Tyhmät, morbidit, rituaalit

PolicyMixissä oli kirjoitus siveyssormuksista ja kristillisten fundamentalistien kulttuurista tähän liittyen. Usein ensimmäisten kuukautisten tienoilla pidetään esimerkiksi tanssiaisia joissa istä ja tyttäret tanssivat keskenään. Isän kunnia ja tyttären neitsyys ovat tässä yhteennivottuja ; "celebrate the beauty of [their] daughters and the glory of their fathers.". Itse juhlissa on rituaalisia vaiheita joissa on symboliikkaa. "The ceremony itself is rife with symbolism - some of it intentional, like when ballerinas clad in virginal white carry a large wooden cross to the middle of the dance floor: And some of it not, like when two men then stand before the cross, each holding out a sword".

Itse kirjoitus suhtautuu rituaaliin varsin kriittisesti. "In giving fathers (and by extension, future husbands) dominion over their daughters' virginity, Purity Balls both commodify female sexuality and completely rob women of sexual autonomy, instead granting power to men who, if Wilson's comments about "male beings" are any indication, have very little understanding of what it actually feels like to be a young woman". Tämä on, luonnollisesti, melko ymmärrettävää. Islamilaisessakin kulttuurissa - jopa machoimmassa patriottisessa kristillisfundamentalistisoikeistolaisessa konservatiivisiivessä, ellei peräti varsinkin siellä - kauhistellaan niitä puolia joissa korostuu kunniakulttuuri. Perhe muuttuu tällöin yksiköksi jossa yhden hairahtuminen on kaikkien kunniasta pois. Tähän liittyy sivutuotteena myös seksuaalisuuden kontrolloimista ja jopa kunniamurhia. ; Tässä kohden on helppoa nähdä analogisuutta.

Itse kuitenkin nostaisin esiin sen, jonka artikkelikin mainitsee. Nimittäin sen, että kristillisessä siveyskasvatuksessa ja siveyssormuksissa ja muissa on havaittu yksi asia. Ne eivät toimi. (Linkkaamani artikkeli lähteistää väitteet.) "And since purity pledges and abstinence-only education have both repeatedly been shown to be ultimately ineffective in preventing teens from having sex, what happens to those who inevitably slip, having been taught that their entire moral value is so contingent upon their sex lives (or lack thereof)?"

Kristillinen kunniamurha ei kuitenkaan ole mikään ilmiö. Eli valtaosa näistä siveyttä korostavista perheistä kohtaa siveettömyyttä. Syy on hieman erikoinen. Vähänkin pidempään fundamentalistien "parhaita ikivihreitä selityksiä" seurannut tietää smash hitin nimeltä "normissa epäonnistuminen ei ole normin rikkomista". Siksi siveitä arvoja kunnioittava nuori joka hairahtuu (muita todennäköisemmin) ei olekaan lutka (vaikka tekisi sitä toistuvasti) ja on täten vähemmän huono kuin siveästi käyttäytyvä arvoiltaan vapaamielinen ateisti (vaikka hänellä ei ole teiniraskautta, 18 -vuotiaana naimisiinmenoa ja sukupuolitautia). Tämä on vahvasti liitoksissa siihen mikä kristillisyydessä usein ahdistaa. Eli esimerkiksi siihen miten "Mahdollisuus muutokseen" aikanaan nosti moninkertaisen murhaajan, NBK -jengistä pahamaineiseksi tulleen, Johanssonin mallikristityn esimerkiksi. Tässä kohden tämä yleensä aika ikävänoloinen piirre tuottaa kuitenkin varsin hyväksyttäviä seurauksia.

Tässä mielessä onkin hyvä muistaa että jos puhutaan isistä ja tyttäristä, niin yhtä hyvin voitaisiin puhua pojista ja äideistä. Äidin ja lapsen suhdetta kunnioitetaan usein syvästi, eikä siinä kohden ole poliittisesti korrektia korostaa että naisilla on hirvittävän vähän käsitystä mieheksi kasvamisesta. Kyseessä on juhla ja rituaali. Ja siksi se kuuluu siihen uskonnonvapauteen kuuluvaan piiriin. Rituaali on hassu, psykologisesti omituinen, ja epäfunktionaalinen. Mutta se on kuitenkin tärkeä sillä hetkellä.

Toki on hyvä muistaa että yliluonnollista käytetään hengellisen väkivallan välineenä. Esimerkiksi "Johanneksen pojan" kotisivuille koostettu tuore seminaari hengellisestä väkivallasta pitää sisällään tiivistelmän Terho Miettiseltä, joka on koostamassa uutta hengellistä väkivaltaa koskevaa kirjaa, joka koostaa asioita nimenomaan Suomen näkökulmasta käyttäen esimerkkeinä suomalaisia uskonnollisen väkivallan ilmiöitä. Väkivalta ja sen keinot ovat tosia. Siitä huolimatta Miettisen herätti rituaali joka on mielestäni enemmän morbidi kuin aidosti mitään jota voisi kunnolla kauhistella. "Vuonna 2011 helmikuussa Terhon lähisukulainen päätti itse päivänsä. Hän oli helluntailainen saarnamies. Terho joutui tahtomattaan mukaan tilanteeseen, missä itsemurhan tehnyttä yritettiin herättää henkiin. Ruumiille oli tehty oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Se tarkoittaa, että kaikki sisäelimet olivat irrotetut, ja laitettu vatsaan takaisin. Myös aivot olivat vatsassa. Se tapaus sai Terhon tarttumaan tietokoneeseen ja kirjoittamaan." Minä kunnioitan huonoa hyvää makua. Minulle ajatus siitä että Jumala herättää kuolleista jonkun jonka aivot ovat vatsassa on aivan yhtä luonteva kuin ajatus jossa Lasarus nousee kuolleista usean päivän kuolleinaolemisen jälkeen, vaikka ruumis on jo haissut ; Johanneksen evankeliumi kertoo (luku 11:38-39) "Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. "Ottakaa kivi pois", käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää." Jos kykenee uskomaan Pääsiäisen ihmeeseen, ei tämänlainen ole enää yhtään naurettavaa. ; Se ero mikä näiden välillä ei ole mikään oleellinen essentiaalinen ero. Kysymys on vivahteista, aste-eroista.

Tämänlainen henkiinherättämisrukoilu ei tietysti tule toimimaan. Se on jopa vähemmän funktionaalinen kuin teinityttöjen siveyssormusrituaali. Mutta uskonnonvapaus tarkoittaa nähdäkseni juuri sitä että ihmisillä on lupa uskoa epäfaktuaalisiin asioihin ja tehdä niiden yhteydessä rituaaleja ja temppuja jotka eivät kovinkaan todennäköisesti toimi ja jotka eivät välttämättä ole missään kytköksessä tosimaailmaan. Kaikki uskonnot ovat jossain määrin absurdeja. Ja siksi ratkaisevampaa onkin muistaa että kuolleelle ei voi tehdä henkistä väkivaltaa. Ja että rituaalilla ei vaarannettu osallistujiensa terveyttä, koska rituaalissa ei esimerkiksi syöty ruumista.

Minun silmissäni uskonnonvapaus joka ei tarkoita myös sitä että tyhmät ihmiset saavat olla tyhmiä ihmisiä, ja jossa ei ole lupaa siihen että idiootit huseeraavat absurdeja temppuja, ei ole mitään uskonnonvapautta. ; Henkinen väkivalta on toki oikea ilmiö ja hengellisen väkivallan uhriksi jotumisen uhka on mahdollisuus. Ja tässä kohden Miettisen lausunnoissa on järkeä ; yliluonnollisuus on kiistatta yksi väline jota tässä voidaan käyttää pahanteon välineenä. Ja niihin on ehdottomasti puututtava ja niiden sietämiseen on vain yksi oikea asenne, nollatoleranssi. ; Mutta jos katsotaan vain tehottomia tai morbideja rituaaleja, ne kertovat korkeintaan hämärtyneestä todellisuudentajusta, surkeasta tyylitajusta ja huonosta mausta. Mutta kun viimeksi katsoin, nämä ovat ihmisillä hyvin yleisiä piirteitä. Eivätkä ne ole laittomiakaan.