Final Fantasy (ファイナルファンタジ) on pelisarja joka oli alun perin tarkoitettu epäonnistumaan. 1987 ilmestynyt ensimmäinen peli oli sellainen, että sen odotettiin olevan pelintekijöiden viimeinen. Sen sijaan ei seurannutkaan konkurssi. Vaan syntyi pelisarja joka kasvoi jatko-osiksi, spin offeiksi ja valtaviksi oheistuotantomarkkinoiksi. Peli tuotti mm. yhteistyössä Disneyn kanssa "Kingdom Hearts" -pelisarjan.
Olen itse syntynyt 1982. Tämä tarkoittaa sitä että olen sitä sukupolvea joka on tottunut FF -peleihin. Itse toki pääsin pelisarjaan mukaan vasta melko vanhana. FFVI / FF3 oli ilmestynyt kun pelasimme sitä Juha Itkosella. (Final Fantasyja julkaistiin eri tavalla amerikoissa ja japanissa ja pelisarjaa kuvaakin se että sen numerointi riippuu siitä missä ollaan.) Siihen aikaan ei ollut nykyajan internetajan läpipeluuohjeita. Jotkin pelilehdet julkaisivat jotain lyhyitä vinkkiartikkeleita. Niiden varassa tämä oli tietenkin hyvin vaikea peli ; Tallennuspaikkoja oli vähän ja muun muassa jouduimme aloittamaan pelin uudestaan kun olimme tallettaneet iloissamme pelin luolastoon josta seuraa jokiseikkailu. Jonka päätteeksi on mustekalahirviö joka on - suoraan sanoen - ylimitoitettu odotettavissa olevaan hahmojen tasoon tuossa vaiheessa peliä.
Final Fantasy tarkoitti käytännössä sitä, että vuoden tai parin välein tuli uusi peli jossa oli tutunomainen mutta hieman kehitelty kamppailusysteemi. Uudet hahmot ja tarinat. Kaikki pelit tarjosivat periaatteessa maailman jossa keskenään hyvin erilaiset sankarihahmot taistelevat pahaa vastaan samalla kun he käyvät sisäisiä konfliktejaan ja joskus vähäisemmässä määrin ryhmän sisäisiä sosiaalisia konfliktejaan. Tämä merkitsi siihen aikaan. Monet muut pelit olivat mekaanisempia. FF -pelisarja oli tarinallisempaa. Ei toki mitenkään nerokkaasti käsikirjoitettua. Mutta kuitenkin sen ajan teknologian, talletustilan ja kapasiteetin rajoilla kulkevia tarinoita. Ne edustivat aina sen ajan pelejen parasta käsikirjoitusta. Sinulla oli laatua, viikoksi tai kahdeksi pelailtavaa ja sen ajan pelejen paras käsikirjoitus.
Lisäksi FF oli tavallaan edellä aikaansa ja moderni. Niissä oli aina ideana se, että erilaisista sankareista koostetaan tiimi. Perusasetelmaa voikin kuvata pluralistiseksi ellei peräti monikultturilliseksi. ; Toisaalta sarja osasi käyttää hahmoihin resurssoimisen luomia tunteita. Aerithin kuolema FFVII:ssä oli tehokas. Se oli peliyhteisölle suunnilleen yhtä järisyttävä kuin "Psykon" suihkumurha ; Elokuvan sankarin ei ajateltu kuolevan kesken elokuvaa. Aerith taas kuoli varsin pitkällä pelissä.
Esimerkiksi jo aiemmin mainitsemani FFVI on peli jossa ei ole yhtä tiettyä keskussankaria. Mutta jos sellainen olisi, se olisi nainen, Terra Branford. Pelisarjan aikana onkin sitten tapahtunut pikkuhiljaista taantumaa ; Peleissä alkoi olemaan enemmän ja enemmän ns. fan serviceä, eli naishahmojen oli syytä olla myös jotenkin korostetun seksikkäitä. ; Tämä on sinänsä erikoista että monet muut pelisarjat ovat menneet päinvastaiseen suuntaan. Esimerkiksi alkujaan hyvinkin pikselöityjen rinnoilla pelaajia houkuttanut Tomb Raider on historiansa aikana muuttunut kohti vähemmän seksististä suuntaa. Tämä on näkynyt myös sarjan suosiossa ja arvostuksessa. Se on muuttunut joksikin jolla ei ole oikeastaan niin suurempaa merkitystä.
Tämä kaikki alustus tarvittiin koska jatkossa on vain nostalgiahäröilevän pseudohipsterin kyyneliä.
Uusin peli "Final Fantasy XV" on pelisarjan uusin peli. Peliä odotettiin 10 vuotta. Ja pitkä tekoaika oli toive siitä että sarja korjaisi itsensä ja palauttaisi jotain siitä gloriasta jota pelisarjan peleillä oli.
Siinä on ensimmäisten FF:ien tasoinen käsikirjoitus. Tämä on moite, sillä pelit ovat kehittyneet hyvin paljon. Jos ennen FF oli käsikirjoituksen tae, on tarinakeskeisten pelaajien oleellisempaa nykyään tietää onko tulossa uusi "Red Dead Redemption" tai "The Last of Us". (Joiden kohdalla on tosin vaikeaa sanoa voidaanko vielä puhua "pelisarjasta".)
Tässä pelissä on monokulttuurinen bromance -team. Neljä vakiokaveria jotka ovat peräisin samasta paikasta. Tarinassa tärkeä pelastettava prinsessa jää etäiseksi eikä häneen lataudu mitään tunteistoa. Edes Cidin autohuoltamon lihaksi tullut fan service -tyttö ei tässä tilanteessa lohduta (riittävästi). Tekisi mieleni kehottaa pelintekijöitä katsomaan peiliin, mutta luultavasti lähin mihin he kykenevät on se, että he ottavat tilanteesta selfien. ; 10 vuoden panostus tuottaa periaatteessa tarinan jonka ytimeen olisi voinut saman tien laittaa nykyajan japanilaisen poikabändin. (Tosin tämä ratkaisu olisi saattanut olla edistysaskel.) Tämä ratkaisu on omituinen ja itse asiassa ase on antiteesi kaikelle sille mitä FF alkujaan edusti. Tiiminrakennusmenetelmä on hylätty. Tämä surettaa multikulturalisteja. Ja toisaalta tapa jolla peli on rakennettu ärsyttänee myös "arvokonservatiiveja". (Heitä tuskin viehättää jossain määrin naismaisten emopoikien seikkailu.) Tiimissä ei ole yhtään naishahmoakaan. Ei edes fan serviceä varten.
Pelin kamppailujärjestelmä on clusterfuck. Sekava ja mutkikas. Toisaalta tällä ei ole väliä koska käytännössä kamppailut ovat joko sellaisia että siitä selviää rämpyttämällä yhtä nappulaa. Ja toisaalta niin vaikeita että mikään nappula-akrobatia ei niissä pelasta.
Tämä on harmi sillä itse peliympäristö on hieno. Final Fantasyissa on aina ollut kysymys siitä että taustalla on ollut jonkinlaista hienompaa teknologiaa tai maagista korkeakulttuurihistoriaa joka on kadonnut. FF:ssä tämä ympäristö on paikoin 1950 -lukulaiselta vivahtava. Ratkaisu on jotain johon en ole törmännyt muissa vastaavissa peleissä. (Usein tälläisissä on keskiaikaratkaisu. Olen odottamassa "Horizon Zero Dawn" -peliä jossa on sama idea mutta kivikausiratkaisulla.)
Itse pidin pelissä jopa siitä että siinä on eeppisten ongelmien lisäksi aivan tavallisia pulmia. (Pelin alkutekstit olivat jopa melko vakuuttavat; Juuri niitä ennen sitä pitää työntää tiimin sammahtanutta autoa moottoritiellä.) Mutta tätä ei oltu osattu käyttää riittävän hyvin hyväkseen. Samoin olen hyvin pettynyt päivä-yö -ratkaisuun. Monessa pelissä on nykyään vastaava. Mutta FF:ssä yöt ovat pitkiä ja joskus vaivoin kauhuja täynnä. (Etenkin jos ei ole varaa maksaa hotellihuoneesta, kuten aluksi ei ole.) Suurin osa alkuajasta kuluukin autolla ympäriinsä ajamiseen ja siihen että odotat jossain parkkipaikalla että yö menee ohi. Olisin odottanut että tarjolla olisi jokin "Skyrimin" kellonsiirtelyn tapainen odottelumekanismi, jolla voisi odottaa yön ohi. (Tämä tehdään siinä vaiheessa jossa pelaaja tutustuu maailmaan. Jonka pitäisi olla kevyempää ja hauskempaa. Tai sitten haastavaa. Ei sitä että odotat itsekin yön yli sitä että saat yön menemään ohi.)
Kaikissa FF -peleissä on toki ollut ongelmana grindaus. Pelisarja on aina pakottanut pysähtymään. Tarinaa ei ole voinut jatkaa ennen kuin on hakannut 10 000 kaniinia jotta hahmot saavat riittävästi tasoja. Tässä tapauksessa hahmot ovat avoimessa "hiekkalaatikkomaailmassa" jossa sivutehtävät itse asiassa harhauttavat päätarinasta. Niin että entiseltäänkin etäiseksi jäävä prinsessa - joka on niin epäimmersiivinen että en edes vaivaudu googlaamaan tämän nimeä wikipediasta koska jo tämän tasoinen yksilöllistäminen ja kiinnostus antaisi väärän vaikutelman - ja muu pääjuoni muuttuvat entistäkin triviaaleimmiksi.
Itse toivon että tämä todellakin on viimeinen FF ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti