"Lapsen maailma 4/2014" kertoo lyhyesti Marjaana Toiviaisesta. Hän kuvaa opintojaan viestinnässä ja teologiassa seuraavasti "Viestinnässä kritikoin opettajia ja oppilaita siitä, etteivät he ota huomioon ihmisen kokonaisvaltaisuutta, muta dogmatiikan eli jumaluusopin parissa tuskailin, että eivätkö nämä ihmiset ymmärrä mitään yhteiskunnasta!"
Tämänlaatuisia asioita tapahtuu usein generalistille. Syynä on se, että keskimäärin ihmiset ovat yllättävän huonoja asioissa. Generalisti, joka opettelee monia asioita joutuu siis tavallaan kohtaamaan koko ajan huonoja ihmisiä. On helppoa, negatiivisella elämänasenteella, päätyä kyynisyyteen. Etenkin kun maailma muistuttaa generalistia toistuvasti siitä, että kaikissa asioissa on paljon ihmisiä jotka ovat häntä itseään parempia. Tämä johtaa siihen että on helppoa nähdä kaikki muut vielä huonompina. Itseä viisaammat alkavat toimimaan vertailukohtana niille huonommillekin, korostaen että kun jo itseen verrattuna ollaan noin huonoja, niin miten huonoja he oikein ovatkaan..
Spesialisti, joka keskittyy yhteen alaan päätyy sen sijaan pätemään miellyttävämmässä seurassa. Hän on hyvä yhdessä asiassa, ja näkee miten generalisti on huono siinä. Ja hän joutuu kohtaamaan lähinnä vertaisiaan, paitsi oman erikoisalansa kohdalla jossa hän kohtaa todennäköisemmin osaajia. Spesialistista kasvaa kenties helpommin suvaitsevainen ja ystävällinen ihminen.
Maailmassa on onneksi aina Dunning-Kruger efekti. Siitä saa lohtua tavallinen, yleisin ihmistyyppi. Se joka ei ole spesialisti eikä generalisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti