisia monikulttuurisuuden edessä ja mikä on neutraalia ja reilua yhteiskunnallista toimintaa - asenteet olivat kuin eri planeetoilta.

Itselläni ei ole tässä niin tiukkaa kantaa. Luultavasti provosoitavuuskysymys arvioidaan ammattilaisten puolelta. Kyseessä on sopimuskysymys, eikä yksisuuntainen sopimuskysymys. Työehtoja ei muutoinkaan voida arpoa työnsaajan tai työnantajan puolelta miten tahansa. Näissä on rajoitteita ja kaikki eivät saa kaikkea. ~ On toki selvää että uskonnollinen symboli voi provosoida. Ja tätä kautta vaikka useimmat eivät kohkaantuisi, on olemassa sen tyyppisiä natseja joiden heteronormatiivista macho bullshit -maailmaa islamilainen naispoliisi raaputtaisi hyvin monisäikeisellä tasolla. Tämän merkityksen arviointi ei vain ole "minun vallassani tai ymmärryksessäni".

Positiivisesta uskonnonvapaudesta.

Mutta tästä huolimatta näen että "Tämä päivä" -blogi nosti esiin oivan puolen korostaessaan sitä miten kysymyksessä on aivan liikaa korostettu rasismipuolta ja positiivisen uskonnonvapauden puolta. Siis sitä, että kielto nähdään vain ennakkoluulona. "Mitään oikeita perusteita ei kyseinen naisjoukko esittänyt väitteilleen ennakkoluulosta ja rasismista, he yksinkertaisesti sivuuttivat heille epämieluisan kannan ja leimasivat sen rasismiksi ja ennakkoluuloksi - minkä arvioisin johtuvan argumenttien puutteesta. Kun ei voi perustella järjellä, voi syyttää vastapuolta natsiksi, eiköhän se sillä hoidu. Naisille ei tuntunut avautuvan se miten uskonnon tuominen tilanteeseen on aina mahdollinen kärjistäjä, varsinkin alueilla jossa eri uskontoja on edustettuna. Heillä ei ollut mitään sanottavaa huoleen poliisin neutraaliuden vaarantumisesta."

Itse korostaisin että tosiasiassa se, että asia ylipäätään nostettiin "Silminnäkijässä" esiin kertookin siitä, että uskonnonvapaudessa on maassamme jotain hyvin omituista. Nimittäin se, että uskonto nähdään jotenkin erityisenä identiteettinä verrattuna vaikka uskonnollisuuteen. Asia jota ei oikeuteta yliluonnollisella ei ole yhtä tärkeä tai syvä. Toki tästä saatiin esimakua Laajasalon ja Petri Karisman käymästä keskustelusta. Laajasalo puolusti jumalanpilkkalakia siitä että sitä tarvitaan koska se suojelee ihmisten "syvimpiä ja herkimpiä tunteita". Tosiasiassa se ei kuitenkaan suojele esimerkiksi minun "syvimpiä ja herkimpiä tunteita" koska sidon identiteettini muuhun kuin uskontoon. Toisin sanoen laki antaa erityissuojaa uskonnoille, ja muut ovat tätä heikommassa asemassa.

Näyttää siltä että kristittyä punkkaria suojaa paremmin kristittyys kuin punkkarius. Vaikka molemmat ovat ideologioita joissa on arvolauselmia. Jotka taas ovat ihmisille ns. pirun tärkeitä. Moni ajattelee että kristityn punkkarin kohdalla syvimpiä tunteita suojataan, ja tämä on puoliksi totta sillä kristitty voi olla punkkari ja näin punkkarit saavat kristillisyyden suojaa. Mutta ateistipunkkarilla ei käy näin.

Jos minä pitäisin tapanani pukeutua jonkinlaiseen supersankaripukuun, se voisi olla minun identiteetilleni tyypillinen quirk. Sitä pidettäisiin varmasti provosoivana ja sitä ei sallittaisi. "Silminnäkijä" ei kuitenkaan tekisi tästä reportaasia - taisteluni saada pukeutua batmanin kypärään poliisintyössä päätyisi korkeintaan kolmosen uutisten loppukevennykseksi. Jo vuosia punkkarit ja naamasta tatuoidut eivät ole saaneet asiakaspalvelutehtäviä samaan tapaan kuin muut. Näitä ei ole pidetty loukkauksina. Sillä kaikki alakulttuurit eivät ole samanarvoisia.

Lopputuloksena jumalanpilkkalaista on se, että arvostan sitä että suomen laki jossain määrin suojelee ihmisten herkimpiä tunteita. Kuitenkin laki nykytilassaan lähinnä kannustaa laajamittaista henkistä turskautta
* Jos minä, sanotaan evoluutioteorian kannattajana, saan kuulla toistuvasti asenteellista holokaustikortittelua - jota tehdään varsin medianäkyvästikin tavalla - ja laajuudella jossa esimerkiksi postmoderni vihervasemmisto on yhdessä kristillisfundamentalistisen oikeiston kanssa. En saa suojaa tälle asenteellisuudelle koska "darwinismi ei ole uskonto" (paitsi tietysti silloin kun se on, eli silloin kun siihen ei liity oikeuskia vaan se on jonkinlainen nolo asia).
* Saadakseni suojelua ja päähänrapsuttamista minun täytyisi täyttää tietyt juridiset ehdot. Ne olisi itse asiassa melko helppo toteuttaa. Darwinistit voisivat ottaa "Lajien synnyn" Pyhäksi kirjakseen. Ja kehittää sellaisia iskulauseita kuten "Ei ole muuta Jumalaa kuin luonnonvalinta - ja Richard Dawkins on hänen profeettansa". Tämän jälkeen tarvitsen vain riittävästi seuraajia jotka allekirjoittaisivat mukanaolonsa. Asia menisi tämän jälkeen käsittelyyn ja menisi lain ehtojen vuoksi todennäköisesti läpi. Tämän jälkeen evonkeliumia levittelevä seurakuntamme voisi tienata haastamalla oikeuteen ihmisiä jotka puhuvat herjaavasti darwinista.
* Tämä olisi ihan saatanan paljon kahjompi ja yhteiskunnalle typerämpi liikehdintä kuin mitä nykyinen skeptisten evoluutikoiden ryhmittymä on. Tämä sekopaattiryhmä kuitenkin saisi vahvemman yhteiskunnan tuen. Eli Suomen laki kannustaa turskautumaan henkisesti. Ja jos sanotaan suoraan, aina kun kyseessä on Pyhät asiat ja uskonnoksi muuttaminen, nimenomaan tämänlainen kahjouttamisprojekti on jo tehty! Vertaus näyttää hoopolta vain koska Darwinistien Evonkelis-Dawkinslainen liike (nimetty Evankelis-Dawkinsin mukaan) ei ole tällä hetkellä mikään tutuksi tullut ideologia. Kun mietitään mitä tarkoittaa että jostain näkemyksestä tehdään uskonto, voidaan huomata että se mitä tehdään on juuri se projekti joka tekee evoluutioon kannattavasta skeptis-empiristisestä maailmankuvasta institutionalisoitua höyrähtäneisyuyttä.

Negatiivisesta uskonnonvapaudesta.

Provosoitumisesta on kuitenkin toinen muistutus. Tämä muistutus on muistutus siitä mitä vainoaminen, uskonnonvapauteen puuttuminen ja rasismi sanan vahvimmassa mielessä merkitsisivät. Jos mietimme mitä natsien hihamerkit olivat, ne edustivat positiivisen uskonnonvapauden tuomista näkyviin hyvin moneen paikkaan. Aluksi juutalaiset kantoivat hihamerkkejään ylpeydellä. Mutta tosiasiassa pakote tämänlaiseen vakaumuksen julkiseen näyttämiseen oli keino valvoa.

Karkeasti voidaan sanoa että polisiin tehtävissä huntu itsessään ei sisällä raivohormonia. Mutta rasistit provosoituvat sellaisen nähdessään. Jos rasismi on laajamittainen ongelma, sitä suurempi vaara on huivin käyttämisessä. Mitä vakavampi vaino on kyseessä, sitä enemmän huomio siirtyy positiivisesta uskonnonvapaudesta negatiiviseen uskonnonvapauteen.

Jos vakaumuksen ilmituomisesta joutuu kiusatuksi, ajaa tietysti sitä että ei tarvitsisi ilmituoda vakaumustaan. Ja jos yhteisössä tiettyä identiteettiä korostetaan sen vaihtoehtona on helposti se, että joutuu osallistumaan omantuntonsa vastaiseen toimintaan koska sen vaihtoehtona olisi kiusatuksi tuleminen.

Tämä tilanne on sukua "Systomykoosissa" näytetylle haasteelle. Aiheena on lestadiolaisten ehkäisykielto. "Lestadiolaisuus on kollektiivinen yhteisö. Suomalainen yhteiskunta taas on individualistinen. Lestadiolaisetkaan eivät elä täysin omassa kuplassaan, vaan ympäröivän yhteiskunnan individualistisuus vaikuttaa myös sen arvoihin ja asenteisiin. Lestadiolaisten oma valinta -terminologia kumpuaa siitä, että se yrittää sopeutua individualistiseen yhteiskuntaan." ... "Ehkäisykielto on oikea termi siinä mielessä, että ehkäisyyn painostetaan ja eri mieltä olevat potkitaan ulos. Toisaalta termi hieman typistää osan asian aspekteista: yksittäisen lestadiolaisen tekemä valinta ei ole ehkäisyn ja ehkäisemättömyyden välillä, vaan valinta kuuluuko yhteisöön vai ei. Jos siis haluat ehkäistä, sinun on joko valehdeltava jatkuvasti läheisillesi, ystävillesi, naapureillesi, vanhemmillesi, sisaruksillesi (10-15 kpl), suvullesi, ehkä jopa aviopuolisollesi – tai sitten sinut heitetään ulos. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuttele." On vaikea puhua tämän kohdalla mistään vapaudesta sanan vahvimmassa mielessä.

Siksi korostaisinkin että negatiivinen uskonnonvapaus on paljon neutraalimpaa koska se vaikeuttaa valvontaa, kontrollia ja siihen liittyvää kyykyttämistä. Vain ne jotka eivät tule aidosti vainotuksi marttyyreiksi vakaumuksensa vuoksi puhuvat positiivisesta uskonnonvapaudesta. Karkeasti ottaen voidaankin sanoa että nyrkkisääntönä on se, että jos ihminen ajaa positiivista uskonnonvapautta, hän on todennäköisesti provosoitunut siitä että joku on ollut erimielinen ja ärsyttävä. Häntä ärsyttää se, että hän ei saa tehdä kaikkialla mitä lystää. Tämä lähentelee kiukuttelua. Minkään lain ei pidä suojella vittuuntuneisuudelta.
1: Se on sitäpaitsi ihmisenä elämisen syvin, kenties ainut, perustunne. Esimerkiksi vaikka uskonnottomuuteen liitetään ajatuksia kuten "arvotyhjiö ja nihilismi ja merkitysten katoaminen" ja skeptisyyteen ja tiedeuskoisuuteen "kylmyys", on minulla erittäin rikas tunne-elämä. Minulla on esimerkiksi ärsytys, ketutus, vitutus, viha, punahehkuinen raivo.

Sen sijaan jos kysymys on negatiivisen uskonnonvapauden puolustamisesta, takana saattaa olla jotain kiusaamisen tai vainoamisen kaltaista. Toki tämä ei ole välttämätöntä.

Tämä negatiivisen uskonnonvapauden kohta on sinänsä merkittävä, että esimerkiksi Laajasalo näyttää ohittavan sen. Hän esitti rinnastuksen jossa uskonnottomuudenvapautta ajavat ovat naurettavia, koska monissa merkeissä voidaan nähdä uskonnollistamista ja uskonnollisuutta. Hän esitti, että jos tuolle tielle lähtee, pitäisi Suomen lipun siniristi poistaa. Hän teki tässä kohden oleellisen sivupolun, sillä siniristilippu on lähinnä historialtaan uskonnollinen. Ja yhteys on häivytetty. Se ei siis oikeastaan ole uskonnollistettu vaan se on pesty uskonnollisista merkityksistä jota siinä on ennen ollut. Nykyisin se on neutraali. Symbolit nimittäin muuttuvat, ottavat uusia merkityksiä ja riisuvat vanhojaan, ajan mittaan. Laajasalon fiksaatio provenienssiin onkin tässä peräti hämmentävää. Tämä on ymmärrettävää sillä suvivirsi on päinvastoin selvästi muuttumassa symboliksi joka kerää merkityksiä. Suvivirsi on keräämässä merkityksiä joilla sitä uskonnollistetaan. Se on toki jo ennen näitä merkitystenlatauksia pidetty niin uskonnollisena että se on kelvannut virsikirjaan. "Suvivirsikeskustelu" onkin provosoinut ja tätä kautta on syntynyt leirejä. "Me vs. Ne" -asetelmien syntymistä ei pidä ihmetellä. Ja siksi joillain paikoilla virren laulaminen ja laulamatta jättäminen on sosiaalinen viesti. Ja kun provosoivassa aiheessa tekee julkisia kannanottoja, siitä voi tulla "paikallinen kansalaisuustesti".
1: Kenties tämä "kansalaisuustesti" yleistyy. Ja sitä pidetään naurettavana siksi että (a) ei tiedetä siitä tai (b) halutaan levittää sitä salassa. Ja asialle ei kenties tehdä mitään ennen kuin joku kuolee tai joutuu sairaalaan asian vuoksi. (Jollei se silloinkin muutu yksittäistapaukseksi.) Uskovaisen on tässä helppo vähätellä koska hänen perseensä ei ole tulilinjalla.

Suvivirsi ei toki vielä ole mitenkään erityisen riskaabeli. Mutta se on kuitenkin jotain jossa on joitain huolestuttavia piirteitä. Jos ne vahvistuvat voi aivan oikeasti olla syytä laittaa sen julkilaulaminen uuteen harkintaan. Ja juuri tämä on kysymys. Peruslakivaliokunta ei ole suvivirsivaliokunta. Ja siksi lakeja ja päätöksiä ei tehdä sen mukaan suojeleeko se suvivirttä vai ei. On toki oltava suhteellisuudentajuinen ja kun laulun soveliaisuudesta on tuore päätös, sitä on kunnioitettava. Siksi on ensin keskusteltava ja sovittava asioita. Yhteiskunnassa pärjäämisen hyvä pääsääntö on se, että ei pidä yrittää muuttaa lakia rikkomalla sitä. Ensin pitää yrittää muuttaa laki ja jos se onnistuu niin sitten voi hyvällä mielellä tehdä mitä haluaa.

"Napoleonin kompleksien" kansallissymbolien arvosteluista tulee esiin on se, että tosiasiassa maiden lippuja ja muita symboleita on vaihdeltu hyvinkin usein. Siksi jos joku saa päähänsä että siniristilippu tarkoittaa sitä että Suomi on kristillinen maa, jossa eikristityt ovat vääräoppisia joiden tulee alistua teokraattisesti pääuskonnon alle, ja että lippuun reagoimiseen liitetään kristinuskon ydintä ja pakkorukoiluttamista, jossa risti itsessään muuttuu symboliksi sille että tämä teokratia on oikeutettua. Niin kyllä. Silloin ristin poistamiseen on enemmän kuin paljon hyviä syitä. Vieressä oleva risti voisi olla nykylippumme uljas vastine. Se opettaisi ainakin sen, että valtiomme arvostaa ihmisyyttä ideologioiden yli ja että jos tässä prioriteetit menevät ympäri, niin järjestelmä kostaa sen nöyryyttävästi. Eli kannustaa lopettamaan sekoilun (toisin kuin positiivisen uskonnonvapauden järjestelmä nykyään.) Tosin alaspäin oleva risti voi muistuttaa siitäkin että jos Suomen lipussa sattuisi olemaan jokin eikristillinen symboli, niin on uskottavaa että hyvin moni fundamentalisti nimenomaan vaatisi lipun muuttamista. Jos Suomen lippuun laittaisi viuhtomaan ison punaisen A -kirjaimen, yhteys ateismiin olisi selvä. Eikä sitä kunnioitettaisi, vaan sen muuttamista vaadittaisiin todella tulisesti. Kuitenkin samanaikaisesti olisi aivan tyhmää että nykyateisti provosoituisi rististä. (Koska se on riisuttu merkityksistä. Risti on lähinnä yksinkertainen geometrinen muoto.)

Ja siksi Laajasalon lippukommentin kohdallakin on syytä huomata että on aivan täysin mahdollista että lipun muuttaminen olisi jossain tilanteissa aivan relevanttia. Ne ehdot eivät vain täyty nykyään ja vain siksi ehdotus tuntuu lähtökohtaisesti ja aina naurettavalta.

Kuitenkin

Palatakseni poliisien huiveihin on kuitenkin syytä muistuttaa, että rasismi on todellinen ilmiö. Tästä voi havaita merkkejä hieman yllättävästä paikasta. Nimittäin juuri "Suvivirsi" -keskustelusta. Laulun rajoittaminenhan on perinteisesti ollut nimenomaan ateistien, oman maan kansalaisten, asia. Kuitenkin nyt toistuvasti tehtiin sen tyylinen virhe, että sitä pidettiin islaminuskoisten temppuiluna. Hyvin yleinen kommentti keskustelupalstojen ja Metron tekstiviestien syövereissä oli se, että asia olisi maahanmuuttopoliittinen. Että kun tulee pakolaiseksi maahan, niin pitäisi elää maassa maan tavalla. Asiasta tehtiin siis islaminvastainen ja rodullinen kysymys.

Tämänlaiset virheet ovat kuvaavia juuri siksi että ne olivat asiavirhe. Sillä jos faktat osuvat kohdalleen, ei voida päätellä oikein mitään siitä miksi tämä teema tuodaan esille. Jos faktoja ohitellaan ja mukaan putkahtaa jokin red herring, ja tämä putkahtaa esiin usein, se kertoo että tämä tematiikka on yleinen. Ja se tulee esille ideologisista syistä ja asennevammojen vuoksi. Näin ollen juuri tehdyt virheet kertovat asioista melko paljon. Jo tämä yksityiskohta yksinään vihjaa minulle vahvasti sitä, että huivi voisi olla hyvinkin provosoiva vaate poliisilla. Se ei toki voi olla hirvittävän yleistä koska samanaikaisesti on selvää että (ei fundamentalistis-islamilaisen dogman mukainen) naispoliisi kuitenkin pitää tärkeänä positiivisen uskonnonvapauden harjoittamista yhteiskunnassamme.

Minä pelkään rasismia vahvasti sinä päivänä kun muslimit kieltäytyvät käyttämästä huivia tai muita kulttuurisia tunnuspiirteitään. Sillä sinä päivänä on ilmiselvää että kultturissamme on systemaattista vainoamista joka kohdistuu juuri näihin symboleihin. Siihen asti olemme "enimmäkseen provosoivasti ärsyttäviä" toisillemme. Niin islaminuskon kuin siniristilippujen kuin kenties "Suvivirrenkin" kohdalla.