Tilannetta voi kuvata kahta kautta:
1: Ne ovat oleellisia jotta voisimme olla autenttisia ja luovia hyvin syvällä ja aidolla tavalla. Sillä jos vaihtoehtoina olisi vain irrelevantteja asioita, valintamme eivät olisi merkityksellisiä tai vaikuttavia. Ja jos vaihtoehtoina on hyvin vahvasti järjen ohjaama valinta ja toinen typerämpi, meidän olisi seurattava järkeämme sellaisella tavalla jossa autenttisuus ja omalakisuus tarkoittaisi samaa kuin irrationaalinen ja typerä käyttäytyminen. Torn decision pitää sisällään merkityksellisen.
2: Torn decisionit ovat ikäviä. Ne ovat sen tyylisiä valintoja joita tavoitteleva joutuu olemaan hyvin vahvasti Nietzscheläinen - tai vaihtoehtoisesti masokistinen. Kukaan ei tavoittele tämänlaisia tilanteita. Valinnan vaikeus kertoo psykologisesti siitä että mukana on aimo annos kognitiivista dissonanssia. Ihmiset pyrkivät yleensä välttämään tätä. Arvot ja prioriteetit ovat torn decisionin aikana kovassa kurimuksessa.
 |
| Jos pseudotieteilijä tulee "keskustelemaan", tiedän että kysymys on oravanmetsästyksestä. |
Debatin psykologiaa on luonnollisesti kartoitettu. Brendan Nyhan ja Jason Reifler tekivät vuonna 2006 ensimmäisen kokeen, jossa testattiin ihmisten kokemuksia ideologisesti värittyneistä uutisista. He huomasivat, että jos ihmisen maailmankuva asetetaan haasteeseen fakta-aineistolla, ihmiset eivät suinkaan heikennä uskomuksiaan varovaisemmiksi. Uusi data ei saa heitä keventämään. Sen sijaan jos data on omaa maailmankuvaa vastaan, ihmiset itse asiassa vahvistavat maailmankuvaansa. Tämä ei toki sinänsä yllätä, sillä esimerkiksi maailmanloppua ennustaneissa kulteissa on huomattu että pieleen menneet ennustukset tulkitaan ensin parhain päin ja kokemus vahvistaa jäävien vakaumusta rutkasti. (Joskin pieni osa luonnollisesti jättää kultin epäonnistumisen jälkeen. Kriittisyys ei ole nollassa, se on vain vähissä. Muuten kukaan ei koskaan vaihtaisi maailmankuvaansa. Ja koska olen itse vaihtanut maailmankuvaani montakin kertaa, tiedän että sitä tapahtuu.)
"You Are Not So Smart" kertookin tästä the backfire -effect -nimisestä ilmiöstä hieman enemmän. "Just as confirmation bias shields you when you actively seek information, the backfire effect defends you when the information seeks you, when it blindsides you. Coming or going, you stick to your beliefs instead of questioning them. When someone tries to correct you, tries to dilute your misconceptions, it backfires and strengthens them instead. Over time, the backfire effect helps make you less skeptical of those things which allow you to continue seeing your beliefs and attitudes as true and proper."
Tämä tarkoittaa sitä että tieteellisesti ajatellen avomielisyys on hyvin erilainen asia kuin voisi luulla. Tavallisesti esimerkiksi skeptikoita moititaan siitä, että he eivät ole avomielisiä. Sillä avomielisyys liitetään jonkinlaiseen suvaitsevaiseen, relativistiseen, monikulttuuriseen, henkeen. Siihen jota "X -files" -sarjan Fox Mulder edusti antaessaan tilaa asioille joita pidetään epätodennäköisinä. Tosin "Beyond the sea" -jakso näyttääkin sen mitä tämä maailmankuville ja tulkinnoille tilan antaminen tarkoittaa käytännössäkin. Mulderhan selittää siinä Scullylle että "open yourself up to extreme possibilities only when they're the truth. " Aidossa skeptismissä ideana on nimenomaan nojata todennäköisyyksiin. Ja silloin kun skeptikko vain "tietää" kannan johonkin uskoen sydäntään faktojen ja todennäköisyyksien sijaan hän itse asiassa onkin pseudoskeptikko. Asenne, ei lopullinen mielipide, ratkaiseekin tässä. Jos torppaa UFOt suoralta kädeltä ilman asian käsittelyä, on nimenomaan yhtä luutunut kuin se hörhö joka näkee avaruusolentoja jokaisessa linssinheijastustahrassa. (Asenteen erikoisvaikutuksen ei tässä tarvitse olla mitään ole yllättävää koska valitsemani näkökulma on psykologinen.) Haidt on kuvannut tätä tilannetta sillä, että "Research in social cognition also indicates that people often behave like "intuitive lawyers" rather than "intuitive scientists"." Vertaus on minusta kuvaava.
Kaikessa skeptisyyden kritiikissä tämänlaiset tulokset ovat tietysti mukana. Sillä tottakai tätä kantaa voidaan suunnata paatuneisiin skeptikoihin. Sillä ilmiö kuvaa kaikkia joilla on psykologia. Eli kaikkiin ihmisiin. Ja kohtuullisen suositun työhypoteesin mukaan skeptikot ovat ihmisiä eivätkä reptiliaaneja. (Peitän tässä aivan selvästi nyt kontroversiaalin aiheen, ja tukin vähemmistöteorian kannattajien suut väkivaltaisesti. Et voi pysäyttää viestiä!) Skeptikot ovatkin usein "maailmankuvansa sumentamia".
Kuitenkin tässä kritiikissä on aina jonkinlainen ajatushierarkia.
1: Esimerkiksi klassinen salaliittoteorioitsija jakaa ihmiset jonkinlaiseen rohkeaan ja luovaan salaliittoteoreetikoiden älylliseen eliittiin ja sitten lammasmaisiin virallisen totuuden kuulijoihin. Sheeplet eivät vain ymmärrä. Se kertoo että tämä tulkinta on vahvasti elitistinen. Salaliittoteorioiden ystävät eivät tunnusta norsunluutorniaan tai elitismiään, sillä heistä vallanpitäjä voi olla vain taho jolla on paljon rahaa. Vain instituutiot, big pharma ja reptiliaanit ovat riittävän rikkaita ollakseen pahuuksien takana olevaa hallitsevaa eliittiä. Joten vain nämä tahot - ja skeptikot jotka kylpevät illuminatirahassa ja joita virallinen koululääketiede tukee ja SuPo komppaa - voivat sortaa ja olla elitistejä.
2: Jopa keskustelua tukevissa tahoissa törmää helposti Plantinga-Intelligent Design-kreationismi-apologetiikka -soppaan. Sillä kun mietitään Plantingan warrantia, hän teoriassa sanoo että ihmisten aistit ovat luotettavia. Siksi maailmankuvien sumentuminen ei olisi oikeastaan järkevä konsepti. Kuitenkin maailmankuvien sumentumissyytöksiä tulee, joten selvästi tätä valistushenkistä asennetta ei kannateta. Syynä onkin se mitä kreationisti sanoo "rappeutumiseksi" tai Plantinga "perisynnin vaikutukseksi". Mukaan tulee kalvinistinen näkemys siitä että toisten jumala-aisti toimii, he ovat teologisia connoiseureja jotka nauttivat Jumaluuden hienoista Tosista vivahteista. Ja toiset ovat sokeita. Tämä selittää miksi Plantingan oppi on reformoitua epistemologiaa. Reformaatio voidaan liittää kalvinismiin. Ja tällöin aistiehyys osuu hyvin yhteen predestinaatio-opin kanssa jossa toiset ovat determinoituja epätoteen elämään ja helvettiin ja toiset ovat predestinoituja pelastukseen. Plantinga, kreationistit ja muut tietysti itse ajattelevat kuuluvansa tähän älylliseen eliittiin jonka aistit ovat lähinnä sitä muotoa kuten Jumala ne teki. Paatuneet naturalistit sitten rypevät synnissä ja maailmankuvallisuudessaan. Tärkeintä on siis julistaa, jotta aisteiltaan terve eliitti predestinoituu pelastukseen, ja ne helvettiin joutuvat. Ei Jumala heistä muutenkaan tykkää.
Tietenkin tässä on asteita. Ja sen verran nämä pseudotieteilijät saavat oikein. Maailmankuvista ei tietysti pysty täysin vapautumaan, mutta toisilla asenteilla maailmankuvan syventäminen - tosiasioista huolimatta ja jopa niitä vastaan - voidaan maksimoida.
Jotkut viestinnän tavat vetoavat intuitioihimme ja rapsuttelevat maailmankuvaamme enemmän kuin toiset. Tässä kohden voidaankin viitata Kahnemanin havaintoihin siitä miten meillä on monta tapaa ajatella (a) intuitiivinen ajatusmenettely joka on nopea, automaattinen ja joka tuottaa nopeasti ja vähällä vaivalla kohtuullisia tuloksia. Mutta joka sitten on myös harhauttavaa. (b) Sitten meillä on hidas ja analyyttinen ajattelumenetelmä, joka on työläs, stressaava ja joka tuottaa hitaasti parempia tuloksia.
Chris Mooneyn "The Science of Why We Don’t Believe Science" (2011) korostaakin, että iso osa tiededenialismista johtuu siitä että ihmiset kokevat että tiedemaailma jotenkin haastaa heidän maailmankuvansa. Ja heidät saadaan positiivisiksi vain sitä kautta ett heille tarjotaan jotain mitä he haluavat. Asioita pitää yksinkertaistaa ja sovittaa kuulijoiden maailmankuviin.
* Tämä ei kuitenkaan saa heitä luopumaan rakkaista näkemyksistä jotka ovat tieteenvastaisia. Ja siksi Mooneyn tapa onkin enemmän yleistä tieteenpopularisointia kuin jotain jolla ratkaistaan vaikka se miten muodikkaat salaliittoteoriat tai vainotun toisinajattelijan kaapuaan heiluttelevat kreationistivänisköt saadaan vähenemään.
* Pseudotieteilijöiden aktiivisuutta ja lukumäärää voidaan helposti lisätä huonolla viestinnällä. Ja tässä kohden onkin suuria vaikeuksia. Sillä jos yleisö halutaan laajaksi, joudutaan usein menemään pienimmän yhteisen tekijän mukaan. Ja tämä tekee informaatiosta huonoa. Esimerkiksi itse saan jonkin verran viestiä siitä että "mainio teksti, en jaksanut lukea sanaakaan" tai englanniksi "too long - didn't read". (Joka voi esiintyä jopa muodossa "TL;DR" joka kuvaa sitä laiskuutta joka tiedekeskustelussa vallitsee..) Internet ja pseudotieteet tunkevat viestiä massoille ja yksinkertaisuus ja pelkistäminen ja maailmankuvan mukainen viestintä on se joka tuo lukijoita. Ja tähän liittyvä laiskuus maksimoi vahvistusharhan (havaintojen etsintä), assimiloinnin (havaintojen tulkinta) ja the backfire -effectin (tulkinnan jälkeen epämiellyttäväksi havaitun käsittely).
* Kenties ainut tapa käsitellä pseudotieteiden ja denialismin ongelmaa onkin tehdä jotain sellaista mitä Neil deGrasse Tyson tekee. Eli viestittää asioista pelkistäen mutta ei yliyksinkertaistaen. Jos asia täytyy yksinkertaistaa, ei yksinkertaisteta vaan kerrotaan vitsi. Tämä on jotain jota esimerkiksi muutoin arvostamani Richard Dawkins tai Bill Nye eivät tee. He saarnaavat kuorolle, omille joukoilleen. Tässä mielessä he eivät ratkaise kreationismiongelmaa, vaan luultavasti pahentavat sitä.
Ja tämä muistuttaa siitä, että miksi torn decisionit ovat niin tärkeitä. Sillä jokainen new age -psykologi, salaliittoteoreetikko ja kreationisti on konkreettinen muistutus siitä, miten he noudattavat autenttisuuttaan myymällä vapautensa ideologialle ja maailmankuvalleen. He valitsevat tietyn maailmankuvan ja hyppäävät siihen kuin tuhannen sylen syvyiseen veteen. Ja järjellä on hyvin vähän tekemistä tämän kaiken kanssa. He eivät minun silmissäni ole tämänlaisen heittäytymisen jälkeen vapaita tai järkeviä ihmisiä. He eivät ole avomielisiä vaan pelkästään heittäytyneet omiin äärimmäisiin epätodennäköisyyksiinsä. Ja kaikki vain sen vuoksi että he eivät kestä torn decisioneja elämässään. (Torn decisionin nimi on hyvä, sillä jos se repii sinut emotionaalisesti pirstaksi, se on ollut erinomainen torn decision.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti