maanantai 21. huhtikuuta 2014

Mitä yhteistä on Jeesuksella ja Paavo Arhinmäellä?


Olli Seppälä filmasi minusta oikein kiinnostavan videopätkän jossa vieraillaan Jeesuksen tyhjässä haudassa. Moni kristitty pitää tyhjää hautaa jonkinlaisena merkittävänä todisteena. Mutta kuten James Cameronin kontroversiaalinen väite löydetystä täydestä haudasta muistuttaa, tosiasiassa on hyvin vaikeaa tietää onko hauta edes aktuaalinen historiallinen Jeesuksen hauta. Ja jos täysi hauta jostain löydettäisiinkin, olisi sen liittäminen tieteellisesti validilla tasolla juuri Jeesukseen käytännössä mahdotonta.

Mutta hauta on kuitenkin kiinnostava. Kuten myös tyhjät haudat Pinarassa. Jotka eivät jostain syystä ole todiste kenenkään koskaan kenellekään tapahtuneesta ylösnousemuksesta. Kukaan missään ei pidä tyhjää hautaa ihmeen todisteena näissä tapauksissa. Mutta ne ovat silti kiinnostavia. Pinaran hautoja ja sitä ympäröivää kulttuuria koskee mysteeri. Kuten esimerkiksi se, mihin tarkoitukseen alueella on kaivettu jyrkkiin vuoren seinämiin valtava määrä koverrettuja tiloja.

Kyseessä ei ole pelkästään vinoilu. Sillä tosiasiassa kristilliseen kulttuuriin, kuten muihinkin kulttuureihin, liittyy paljon kiinnostavia asioita. Tämän on unohtanut ainakin se taho, jolta kuulin väitteen että hautausmaallakin on enemmän eloa kuin evankelisluterilaisessa kirkossa. Tämä on jonkinlainen haaste, jota ajattelin testata vierailemalla hautausmailla ja kirkoissa lähiaikoina, jotta voisin tehdä subjektiivista kokemusvertailua. Uskoisin kuitenkin että kirkot ovat kiinnostavia. Kirkossakin jumalanpalvelukset ovat tylsiä, niiden saarnat keskimäärin niin pinnallisia että ne herjaavat jokaisen niitä kuuntelevan älykkyyttä. Ja niiden kappalevaihtoehto niin rajoittunutta, että varsin pian kappaleisiin turtuu kuin vain sen hetken listahittimusaa soittaviin radiokanaviin.

Ehdottomasti kiinnostavaa.
Ainekset, keskiaikaista puuta,
muotoilua ja käsityötä.
Ei sisällä lisättyä Jeesusta.
Nähdäkseni kristinuskon ongelma onkin se, että se tarjoaa kiinnostavia asioita itse uskon kannalta irrelevanteissa asioissa. Tärkein ongelma onkin siinä että maailma näyttää tarjoavan planeetankokoisen haudan, eli paikan johon voi mennä ja olla varma että ei sinne mennessään törmää Jeesukseen - ainakin se määrä mitä itse olen asian kanssa ponnistellut vihjaa että tosiasiassa ei löydy vaikka kuinka yrittäisi ja vakavasti etsisi. Jeesus on kuin vitsien Paavo Arhinmäki. Jokin joka lähinnä kerää hokemia kuten "Hän ei ollut täälläkään". Tyhjä hauta muuttuu tässä vaiheessa kristinuskon vakavimmaksi ongelmaksi. Ei joksikin joka jotenkin verifioi että tarina on Tosi. Tämän jälkeen suurin ihme ei ole Jeesuksen ylösnousemus, vaan se, että kukaan edes promillen verran täysjärkinen ihminen ylipäätään mitenkään voi ottaa pääsiäisen tarinan vakavasti.

Ei kommentteja: