En aio surmata Sinua, (En vaikka kertoivat sinun meidät hylänneen.)
en vaikka kertoivat Sinun jo kuolleen.(Ja meidän sinut surmanneen.)
Olin unohtanut sen. (Emme olleet hyvänpäiväntuttuja, ei ollut muistettavaa.)
Joskus mylvin nimeäsi kaatosateessa.(Tai nemesiksesi, Helvetin väliä sillä.)
Jotta muistaisit tyhjyyden, jossa olit ennen syntymääsi.
Sillä elämä, tuo viiva kahden vuosiluvun välissä,
Pisteenmitta aikajanalla, kahden olemattomuuden välissä
on vain syntymän jälkeen alkava tyhjyys.
Tyhjyys joka sitoo, joka jatkuu aina ja alati vaan,
aina siihen asti kunnes loppuu.
Kaikki tai ei mitään. (Kaikki tai edes jotain, kerjäläinen ei voi valita)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti