lauantai 19. huhtikuuta 2014

Teististä antisosiaalisuutta ; eli kun antifreudilainen kristillisyys muuttuu psykoanalyyttiseksi roskanheitoksi.

"If you want people to behave as Christians advocate, you should tell them that God does not exist."
(George Monbiot)

Monet kristityt eivät pidä Freudista. Tämä ei ole mitenkään ihmeellistä, sillä Freud etäännytti selitykset sielusta. Ja hän piti uskontoa taikauskona josta yhteiskunta vapautuisi kunhan valistuisi. Ja kaiken ytimeen laitettiin seksuaalisuus, joka tietysti ärsytti monia uskovaisia.

Toki osa uskovaisista ottaa Freudin vakavasti. (Minusta kenenkään ei pitäisi.) Silti ei ole tavatonta löytää freudilaisia selityksiä ihmisiltä jotka suoraan vastustavat häntä. Ja uskonnollisissa piireissä tällöin puhutaan "isähaavoista" ja "äitihaavoista". Ja tässä mallissa selitetään usein ateismia. Takkiraudassa otettiin osaa yhteen suurimmista tämänlaisista projekteista. Ja sitä kautta saadaan "yksi kristillinen teoria ateismista". Takkirauta käyttää Petri Karisman elämää esimerkkinä ja rakentaa tämän anekdootin ympärille tarinan jota tarina sitten kuvaa jonain demonstratiivisena esimerkkinä. ; Ja kuten arvata saattaa, kaikki tämänlainen "koottujen kertomusten käsittely" ei ole kovin laadukasta. Henkenä on se, että koska Jumala on isä, Jumala tulkitaan ikään kuin omaksi isäksi.

Toki Takkiraudan "otetaan anekdootti ja sepustellaan" -mallia voisi soveltaa erikoisella tavalla.
* Vaikka minun elämääni, koska oma isäni oli lapsuuteni ajan töissä. Ei siinä oikein mitään vihasuhdetta ehtinyt rakentaa. Agnostismi solahtaisi melko hyvin tähän lokeroon. Tosin tässä pahiten ongelmia tuottaa se, että näin aikuisena, kaiken kaikkiaan välini isääni ovat "vähintään kohtuulliset". Ja suhteeni kristinuskon Jumalaan ovat ... sanotaan nyt kohteliaasti ... varsin erilaiset.
* Toki Takkiraudan anekdootit voisi sovittaa toiseen selitysmalliin. Eli siihen etä ateistejen vihaisuus johtuu siitä että heitä vainotaan. Jos jokainen ateisti kokee väkivaltaa, konflikteja ja riitoja ateisminsa vuoksi, jokainen ateisti on tulehtuneesta perheestä. Mutta tämä ei kerro siitä että ateistin Jumalasuhde johtuu isästä, vaan siitä että isän paska käyttäytyminen johtuu siitä että isä on myös uskovainen. Selitysmalleja voidaan helposti rakentaa.

Mutta tämänlainen vasta-anekdotia on tietysti turhaa. Anekdootti ei ole todiste, ja kasa anekdootteja on vain cherry pickingiä jotka kertovat kertojansa ennakkoluuloista sen sijaan että olisivat mitään rationaalista toimintaa joka on missään suhteessa kunnolliseen dataan. Jos ateisti tulee kertomaan miten hänen lapsuutensa oli onnellinen, tätä pidetään jotenkin poikkeavana. Tosin rehellisesti sanoen tiedän hyvin monta ateistia ja heitä tuntuu vaivaavan lähinnä se, että he ovat pääosin peräisin ns. tavallisista perheistä.

Takkiraudan ajatus siitä että väkivaltainen perhe olisi ateismin pääsyyllinen ei näytä uskottavalta.

Itse muistan vuoden 2005, ajan kun "Kripke Center" julkaisi laajan tutkimuksen nimeltä "Cross-National Correlations of Quantifiable Societal Health with Popular Religiosity and Secularism in the Prosperous Democracies." Ja se viittasi että ateistit ovat parhaiten käyttäytyvä kansanosa. Myös evoluutioteorian kannattamisella oli väliä. Tutkimuksen loppupäätelmässä sanottiin suorasanaisesti että "Indeed, the data examined in this study demonstrates that only the more secular, pro-evolution democracies have, for the first time in history, come closest to achieving practical “cultures of life” that feature low rates of lethal crime, juvenile-adult mortality, sex related dysfunction, and even abortion. The least theistic secular developed democracies such as Japan, France, and Scandinavia have been most successful in these regards. The non-religious, pro-evolution democracies contradict the dictum that a society cannot enjoy good conditions unless most citizens ardently believe in a moral creator." Tilastojen valossa kaikista rikollisimmilla ja väkivaltaisimmilla alueilla on tilastollisesti enemmän uskonnollisuutta. Tämä pätee myös kristityillä alueilla, eli mikään "islamin väkivaltaisuus ja terrori" ei tässä kohden sotke tilastoja. "There is evidence that within the U.S. strong disparities in religious belief versus acceptance of evolution are correlated with similarly varying rates of societal dysfunction, the strongly theistic, anti-evolution south and mid-west having markedly worse homicide, mortality, STD, youth pregnancy, marital and related problems than the northeast where societal conditions, secularization, and acceptance of evolution approach European norms."

Tämä tietysti yllätti monet jotka uskoivat että ateismi tuhoaa moraalisen kompassin, ja että ihminen on perimmiltään paha, perisynnin turmelema, ja vaatii ulkoista kontrollia ja auktoriteettia, kuten Jumalaa, toimiakseen moraalisena hyvänä ihmisenä. Eli ilman uskontoa ihmiset vain tappavat toisiaan. Tämä näkyy esimerkiksi siinä miten uskovaiset mielellään tuovat esiin uutisia väkivaltarikoksista osoittaakseen miten hullusti asiat ovat nyt kun ateismi on suosittua. ; Sittemmin näitä tutkimuksia on tehty useita. Ne antavat samansuuntaisia tuloksia. Mediassakin tilaa on saanut esimerkiksi Gregory S. Paulin "Journal of Religion & Society":ssä julkaisema tutkimus vuodelta 2008. Reaktiot niihin ovat olleet suunnilleen samanlaisia.
1: Psychology Todayssakin on kuvattu sitä, miten ateismin suhde rikollisuuteen on uskovaisten ihmisten intuitioissa vahva, mutta se ei kuitenkaan ole mikään oikea psykologinen ilmiö. Yhteys ateismin ja moraalikadon välillä on asenteellista misinformaatiota. Intuitio ei ole samaa kuin ymmärrys, ainakaan kovin usein.

Tähän reagoitiinkin, kuten the backfire effect ennustaakin, selittämällä että uskontoja tarvittiin rikollisuuden vuoksi. Eli uskonto antaa voimaa ja turvaa. Tämä "there is no atheist in foxhole" -näkemyksen mukaan ateistit ovatkin kermaperseitä jotka ovat eläneet liian helppoa elämää.
Tutkimus näytti korrelaation, joten otan tämän mallin ihan vakavasti otettavana selityksenä. Näin ollen ateismi voidaan sovittaa siihen että ennen elettiin väkivaltaisempia aikoja. Ja tästä päästään siihen miten kommentoin erääseen aiempaan Takkiraudassa esiintyneeseen kannanottoon. Henkenä oli se, että aikaisemmin väkivalta kuului enemmän elämään. Ja myös ateismi oli siksi harvinaisempaa. ; Tämä sopii siihen, miten suomen väkivaltatilastoja siirrettiin kartalle. Ja henkilöä kohden eniten rikoksia tuppasi tapahtumaan alueilla joissa on tilastollisesti eniten uskovaisia. Tämä tietysti sopii siihen että rikollisuus ja uskovaisuus korreloivat. (Eikä siis välttämättä siitä että rikollisuus aikaansaa uskovaisuutta. Eikun sitä että uskovaisuus aikaansaa rikollisuutta. Tai että nämä ovat sama asia, että uskovaisuus on rikollista.)

Samalla selittyy sekin, miten uskontoon suomessa liittyy vahvasti lupa antaa lapsille vitsaa. Vitsanantokieltoa pidetään osana perhejärjestyksen turmelemista, joka sopii samaan synnin lokeroon kuin lupa ottaa naisen sukunimi. Lupa avioeroon. Tai tällä hetkellä moderni ajatus siitä että avioliitto voisi olla ns. "sukupuolineutraali". Se selittää myös Sarasvuon "Sarasvuo" -ohjelmaansa teettämän tutkimuksen tuloksen jossa kartoitettiin ihmisten suhdetta lapsen rankaisuun vitsalla. Jossa toisissa alueissa oltiin sallivampia väkivallan käyttöön kurituksessa kuin toisissa. Ja nämä alueet sattuvat olemaan myös niitä joissa on tilastollisesti vähiten ateisteja. ; Tässäkin on havaittavissa se ajatus että kristillisessä kulttuurissa kurittamista kunnioitetaan. "Raamattukin" nostetaan tässä auktoriteetiksi. Silti tutkimusten mukaan kuritus ei ehkäise tai torju kolttosten tekoa. Ihmisten intuitio on tässä vahvin oikeuttaja. Mutta ihmiset eivät tältä osin ymmärrä ihmismielen toimintaa. Luulo ei ole tiedon väärtti, vaikka sitä kutsuisi jumalalliseksi viisaudeksi tai intuitioksi.

Sanokaa minua kiihkouskovaiseksi, mutta pidän tämän teorian sisällä olevaa perusajatusta jokseenkin uskottavana. Pääsyyni ovat psykologisia. Behavioral economicsiin ja muutenkin ihmisten valintaa ja päättämistä koskevaan psykologiaan tutustuttuaan tiedostaa varsin pian, että ihmiset käyttäytyvät yllättävän vahvasti ensin ja keksivät ideologiset oikeutukset jälkikäteen. Temperamentti ja elinolosuhteet ratkaisevat enemmän kuin uskonto tai ideologia. Sillä ne ohjaavat käytöstä ja uskonto on vain tekojen päälle liimattua selittelyä. Kysymys onkin siitä että uskonto yrittää selittää moraalia ja komentaa moraaliin, mutta uskonnon kohdalla moraalin reflektointi ei ole sama asia kuin moraalinen käytös. En siis pidä ateismia minään yhteiskuntarauhan rakennuspalikkana. Samoin pidän ajatusta uskonnon positiviisesta voimasta hyvin vahvasti liioiteltuna. Uskonto on harrastus, absurdi, hauska ja perimmiltään turha asia. Ja kaikki paha mitä siihen liittyy johtuu enemmän siitä että tätä turhuutta ei tunnusteta vaan sitä pidetään jotenkin syvänä, perimmäisenä ja supertärkeänä asiana. Uskonto on harmiton - paitsi jos sitä ei pidetä perimmiltään tyystin absurdina.
1: Jos et pidä tästä niin sue me. Tai älkää oikeasti haastako oikeuteen, tämä oli sitä ns. "vertauskuvallista puhetta" ja voisin kuluttaa aikaani paremmin kuin odottaa oikeusprosessin toteutumista, vaikka mahdollisuudet voittaa juttu olisivatkin varmasti aika suuret.

Valitettavasti tämä teoria ei sovi kovin hyvin yhteen sen mallin kanssa että jos oma vanhempi on väkivaltaa käyttävä hirviö, niin lapsesta kasvaa jumalanvihaaja koska hän vihaa Jumalaa jonka mieltää väkivaltaiseksi pahaksi olennoksi. Pikemminkin näyttää siltä, että ateistilapset nimenomaan ovat eläneet hyvinvoinnissa, rikollisuuden vähyydessä ja heitä ei edes hakata kotona.

Juoksuhaudassa olevien ateistien puute -teorian mukaan Petri Karisma on ateisti todennäköisyyksiä vastaan. Sillä jos hänellä ei ole isää jolta saada apua ja tukea, hän olisi voinut täyttää tämän tarpeen vain mielikuvitysystävällä. Keskenään ristiriitaisten näkemysten kannattaminen ei ole kovin viisata. Etenkin jos kokonaisuus nojaa sen varaan, että soveltaa oman selitysmallinsa ytimessä Freudilaisia teorioita vaikka vastustaakin Freudia jyrkästi.

Ei kommentteja: