"Sana" -lehdessä oli Marko Kulmalan satiirinen kolumni löylykauhojen tekemisestä. Pääteesi kiteytyy kohtaan "Saunasta tuli muinaissuomalaisille pyhä paikka, syntymän, kuoleman ja saunataikojen tyyssija. Tässä katsannossa on selvää, että löylykauha on muinaissuomalaisten pakanallisten riittien keskeinen symboli. On kohtuutonta, että altistamme herkkien sielujen uskonnonvapauden riittityökalujen valmistamiselle. On nimittäin mahdollista, että joku nuori koululainen saa löylykauhasta kipinän ja ryhtyy muinaissuomalaiseksi. Ehkä olisi samalla viisasta kieltää myös saunominen tai saunat laajemminkin."
On selvää että teksti ottaa kantaa uskonnonvapauskysymykseen satiirin keinoin. Ja satiiri onkin hyvä väline juuri tämänlaiseen lausuntojen tekemiseen. Moni ajattelee että huumori olisi typerehtimistä, mutta satiiri kuuluu niihin tyyleihin joissa huumorintaju ja älyllisyys ovat tavallisesti kohdanneet.
Ja tiukassa mielessä olen jopa hyvin samaa mieltä Kulmalan kanssa. Hänen satiirinsa osuu äärimmäistä sensurismia edustavaan ateistiseen tapaan. Sellaiseen jossa uskonto ei saisi näkyä mitenkään julkisuudessa. Ja jossa uskonnot on hilattu pelkästään privaattiin. (Kuten moni kenties muistaakin, en kannata tämänlaista sekularismia.) Vaikka uusateisteja usein moititaan militanteiksi, tämänlainen ajattelu liittyy kuitenkin nimenomaan klassiseen vanhaan ateismiin, jota esimerkiksi vapaa-ajattelijoissa saattaa vielä törmätä. He noudattavat Freudin ja ranskan vallankumouksen valistuseetosta jossa uskottiin että uskonto on taikauskoa (Freudin kohdalla neuroottista taikauskoa) joka sitten karisee kun ihmiset valistuvat. Tällöin henkenä saattaa olla se, että uskonto tulee jopa katoamaan.
"Uusateistien" parissa asiat ovat toisin. Heillä lausunnot ovat realistisempia. Ne ovat toki sekulaareja mutta ne mukailevat enemmänkin Esa Turkulaisen kantaa "Uskontoneutraalia yhteiskuntaa ei ole kukaan ajamassa. Uskontoneutraalia valtiota kylläkin. Valtio ei saa suosia tiettyjä uskonlahkoja, sillä se johtaa epäyhdenvertaisuuteen. Siitä tässä ollaan vouhkaamassa. Jos valtio voisi "suosia" kaikkia samaan aikaan niin sehän ois tosi jees. Mutta kun se ei voi. Niin pragmaattisesti seuraavaksi paras on olla suosimatta ketään." Hän viittaa tässä siihen että joulujuhliin ei ole haluttu ottaa muiden kulttuurien aineistoa, eikä ateistisia lauluja. Mutta kristillisiä lauluja pidetään. Pluralismi on vain juhlapuheissa, ja esimerkiksi uskonnolliset tahot saavat aamunavauksiaan kouluihin aivan eri tasolla kuin vaikka vapaa-ajattelijat. Heihin löylykauhavertaus ei sitten osukaan kovin hyvin.
Itse asiassa tässä kulmassa voidaankin huomata että satiiri ei onnistu kuvaamaan nykyajan ateismia juuri ollenkaan. Tämä ei toki ole kovin uutta tai erikoista. Näyttää siltä että kristityt tutkivat uusateismia perinteiden ja ennakkoluulojensa kautta, eivätkä oikeastaan osaa kysyä uskonnottomilta itseltään yhtään mitään. Tai jos kysyvät, niin ne vastaukset tulkitaan niin että saa nähdä hirvittävän määrän työtä jotta yhden asian saa korjattua.
Tässä kohden löylykauhakeskustelussa on syvä epäanalogia.
1: Kulmala ei näytä tiedostavan, että symbolit muuttuvat ajan mittaan. Ja ympäröivä kulttuuri vaikuttaa tässä hyvin vahvasti siihen mikä on uskonnollista ja mikä ei. Jos kulttuurissamme esimerkiksi pidettäisiin joukolla karhunpeijaisia osana kouluelämää ja kulttuuria, löylykauha olisi todellakin uskonnollinen symboli. Ja silloin se nimenomaan olisi aivan pätevää kieltää. Tilanteet on koettu nimenomaan uskonnon halveksuntana.
2: Tosiasiassa löylykauhan teko on perinne kuten koulujen uskonnolliset juhlatkin. Mutta niissä on oleellinen ero. Nimittäin se, että puukäsitöiden aiheet on valittu tietoisesti mahdollisimman vähän provokatiivisiksi. Koulujen käsitöissä ei tehdä esimerkiksi dildoja juuri siksi että se loukkaisi monen ihmisen näkemystä. Uskonnolliset tilanteet eivät selvästi vastaa tätä käytännettä, koska ne ovat provokatiivisia.
3: Kouluissa myös de facto joustetaan hyvin paljon monenlaisissa asioissa. Esimerkiksi itse muistan kuinka meidän yläasteella tilastomatematiikan tehtäviä muotoiltiin uusiksi sen vuoksi, että erään oppilaan vanhemman mielestä korttipeli on uhkapelaamista joka taas oli uskonnollisista syistä väärin. Tosiasiassa kouluissa on puukäsitöissä ilman ideologioitakin joustettu monista asioista jopa minun kouluaikana. Ja esimerkiksi löylykauhan tekemisen sijaan on voinut askarrella uistimia jos on pyytänyt.
Satiiri kaatuukin siis siihen, että uskonnottomat eivät yleensä halua kieltää kirkkoja ja vastaavia kaikilta. He vain haluavat tehdä samanaikaisesti kaksi asiaa (a) olla osallistumatta mihinkään sellaiseen uskonnolliseen asiaan joka loukkaa heidän vakaumustaan (b) haluavat toimia siten että heidän ei ole väkisin pakko ilmituoda vakaumustaan. Näin ollen kukaan ei ole kieltämässä saunoja kulttuurista tai vaatimassa että muut eivät saa rakentaa löylykauhoja. Ja tässä vaiheessa tarina muuttuukin tarinaksi koulun pikkumaisuudesta. Siitä, että jos joku haluaa tehdä uistimia löylykauhan sijaan, hänen ei missään tapauksessa anneta tehdä niin. Ei vaikka edustaisi suurta ideologista ryhmää.
Tässä on tietysti kova vapaa-ajattelijasokeus. Että ateisteja on vain muutama tuhat. Kuitenkin vain vapaa-ajattelijoita on näin vähän. Ja ateismi on paljon, paljon, laajempi ilmiö. ; Eurobarometri vuodelta 2005 esittää että ateisteja olisi Suomessa 16 prosenttia väestöstä. Kirkon tutkimuskeskuksen "Kirkkomonitor" teki 2003 tutkimuksen jossa ateisteja 12 prosenttia. (Kirkkomonitor 2007 -tutkimuksessa vain 5 % prosenttia, mutta kysymykset olivat erilaiset kuin edellisessä tutkimuksessa, ja samassa tutkimuksessa uskovana piti itseään vain 31 prosenttia). Tuon kaikkein pienimmänkin arvion mukaankin (5 %) ateisteja olisi Suomessa noin 250 000. Mutta koska mitkään muut tutkimukset eivät vahvista tuota pientä prosenttia, vaan esittävät huomattavasti suurempia 15-20 prosentin lukuja, niin on paljon todennäköisempää että oikeat luvut löytyvät siitä suunnasta. Noilla 15-20 prosenteilla, jotka myös Eurobarometri ja muut tutkimukset vahvistavat, ateistien määrä Suomessa olisi jotain kahdeksansadantuhannen ja miljoonan välillä. Tämä selittänee sen, että vaikka olenkin ollut "erilaisten viiteryhmäkikkailujeni kautta" törmäyskurssilla varmasti satojen ateistejen kanssa, ei vastaan ole tullut yhtään sellaista jonka tietäisin vapaa-ajattelijoihin kuuluvaksi. (Varmasti osa heistä on, mutta sen identifiointi ei ole tärkeää, ja voi olla jopa negatiivista.)
Näitä miettiessä voi katsella asioita vaikka siltä kantilta, että mitä tapahtuisi jos uskovaisten lapset laitettaisiin rukoilemaan mekkaa kohti jatkuvasti. Meillä itse asiassa on näyttöä siitä miten asiat pelittävät tältä osin. Itse muistan lukiossa aivan normaalin kristillisen uskonnonopetuksen yhteydessä, kun tutustuimme vieraisiin kulttuureihin. Kun aiheena olivat idän uskonnot, annettiin mahdollisuus joogaamiseen. Jos ei halunnut, ei ollut pakko. Tämä on tietysti tärkeää koska monelle kristitylle jooga johtaa helvettiin. Toimintaa oli hajautettu moneen paikkaan niin että ei tarvinnut välttämättä korostaa että joogaaminen on syntiä, ja näin oppilas voi välttää joogaamisen ilman että "paljastui hihhuliksi nolosti". Tämä on ratkaisu jossa sekä positiivinen uskonnonvapaus että negativiinen uskonnonvapaus toteutuvat hienosti.
Ateistien kanssa tämänlaista ei oikein haluta tehdä.
Ja kuten aiemmin kirjoitinkin, kysymys on useimmilla nimenomaan käytänteistä. Tässä mielessä on jännittävää muistuttaa siitä miten ateistien parissa on Mikko Puumalaisen lausunnon kohdalla puhuttu siitä miten kysymys ei ole suvivirrestä, kuten vaikka Paholaisen Asianajaja muistutti. Siitä huolimatta esimerkiksi "ristin killassa" vaikuttava Sami Liedes tuli puhumaan uskonnonvapausasioita ja hän ei oikein suostunut ymmärtämään että kysymys ei ollut suvivirrestä. Että eikö se suvivirsi ole se ainut asia. Kun se on kenties se pienin niistä riesoista. ; Asian vääristyminen keskustelussa ymmärrettiin Helsingin Sanomissa. Mutta sitten toisaalta jopa YLEn uutisointi oli "suvivirsifiksaatiossa" kertoessaan päätöksen sisällöstä. Mutta kun lukee YLEn uutisen asiasisältöä, voi huomata että siellä korostetaan tiettyjä asioita. "Uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset saattavat kuitenkin valiokunnan mukaan olla ongelmallisia." ... "Valiokunnan mukaan ongelmallisia eivät ole myöskään vuotuiset, juhlapyhien viettoon liittyvät jumalanpalvelukset, joista tiedotetaan etukäteen ja joihin osallistuminen on vapaaehtoista. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan mukaan ongelmallisia saattavat olla koulujen päivittäiseen toimintaan kuuluvat, uskonnon harjoittamisena pidettävät tilaisuudet, kuten uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset. Valiokunnan mukaan niiden ajankohdasta on tiedotettava etukäteen ja varmistettava, että niihin osallistuminen on vapaaehtoista."
Nähdäkseni tämä on sitä mitä suurin osa ateisteista on halunnut korostaa. Lausunto onkin jotain jonka monet tulkitsevat "oman ideologian voitoksi". Uskovaiset ajattelevat että on tehty viisas päätös kun "muutaman tuhannen pahan vapaa-ajattelijan fundamentalistiryhmä ei saanut tuhota suvivirttä jonka puolesta vaarini taisteli talvisodan". Ja ainakin minä ... no korostan sitä että uskonnolliset aamunavaukset ja muut ovat perustuslakivaliokunnan kannan mukaan juuri niinkuin on haluttu korostaa. Että miksi uskonnottomien lapset "vahingossa" laitetaan kirkkoon tai miksi kirkkoon menemättömyys pitää joka ikisen kerran erikseen perustella ja sen edestä taistella.
Tosiasiassa arkielämässä ei ole opettajaa joka kehtaisi tehdä niin että "olemme menossa syömään, joka ei halua ottaa osaa ruokarukoukseen, menee oven ulkopuolelle nyt" Ja tämä onkin se ongelma niiden käytänteiden takana. Samoin jos aamunavauskuulutukset kuuluvat koulun käytävissäkin, lapsen koulu alkaa klo 8 ja aamunavaus on klo 10 (kuten aika tavallista on) ja koulun järjestyssäännöt kieltävät pihalle menemisen, on "vapaaehtoinen osallistuminen" illuusio. Ja juuri näihin puutteisiin sitä on haluttu puuttua. Ihan sen takia että monissa tapauksissa ainut paikka jonne kuulutukset eivät kuulu on siivouskomero.
Ja osa eroista on tietysti paikallisia. Moni esimerkiksi kannattaa pakkouskontoa ateistejen lapsille. Perusteluja haetaan tällöin uskonnonvapauslain sijasta jostain aivan muusta. Nimittäin siitä että nuoria on helpompi käännyttää. "Tunnustava uskonto kuuluu elämään - myös kouluun ja sen tilaisuuksiin." ... "Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu uskonnonvapaus, joka tarkoittaa vapautta uskontoon - ei vapautta uskonnosta. Lapsella on siis oikeus valita uskontonsa. Valinta tapahtuu yleensä nuoruusiässä. Uskonto antaa pohjan arvoille, moraalille ja ihmisarvolle." Ja juuri tämänlaiset asenteet johtavat siihen että de jure perustuslaki sanoo yhtä ja käytännössä voidaan toimia ihan toisin.
Jos minä jatkaisin Kulmalan satiiria tästä kulmasta, seuraavassa vaiheessa pakotettaisiin diabeetikot ja sydäntautisetkin lapset pakkosaunomaan kilpaa. Sillä sauna kuuluu tunnetusti perinteiseen Suomalaiseen kulttuuriin. Itse asiassa Kulmalan satiiri alustikin oman tuhonsa siemenen. Sillä kaikki mikä sitoo saunomisen perinteeseen on sitä argumentistoa jota kautta voidaan pakottaa jokin käytänne kaikille muillekin perinteille. Ja tässä kulmassa analogia uskonnollisiin tilaisuuksiin muuttuu kenties joksikin jota Kulmala tarkoittaa yhtä vähän kuin normaali uusateisti tarkoittaa sekularismissaan sitä että kaikki kirkot pitäisi tuhota koko valtakunnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti