Pieni ajatus ; Tähtien sodan katsomista

"Star Wars" -elokuva alkaa alukkeella "A long time ago in a galaxy far, far away...." Aloitus sitoo sen hyvin tyypilliseen sadun kontekstiin. Saduissa korostetaan usein eksoottisuutta ja kaukaisuutta, ja menneisyyttä. Kuitenkin "Star Wars" on myös tieteisfantasia. Ja tieteisfantasiat liitetään usein tulevaisuuteen.

Ratkaisu on kuitenkin järkevä, jos ajatellaan immersion tehostamista. Ja tässä auttaa ripaus tieteellistä ajattelua.

Jos mietimme tulevaisuuteen sijoittuvia sarjoja, kuten "Star Trek: the Next generationia", ensimmäiseksi häiritsevin asia on se että sarjoissa on "outoja anakronismeja" ; Eli Star Trekissä on asioita jotka ovat järkeviä jossain toisessa ajassa, mutta eivät sen ajan kontekstissa. Sarja on sen verran vanha, että esimerkiksi olemme ihmiskuntana jo ratkoneet matemaattisia ongelmia joita sarjassa viitataan ratkeamattomina mysteereinä. Toki jälkeemme tulevat tietävät että nämä on ratkaistu. Toisiksi häiritsevin asia on kuitenkin se, miten ylipäätään voimme tietää mitään tulevaisuudesta. Selvästi näemme Kapteeni Picardin, mutta miten? Tämä on kysymys joka on nykytieteelle haaste ja vaatii syvällistä aikamatkustuksen miettimistä.

"Star Wars" ei sen sijaan ole yhtä suurissa ongelmissa. Sillä se mitä me tähtitaivaalla näemme on eräänlainen aikakone. Aikakone menneisyyteen. Sillä me emme näe asioita. Me näemme kappaleesta irtautuneita fotoneita. Ja valolla on nopeus. Lähin galaksimme, Andromedan galaksi on 2,5 miljoonan valovuoden päässä meistä. (Tai oikeastaan sen keskusta, se on hirvittävän suuri kiekko ja sen joka kohta ei ole täsmälleen yhtä kaukana maasta, päinvastoin. Sen koko on 165 000–200 000 valovuotta. Mutta en viilaa tässä pilkkua koska perusidean selittäminen on tärkeämpää.) Tämä tarkoittaa sitä, että sieltä lähteneet fotonit ovat maan päällä 2,5 miljoonan vuoden päästä. Ja näin ollen näemme mitä andromedan galaksissa tapahtui 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Sama koskee luonnollisesti fotoneja jotka ovat lähteneet tähdistä, kuin fotoneita jotka ovat lähteneet ewokeista.

Monet muut galaksit ovat tietysti vielä kauempana, joten niiden tapahtumat ovat vielä kauempana menneisyydessä. Niin kauan kuin "long time a go" on vuosina täsmälleen yhtä kaukana kuin "far, far away" on valovuosissa meistä, voimme teoriassa nähdä ewokit. Emme tietysti omin silminemme. Sillä tässä kohden vastaan tulee teknologiset vaikeudet.
* Valon aallonpituus muuttuu etäisyyden kautta. ; Yleensä kaukana olevat galaksit punasiirtyvät, mutta andromedan galaksi on poikkeus. Se on vielä sen verran lähellä että universumin laajentuminen ei iske. Se sinisiirtyy. Joten se törmää linnunrataan kaukaisessa tulevaisuudessa. (Valon muuntaminen vaatii siksi tiedon missä "Star Wars" tapahtuu.)
2: Peilien koot kasvavat aivan älyttömästi kun katsotaan pieniä kohteita kaukana. Ja tämän vuoksi tarvittavan teleskoopin koko olisi todennäköisesti sellainen että sitä alettaisiin käsittelemään omana astronomisena yksikkönä jonka paino vaikuttaisi planeettojen ratoihin. Sen koko olisi väistämättä paljon suurempi kuin aurinkokuntamme koko. Kuolemantähden näkeminen vaatisi meiltä siis vielä kovempaa teknologiaa kuin kuolemantähti.

Mutta nämä ovat "teknisiä esteitä" joiden kiertäminen on lähinnä "käytännössä aivan täysin mahdotonta, ei ollenkaan uskottavaa koskaan tapahtuvaksi" -henkistä saivartelua. Mutta ei konseptina täysin mahdotonta, siis sellaista joka vaatisi luonnonlakien rikkomista ja yliluonnollisia ihmeitä. Tätä on mielestäni hupaisaa ajatella. Että scifi on vain scifin päässä. Että jos on valmis ajattelemaan suuria ja kuvittelemaan tieteisfantasioita, niin asiat voisivat ihan oikeasti jotenkin tapahtua ja ne voisi aivan omin silmin nähdä.

Tähän ei sadut pysty!