sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kuinka tiedostaminen on helppo keino naamioida kaupallisuus hyväntekeväisyydeksi

Hyväntekeväisyys on tärkeää. Mutta siinä on ongelmia. En pidä kovin relevanttina ongelmana sitä että monet niistä ovat hölmöjä ja absurdeja. Esimerkiksi on vaikeaa nähdä ALS -taudin ja päähänsä veden kaatamisen välillä mitään yhteyttä. Samoin kuin ei ole helppoa ymmärtää miten nenäpäivän nenätyhmäily liittyy noin niinkuin mihinkään. Nämä voidaan vielä yhdistää jonkinlaiseen "tarkoitus pyhittää keinot" -strategiointiin. Ja ne ovat kuitenkin harmittomia.

Minusta relevantimpi ongelma on siinä, että moni hyväntekeväisyysjärjestö ei ole itse asiassa juurikaan sitä hyväntekeväisyyttä. Otetaan esimerkiksi syöpä. Ihmisillä on paljon syöpiä. Niihin kuollaan. Syöpien tutkimus voidaan tehdä tieteellä. Ja tätä kautta muuttaa maailmaa. Syövän parantaminen on hieno tavoite. Tämä on tärkeää. Siksi onkin aivan asiallista tukea järjestöjä jotka keräävät rahaa syöpätutkimukseen. Siitä huolimatta että lääketieteen tulokset on itse asiassa monetarisoitu tavoilla jotka tukevat ahneutta yllättävissä määrin. Syövän parantaminen ja elämien pelastaminen on suurempi hyvä kuin tämä on paha.

Sitten on ilmiö jota on kenties syytä kutsua nimellä "pinkwash". Ihan siksi, että muutkin kutsuvat. Kyseessä on symbolisen ikoninen vaaleanpunainen nauha. Jolla tuetaan rintasyövän tutkimista.

Lausunto voisi vaikuttaa antifeministiseltä höpinältä ; On tavallista että feminsitiaiheisia keskusteluja ns. derailataan. Eli selitetään että miksi samanlaista kampanjointia ei tehdä eturauhassyövälle. Tämänlaiset priorisointiargumentit eivät olekaan kovin hyviä. Ja niissä on usein sellaistakin asenteellisuutta, että tosiasiassa ihmiset eivät halua kampanjoida eturauhasten puolesta kuin rintasyöpää vastaan. Derailaamisesta hyvä esimerkki on Saku Timosen korostama tuore kikka ; Selitetään että maahanmuutto on paha asia ja pitäisi ensin järjestää asunnot maamme kodittomille. Kuitenkin selvästi tästä huutelevat eivät ole ottamassa osaa asunnottomien oikeuksien puolustamiseen. Päinvastoin. Asunnottomuus ei ole kiinnostanut ennen eikä jälkeen näiden lausuntojen. Tärkeämpää on vastustaa näitä tiettyjä asioita. Derailaaminen onkin useissa muodoissaan aikamoisen typerää. (On toki syytä kampanjoida monenlaisten asioiden puolesta. Ja oikeastaan juuri siksi on syytä puhua eturauhasasioista, mutta puuttua vähemmän siihen rintasyöpäasiaan.)

Kuitenkin "pinkwash" on varsin validi ongelma. Sillä vaaleanpunaisella nauhalla ei ole suurelta osin tekemistä rintasyövän parantamisen kanssa kuin rintasyövällä tienaamisen kanssa. Ihmiset eivät halua moittia tätä rintasyövän kaupallistamista koska "asia on hyvä". On nimittäin vaikeaa korostaa että aiheena on enemmänkin se että jos ajaa jotain asiaa, se pitäisi tehdä rationaalisesti eikä se, että asiaa ajetaan. Keinot ja tavoite ovat eri asioita. Mutta hyväntekeväisyydessä tämänlaiset mutkistuvat.

"Pinkwash" on leimallisesti Susan Komenin säätiöön sidottu asia. "Susan G. Komen For the Cure". Iskulause on jämäkkä. Se viittaa suoraan parannukseen. Vaaleanpunaisen nauhan avulla on onnistuttu luomaan vahva brändi jossa keskitytään rintasyöpään. Ja siitä on tullut siitä mainio symboli että se on laajassa mielessä myös symboli siitä, että nauhan kantaja on tiedostava hyvä ihminen joka on feministi, profeministi tai muuten naisten asialla. Ja mikä miellyttävintä ; Tämä on onnistuttu brändäämään hyvin. Aihe ei herätä kontroversiaalia keskustelua antifeministien ja sovinistien kanssa. Aihe on poliittisesti korrekti, ei aiheuta skismoja, mutta antaa kuitenkin mainoksen siitä että nauhan kantaja on ns. "hyvä ihminen". Tämä ei ole tietenkään vielä se paha asia. Se on vain osoitus että vaaleanpunainen nauha on suosittu ja ikoninen. Ylläolevasta voisi itse asiassa saada kuvan että kyseessä on hyväntekeväisyys joka on tehty oikein. Enkä voisi tuolta pohjalta oikeastaan moittiakaan sitä.

Ongelmana onkin oikeastaan muu; Ja tämä muu tekee "pinkwashista" oikeasti relevantin mietittävän asian. Komenin toimintaa kuvaavat piirteet joissa hyväntekeväisyys on niin pienessä osassa kuin se vain on juridisesti mahdollista. Sen sijaan rintasyövästä ja feministisistä arvoista on tehty jotain joiden nimissä voidaan tienata rahaa. Ja tässä on katsottava kokonaisuutta. Joka koostuu osista.
1: Ensimmäinen osa on Komenin palkka. Hän tienaa hirveän paljon rahaa. Toki tämä on vielä hyväksyttävissä. Onhan kyseessä kuitenkin suuri järjestö jossa on paljon työntekijöitä. Ja tätä kautta johtajan suuri palkka on ymmärrettävissä. Joskin se heittää kysymyksiä siitä, että miksi hän ei tyydy maltillisempaan palkkaan ja laita näitä tästä säästyviä rahoja syöpätutkimukseen. Punaisen ristin johtajakaan ei tienaa yhtä paljoa. Mikä on innostava yksityiskohta.
2: Toinen osa on on se, että kokonaisuudesta 20% menee itse asiaan. Toki syöpätutkijat ottavat vastaan pienemmätkin rahavirrat ja tämä on valinta oikeaan suuntaan. Mutta yleensä ottaen hyväntekeväisyysjärjestöjen hyötysuhde on jotain jota on syytä miettiä. Jokainen ymmärtää että jos kuvitteellisesta yhtiöstä 1% voitoista menisi tuetulle asialle se olisi jollain erikoisella juristinlogiikalla tätä asiaa ajava järjestö. Mutta samalla on selvää että tämä ei ole järjestön pääasia. Tämän huomion vuoksi järjestöjä onkin arvioitu. Ja näitä arviointeja tarvitaan.
3: Kolmas osa on siinä että Koleman käyttää näistä 80% rahoistaan johonkin muuhunkin. Joista erikoisin on oikeuteen haastamiset. Hyväntekeväisyysjärjestöt joiden nimessä on "pink" tai "cure" joutuvat haastetuiksi, ikään kuin varmuuden vuoksi. On toki ymmärrettävää jos haastetuksi joutuisi kokonaisista symboleista tai vastaavista. Mutta kun yksittäisiä sanoja ruvetaan copyrightaamaan mainoslauseiden sijasta, tiedetään että haastamisinto on mennyt liian pitkälle. Ikävintä tässä on tietysti se, että haastetut järjestöt ovat hyväntekeväisyysjärjestöjä. Jotka joutuvat sitomaan varojaan oikeudenkäynteihin ja oheistuotteiden hylkäämiseen, uudelleensuunnitteluun ja asioiden uudelleennimeämiseen. Nettisivutkin voivat mennä uusiksi. Kaikki tämä maksaa. Joka on sitten pois siitä itse tavoitteesta. Eli rintasyövän parantamisesta. Sen sijaan että eri hyväntekeväisyysjärjestöt tukisivat toisiaan yhteisessä asiassa, isketään tavoilla jotka vahingoittavat kaikkia ja ovat pois siitä hyväntekeväisyydestä.
4: Neljäs asia on se, että Komenin järjestö ei juurikaan välitä siitä mihin tuotteisiin pinkin nauhan saa liittää. Pinkkiä nauhaa saa käyttää rahasta. Näin ollen nauhaa on nähty terveyttä vahingoittavissa tuotteissa, kuten oluessa ja pikaruoassa ja kosmetiikassa. (Joissa osassa on itse asiassa, ironista kyllä, syöpää aikaansaavia ominaisuuksia.) Tämä viittaa siihen että on tärkeämpää hankkia rahaa. Joka on tietenkin tavallaan ymmärrettävää koska asia on kuitenkin oikeasti tärkeä. Kokonaisuus maistuu kuitenkin ironiselta kuin savuke jonka paketissa olisi jokin keuhkosyöpätiedostusnauha.
5: Viides asia on sitten se, että tosiasiassa tuotteista ei menekään rahaa ostamisen jälkeen. On tavallaan merkityksetöntä miten paljon kukin ostaa. Syynä on se, että tosiasiassa yhtiöt maksavat vakiosumman rahaa joka menee eteenpäin hyväntekeväisyyteen. Ja tämä summa ei muutu. Ei muutu, ostetaanpa hyväntekeväisyystuotetta yksi kappale vai miljoona kappaletta. Tätä voi oikeuttaa estimoinnilla. Eli arvioidaan paljonko myynninlisää hyväntekeväisyystuote odotettavasti tuo. Ja siirretään osa tästä voitosta tähän kertasummaan. Joka sitten tietenkin tarkoittaa sitä, että tosiasiassa helposti hyväntekeväisyyden puolesta annetusta rahasta vielä mainittua 20% pienempi määrä menee perille asti itse asian tukemiseen. Hyötysuhde muuttuu vaikeammin arvioitavaksi.
+: Tekisi mieli puhua siitäkin miten järjestö lähetti rahaa muuhunkin kuin siihen syöpäasiaan. "Planned Parenthoodin" tukeminen on siitä ikävää, että ihmiset ovat vapaaehtoisesti antaneet rahaa johonkin ihan muuhun. Toisaalta yhtiöt voivat käyttää rahaa muuhunkin kuin siihen yhteen asiaan josta on sovittu. Ja sitten on tietysti se, että tämä yhteys leikkasi hänen saamaansa tukea ja se on jo lopetettu. Komen oppi "tiskin alta politisoinnin" merkityksen kovimman kautta.

Kaikesta tästä voidaan tietenkin päästä ohi. Sillä on olemassa taikasana "tiedostaminen". On nimittäin selvästi niin että jos rahasta paljoa ei menekään syövän parantamiseen (tai syövän tutkimiseen), niin on olemassa abstrakti asia jonka avulla kaikki muuttuu hyväksi. Symbolisesti. Ja tämä taikasana on tiedostaminen. Kun nauha ja tuote mainostaa ja antaa statementin, on hyväntekeväisyystuote jotain jossa on ikään kuin lisänä mainos asialle. Siitä huolimatta miten asia ja sitä tukevat tavoitteet ovat eri asioita. Ja näin vaikka yritys kuinka lypsäisi brändillään konkreettisesti rahaa, niin se voi aina puolustautua vedoten tähän symboliseen hyvään. Jonka vaikutus asenneilmapiirin muuttamisessa on hyvin kyseenalainen tai vaikeasti arvioitavissa. Ja näin tällä yhdellä sanalla voidaan käytännössä kritiikki-immunisoida tämä rintasyövällä rahaa lypsävä toiminta ja leimata kriitikot derailaaviksi antifeministeiksi. Tiedostaminen on se taikasana jonka voimalla tämä blogaus muuttuu kirjoittajan sovinismin ilmituonniksi.

Kirjoittaja on anti-uskonnollinen, ellei peräti uskontovihamielinen, henkilö jonka mielestä hyväntekeväisyys on arvoitava vaikutuksilla eikä symboleilla. Ja josta hyvänä esimerkkinä olkoon se, että hän on ollut töissä Kirkon Ulkomaanavulla.

1 kommentti:

janvi kirjoitti...

Hey,
Thanks for sharing this blog its very helpful to implement in our work



Regards.
Hire a Hacker