Yhdessä yhteiskuntaa ja hyvinvointia rakentaen

Jos minun on joskus vaikeaa uskoa että "vihainen ateisti" ei olisi olemassaoleva ihmisryhmä, käyn kuuntelemassa Pat Condellia. Hän on aloittanut aikanaan kohtuullisen asiallisena. Hänen ärsyyntymisensä oli vielä siinä sarkasmin siedettävällä linjalla. Sittemmin hän on lipunut monta askelta vihaisempaan suuntaan. Suuntaan jossa brittikorostuskaan ei luo herrasmiehen illuusiota. Kohti lepakonkakkahulluutta. Ylläolevassa rantissaan hänen, kenties jonkin eksoottisen rabieksen version turmelemat, aivonsa tuovat kuitenkin esiin myös jotain jossa on hitusen järkeä. (Se pitää tosin kaivella esiin kaiken alta. Sitten kun tiedostetaan että tämä on hänen asiallisimpia viestejään, voi miettiä mitä ne pahemmat ovat.)

Uskovaiset puhuvat usein siitä miten ateistejen pitäisi kunnioittaa heitä. Tätä vaatiessaan he kuitenkin hyvin usein tekevät jotain aivan muuta. Ja tämä suvaitsevaisuuteen kannustaminen on itsessään hyvin suvaitsematonta. Ja sen tyylistä että uskovaiset tekevät heidän kunnioittamisestaan hyvin hyvin vaikeaa. Itse asiassa niin vaikeaa, että voidaan hyvin sydämin sanoa että ateistit ovat, kenties Pat Condellia ja muutamia muita vihaisemman linjan ekstremistejä lukuunottamatta, varsin suvaitsevaisia ja pitkämielisiä.

"Helsingin Sanomiin" viestinsä saanut Timo Vuorela onkin sitten hyvä esimerkki ihmisestä joka vaatii kunnioitusta tällä korostamallani varsin eriskummallisella tavalla.

Aloitan helposta.

Erikoista on, että hän syyttää Karismaa epätarkoista lausumista, mutta sitten hän menee esittämään kristinuskosta seuraavaa "Karisman mukaan tasavertaisuuden ideaan tai eettisiin kysymyksiin ei tarvita Raamattua tai Jumalaa. Ei välttämättä tarvitakaan. Kristinuskonkin mukaan nämä asiat on "kirjoitettu jokaiseen ihmissydämeen", ja niistä todistavat järki ja omatunto. Nämä sydämen tuntemukset on sittemmin kirjattu pyhään kirjaan. Kautta kristinuskon historian eettiset kysymykset ovat olleet omantunnon ja järjen dynaamista vuoropuhelua Raamatun ja Jumalan kanssa." Tämä on mielenkiintoinen väite, koska se koskee oikeaoppista luterilaisuutta. Joka ei ole Suomen kattavin uskonjärjestelmä. Kreationistit ja viidesläiset ottavat vaikutteita kalvinismista jossa nimenomaan näin ei ole. Samoin lestadiolaiset eivät ole luterilaisia.

Lausuma on siis puolitotuus. Ja se on myös todella naurettava sellainen, kun muistetaan miten kansankirkkomme virallisessa lausumassa korostetaan moniarvoisuutta ja epädogmaattisuutta, jossa rikkautta on se että kirkossa on kaikenlaisia hupsuttelijoita. Ja sitten toimitaan ikään kuin kirkko todella noudattaisi dogmaattisesti Lutherin oppia kirjaintakaan unohtamatta ja poistaisi keskuudestaan ne jotka näin eivät tee.

Vielä pahemmaksi puolitotuudeksi se muuttuu kun se liitetään siihen kontekstiin missä ateisti tai vaan kaltaiseni uskonnoton agnostikkokin uskontoon törmää aina. Kirjoitin aikaisemmin pidemmän kirjoituksen siitä, minkälaisia versioita "ateisteilla ei ole moraalia" -argumentti esiintyy. Siitä on monta versiota.

Hyvin moni edustaa kalvinistista linjaa jossa ateistit nimenomaan eivät ole yhteydessä etiikkaan vaan ovat suoraan Saatanan ohjaukseessa ja predestinoituja helvettiin. Kristittyjen apologeetikoiden parissa taas suositaan vaikkapa muodikkaasti William Lane Craigin "God Command Theorya", jossa Jumalan auktoriteetti selittää moraalin ja ateisti on siksi joko moraaliton koska ei tottele, tai sitten hän on idiootti joka tottelee Jumalaa mutta ei tiedä moraalinsa alkuperää. Sofistikoituneetkin teologit tekevät innolla Suomessa kirjoituksia joissa "uusateismin" korostetaan olevan idioottimainen moraaliasioissa. He voivat toimia moraalisesti mutta eivät ikään kuin voi selittää sitä. Tästä argumentista emotionaalisen version antaa Piispa Jolkkonen joka varmasti teoillaan edustaa jollain tavalla osuvasti "kirkon virallista kantaa". Hän kaipaa vanhoja ateisteja jotka viittasivat arvotyhjiöön ja nihilismiin. Onnellinen vääräoppinen on modernina aikana kauhistus. Ateisti jolla ei ole paskaa lapsuutta ja halua viiltää ranteita auki ei ikään kuin ole ollenkaan sallittu asiantila. Tämänlainen ateisti on tyhmä koska ei tiedä että hänen arvonsa ovat kristilliset arvot joista hän on velkaa kristityille koska ateismi ja evoluutio eivät voi selittää altruismia. Ja moraalin lähestyminen on jotain joka vaatii Jumalan. Eli jos hyvä ja paha ovat olemassa, Jumalan on pakko olla olemassa. Pseudosuvaitsevainen kanta onkin kristinuskossa vallitseva tila.

Voidaankin aivan täysin ihmetellä miksi ateistit ovat niin erilainen kohde kuin vaikka rotukysymyksessä. Sillä jos tummaihoinen kertoo kokeneensa rasismia, ei kukaan kiistä tätä sillä perusteella että hän on valkoihoinen, eikä itse ole nähnyt rasismia tai koe käyttäytyvänsä rasistisesti. Uskonnottomien kohdalla ongelmat kiistetään. Mitään ei kuulemma tapahdu, ollenkaan koskaan missään. Suvivirsi ei voi olla kansalaisuustesti yhdessäkään kylässä. Olen toki tässä varovaisen optimistinen, mutta kuitenkin korostan että tekemistä vielä riittää. ; Vuorela ei vain taida elää sitä tappouhkailujen sävyttämää elämää johon vaikka evoluutiota kannattava uskonnoton joutuu yllättävän helposti ja ilman syytään. Hän ei joudu myöskään joudu epäsäännöllisen säännöllisesti vääntämään päiväkodissa tai koulussa siitä että heidän lapsiaan ei laiteta kumarrusrukoilemaan mekkaa kohti. Ateistien lapsia kun tungetaan helposti kirkkoihin ja uskonnonopetukseen vanhempien tahtoa vastaan. Erilaisilla kikkailuilla, jossa ei pakanalapsen laittamista siivouskomeroon uskonnollisen aamunavauksen aikana vältellä.

Itse asiassa näen Vuorelan hyvin tietyssä kontekstissa. Hän on kiusaajien puolella. Jos koulukiusaamisessa tehtäisiin niin että koulussa on normeissa nollatoleranssi kiusaamiselle. Ja sitten jos joku tulee kiusatuksi ja tiedottaa tästä, niin vedottaisiin sääntöihin joissa lukee että koulussa on nollatoleranssi kiusaamiseen ja että siellä ei kiusata. Ja tämän jälkeen pidettäisiin aamunavaus jossa korostetaan miten epäkunnioittava ja koulua kohtaan loukkaava tämä kiusatuksi tullut on kun hän tiedottaa kiusaamisesta. Että eikö vaan kannattaisi olla suvaitsevainen ja yrittää tulla toimeen muiden kanssa. Noudattaa sääntöjä. Kiusatun joka puolustaa itseään tai tuo kiusaamisen esiin on muuttunut joksikin jonka tulisi nyt pyytää anteeksi kiusaajiltaan. Tai jos kiusaaminen lopulta tunnustetaan niin sitten pitää antaa heti anteeksi sillä jokaisen suvaitsevaisuutta vaativan ei pidä koskaan olla "suvaitsematon suvaitsemattomuudelle".

Tässä sitä on paha olla. Sillä rakenne muistuttaa Lestadiolaisten pedofiliakohua. Siinähän ei ollut kyse siitä että enemmistö lestadiolaisista olisi pedofiileja. Vaan siitä että yhteisö piilotteli ongelmia ja kiisti niiden olemassaolon. Ja loukkaantui verisesti jos joku nosti ongelmaa puolella lauseella esille. Ja vaati uhreja antamaan tekijöille anteeksi koska se on kristillistä armeliaisuutta. ; Ei. Uhrin ei tarvitse antaa anteeksi, eikä tekijä saa anteeksi pyytämällä Jumalalta mitään. Sillä uhri on se ihminen jolle teko on tehty. Ateisti ei ole "vihainen" jos puolustaa itseään. Aivan kuten pedofiilin raiskaamaksi tullut ei ole "militantti ja huono kristitty" jos hän vie lestadiolaispomon poliisikuulusteluun jossa tämä tuomitaan.

Vuorela onkin tässä hyvä esimerkki siitä miten yhteiskunnassa asiat ovat juuri näin. Hän yrittää toki värittää ateismin negatiivisesti. Mutta hän itse omalla toimellaan demonstroi miten tarpeen uskonnonvapauden parantaminen maassamme todella on. Eli hän omalla toimellaan - ja tehden sen "Helsingin Sanomien" kaltaisessa suuressa mediassa vahvistaa miten tämä ei ole mitään kulttirageilua vaan valtavirtaa - demonstroi miten hänen kritiikkinsä kohteet ovat oikeassa.

En ole koskaan törmännyt yhteenkään "sofistikoituneeseen kristittyyn" joka olisi puuttunut fundamenatlistikristittyjen piinaamiskampanjoihin. Suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus kun tarkoittaa sitä että fundamentalistien kiusaamiskampanjat ovat kirkon rikkautta ja moniäänisyyttä. Teksti on aina juuri niin että "kirkko on laupias ja lempeä". Ja sitten kannustetaan siihen että suomessa moniarvioisuus ei tapahdu siten että totellaan Petri Karismaa ja muita "fundamentalisteja", sillä tärkeintä on kuunnella niitä viidesläisiä joita on valtionkirkon vallanpitoportailla ihan älyttömiä prosenttimääriä.

Aloituksen kautta on hyvä ottaa kova aines esiin.

Vuorelan teksti nojaa yllättävälle asetelmalle. "Suomi ei ole vapaa-ajattelijoiden ihailema Ranska, mutta suomalaisilla ateisteilla on uskonnonvapauden vuoksi asiat erittäin hyvin, jos he vain voisivat harjoittaa suvaitsevaisuutta ja lopettaisivat yhteiskunnan rakenteiden purkamisen ja rakentaisivat hyvinvoivaa Suomea rinnakkain kristittyjen kanssa." Tämä ei ole kehotus suvaitsevaisuuteen. Tämä on syytös ja vihje. Itse asiassa koko Vuorelan teksti kaatuu heti jos ateistit olisivatkin osa rakentavaa yhteiskuntaa. Tekstin logiikka vaatii tämän piilopremissin tai se kaatuu onttouttaan. Ei liene kovin rakentava tai suvaitseva tapa lähestyä asiaa.

Sillä ytimessä on se, mikä on "rakentavaa toimintaa". Nähdäkseni ateistit (a) tekevät töitä siinä missä muutkin. Se kammottu Petri Karismakaan ei ole mikään verorahoilla loisiva työtön joka vapaa-ajallaan rakentelee polttopulloja ja särkee rakennuksia. Hän on diplomi-insinööri joka kouluttaa ammattikoululaisille koneistusta. Se on nähdäkseni työ joka tukee sitä että ihmiset tekevät asioita yhteiskunnan hyväksi. Se on rakentavaa toimintaa. Ateistit käyvät töissä.

Samoin on mielenkiintoista huomata, että tosiasiassa "yhteiskunnan rakenteiden purkaminen" on niitä ilmaisuja jotka ovat käytännössä aina asenteellisesti väritetty. Tässä kohden se on syytös. Mutta jos mietitään mitä yhteiskunnassa tehdään silloin kun se on todella vapaa ja demokraattinen. Siinä keskustellaan laeista ja lainmuutoksista.

Esimerkiksi Päivi Räsänen on tässä viime aikoina puhunut siitä että purettaisiin rahankeräyslakiin liittyviä asioita. Että ihmiset voisivat antaa rahaa sellaisiin asioihin joita he kokevat hyväksi, ja että tätä ei kovin ankarasti pitäisi rajoittaa. Hän hakee tässä mallia esimerkiksi USA:sta, ja hän haluaa tietysti korostaa erityisesti sitä että uskonnolliset järjestöt saisivat rahankeruunsa tapahtumaan jouhevasti. Tätä ei kuitenkaan myydä "yhteiskunnan rakenteiden purkamisena". Ja jos minä lausuisin siihen ironisesti että "vaikka emme olekaan USA, maa yhden Jumalan alla, jota monet kristityt ihannoivat ajatuksena, heillä on asiat erittäin hyvin joten heidän tulisi lopettaa yhteiskuntarakenteiden purkaminen ja ryhtyä rakentavaan työhön." Vuorelan kohdalla tätä pidetään järkevänä. Sillä kohteena ovat ateistit.

Kysynkin, että miten niin uskonnonvapausasiat voivat olla kunnossa jos ateistien ajamat lainmuutosehdotukset pitäisi tyystin lopettaa asiattomana? Miten voi olla niin että jos ihminen demokraattisessa maassa ääneen ottaa kantaa lainmuutosasioihin ja hakee innoitusta jostain toisesta sivistysmaaksi laskettavasta paikasta, on yhtäkkiä joku joka ei ole demokraattisen yhteiskunnan rakentava yksikkö ja toimija? Miten tämän lauseen yhteydessä voidaan sanoa että kaikki on OK? Nähdäkseni rakentavaa on juuri se, että jos näkee että jokin on yhteiskunnalle parasta, että ottaa tämän asian avoimesti esiin. Silloin Petri Karismankin teot ovat aivan asiallisia.

Mutta me elämmekin yhteiskunnassa jossa ateismi ymmärretään joksikin josta pitää suuttua. Sillä se nähdään jonain jossa vaihdetaan Raamattuja pornoon. Jota pitää tietysti pahastua koska se, että ihmiset vapaaehtoisesti vaihtavat asian A asiaan B ja tekevät tätä julkisesti on jotain joka ei kuulu rakentavaan yhteiskuntaan jos se loukkaa jotakuta. Paitsi jos se on "Suvivirsi", that is. (Muistamme toki miten "kiinnostava kysymys" lain ja oikeuden suhde on Päivi Räsäselle ja muille kristityille. Ja voimme kysyä mitä omatunto monilla sanoo uskonnonvapauden kohdalla ateismista. Ja tiedämme että moni seuraa omaatuntoaan tässä hyvinkin vahvasti.)

Tosiasia on, että minä olen uskovaisille suvaitsevainen. Työskentelen heidän kanssaan. Työpaikallamme on varmasti hyvin keskivertoinen Helsinkiläinen työpaikka, jossa on kristittyjä ja jopa pari ateistia. Ei meillä ole mitään vaikeuksia siellä. Minua ei ole siellä kiusattu siellä uskonnottomuuden, miekkailuharrastuksen tai varttihulluuden vuoksi. En halua kieltää uskontoa yhteiskunnasta tai sulkea kirkkoja tai pyhäkouluja. (Kannatan goddamit jopa yleistä uskonnonopetusta, koska näen sen oleellisena suojana kreationismia vastaan.)

Haluaisin vain elää yhteiskunnassa jossa kukaan ei koskaan automaattisesti kysyisi niitä asenteellisia kysymyksiä joita enemmistö kysyy. Siis niitä jotka kysyvät arvotyhjiöstä ja nihilismistä. Ja jotka kertovat että Jokelan Pekka-Eric Auvinen näytti mitä evolutionismi tarkoittaa sovellettuna jos järkevä ja sisäisesti koherentti ihminen niin tekee. (On hyvin yleistä.) Eli ihmiset eivät asennoituisi niillä "kysymyksillä jotka ovat perimiltään bashaamista ja haastamista ja suvaitsematonta ideologiarunkkaamista" joita Hemant Mehtan kautta aikaisemmin esiintoin. Näitä kuitenkin pidetään "kiinnostavina filosofisina kysymyksinä jotka ovat hyvin tärkeitä" ja siksi niitä pitäisi kunnioittaa. Mutta annas olla jos ateistilla on vastaukset jotka ovat kristityistä epämukavia tai ei heidän teologiansa antamien rajoitusten mukaisia. (Kristityt antavat ehdot joilla ateistien pitäisi vastata oman maailmankuvansa kysymyksiin? Mitä suvaitsevaisuutta tämä on?) Ateistien omatunto siis myönnetään mutta sitten yht'äkkiä sen arvo kiistetään. Vuorelankin mukaan Petri Karisman omatunto lakiehdotusasioissa on vain repivää ja rikkovaa, ei siis jotain jota tulisi kunnioittaa ja ottaa vakavasti demokraattisessa - ja ehdottomasti ei teokraattisessa, koska yksikään kristitty koskaan missään ei kannata mitään siltä haiskahtavaakaan - yhteiskunnassa.

Ainakin minä olen halukas rakentamaan yhteiskuntaa. En vain ymmärrä miksi hyvinvointi vaatisi jeesustelua. Enkä ymmärrä miten se on mahdollista nykyisessä järjestelmässä jossa uskovaiset ovat niinkin yleisesti niin helvetin suvaitsemattomia kuin ovat nykytilassa. Korostankin että hyvinvointi on työntekoa ja lainsäädännöstä keskustelemista demokraattisessa projektissa. Ei sitä että lainsäädäntö dogmautetaan vetoamalla perinteisiin ja siihen että "kristilliset arvot" ovat joskus historiassa olleet perinteiset maamme dogmat joita kaikki ovat noudattaneet. Uskonto, ateismi, tietokonepelaaminen ja kuopassa masturboiminen taas ovat harrastuksia. Ne eivät ole rakentavaa yhteiskunnan tekemistä. Ne ovat yksityistä hauskanpitoa jolle hyvinvointiyhteiskunnassa on mahdollisuus osallistua, mutta jos ja vain jos niin haluaa. Jos lakkaisimme laajamittaisesti käymästä töissä ja maksamasta veroja, yhteiskunta kaatuisi äkkiä. Jos oikein kukaan ei sen sijaan käy kirkossa, niin ... no, eläisimme nyky-yhteiskunnassa.

Olen varovaisen optimistinen, koska näen että yhteiskunnan uskonnonvapausasiat edistyvät pikku hiljaa koko ajan. Mutta samalla muistan sen työmäärän ja ajan jota tähän on vaadittu. Ateistit ovat toimillaan tehneet muutoksia. Ja suunta on osoitus siitä että sama on jotain jota pitää tehdä jatkossakin. Olen kuitenkin hieman pessimistinen, sillä tosiasiassa mitään suvaitsevaisuutta ei ole maailmassa jossa ateistien puolella on Condellin kaltaisia ihmisiä ja uskovaisten puolella asenteellisia Condellin klooneja. Eli ihmisiä kuten Jolkkonen ja Vuorela. Jos näitä lepakonkakkahulluja on riittävästi, ja he saavat mitään kunnioitusta ja näkyvyyttä suurissa medioissa. Se ei ole rikkautta ja moniarvoisuutta, vaan suvaitsemattomuuden suvaitsemista sellaisissa mittakaavoissa että jäljellä ei ole mitään muuta kuin sitä että jokainen on suvaitsematon omassa lokerossaan ja bashaa vihollisiaan tasolla joka perinteisesti on vaatinut selityksekseen joko kupan tai jonkinlaisen rabieksen omituisen version. ; Näiden ihmisten ääneen päästäminen on yksinkertaisesti ja vain suvaitsemattomuutta suvaitsevaisuutta kohtaan.