Arman Alizad kuvasi "Seurakuntalainen" -lehdessä miten uskonnollisuus on hyödyllistä. "Sen näki, miten onnellisia ihmiset olivat. Sen aistii, että onko tarmoa ja elämän voimaa, vai oletko masentunut. Tuolla kaikki, jotka olivat uskossa, loistivat ja heillä oli mielettömästi palavaa voimaa ja energiaa."
Esitysten ytimessä on toki ei-objektiivisia ja maailmankuvan varmasti leimaamia arvioita, jotka ovat tuttuja länsimaissakin. Mallia "Siellä oli monia, jotka sanoivat, että jos en olisi löytänyt Kristusta, tekisin varkauksia." Mutta jotain tässä kuitenkin kenties on. On ainakin havaittu, että luonnonkatastrofit lisäävät ihmisten uskonnollisuutta. Lisäksi kun tutkimuksissa on havaittu yhteys väkivaltatilastojen ja uskonnollisuuden kanssa, syyksi on arveltu juuri sitä että kenties uskonnot eivät aikaansaa rikoksia, vaan tämä ympäristö ikään kuin pakottaa tai ajaa kohti uskonnosta lohdun hakemista.
Minulle tämä "uskomiseen uskominen" on toki hieman lillukanvarteilua koska se ei yleensä ole ontologiaa. Olen toki tieteenfilosofisesti pragmatistien joukkoon laskettavissa siinä mielessä että Peircellä on suuri vaikutus ajatteluuni. Mutta tämä eroaa siitä opportunistis-hyötymis-hedonistisesta pragmaattisuudesta jota arjessa käytetään.
Mutta toki tuossa ensin linkkaamassani Alizadin haastattelussa on kommenttiosio. Jossa tästä tehdään tosiasiaväitteitä. Vastakkain asettuvat eskapismiteoria "Kovasti asia näyttää dokumentinkin mukaan olevan päinvastoin. Eli todellisuuden iskiessä kovaa päälle, yritetään sitä paeta Jeesuksen avulla." ja toisaalta teoria siitä että hyöty johtuu nimenomaan siitä että uskon kohde on todellinen "Toiset pakenee katkeruuteen ja masennukseen ja voi kurjasti. Toiset pakenee Jeesuksen TODELLISUUTEEN ja nauttii hyvinvoinnista vaikeuksien keskellä." Moni korostaakin että Jumala toisaalta on testimestari joka on kuin opettaja eli hiljaa kokeissa. Mutta toisaalta se tyyppi joka antaa konkreettisesti voimaa. Eli sotkee niitä koejärjestelmiä melko mielivaltaisesti. Uskomiseen uskominen näillä ihmisillä nojaa juuri "yliluonnollinen mutta todellinen voima" -teorialle.
Mielestäni tässä tärkeintä on kuitenkin tiedostaa että kenties ainut mikä on varmaa on uskonnollisuuden muutos. On tavallaan virhe yleistää erilaisista oloista toisenlaisiin oloihin ja uskoa että muuttujat ovat automaattisesti turhia. (Länsimainen yläluokkainen hyvinvoiva ihminen tuskin hyötyy kaikista asenteista, kommunikaatiotavoista ja muista jota tarvitaan slummeissa arjessa selviämisessä.) Kenties masennus ja uskonnollisuus ovat vaihtoehto jossain mutta eivät kaikkialla. Kenties eivät.
Tästä näkökulmasta minulla nimittäin on jotain kohtuu konkreettista. Markkinatutkimuksessa on nimittäin mietitty sitä miten viestintää pitää muuttaa jos puhutaan taantumakaudesta. Tästä saa varmasti jotain vihjeitä. ; Otan tässä Joseph Sassoonin huomioita. Taantumassa mainosten tehokkuudessa korostuvat hänen mukaansa seuraavat teemat;
1: Hinta (price). Se, että tuotteen saa edullisesti on merkityksellinen. Hyötysuhde ja sen merkitys kasvaa.
2: Optimismi (optimism), tämä johtuu siitä että kampanjat lupaavat parempaa elämää.
3: Vakaus ja pysyvyys (solidity), epävarmuuden aikana vältellään riskejä, luotettavuus on tärkeää kun ei ole mitään puskuria jonka varassa voisi epäonnistua.
4: Brändi auttajana ja tukijana (brand as ally), joka tukee ajatusta selviytymisestä ja sen varmistamisesta.
5: Yhteisö (community), Ihmiset hakevat kuulumista. Ja jos esimerkiksi työpaikka ei tarjoa vakaata identiteettiä, tilalle voi tulla tuote tai palvelu.
6: Kriisistä puhuminen (discussing the crisis), jolla pitää tosin hakea hyvin tiettyä teemaa, jaetuista tai pysyvistä arvoista puhuminen (eternal values).
7: Eskapismi (escapism), jos mainonta tarjoaa irrottautumisen mahdollisuuden, jonkin toisen maailman (other worlds), ihmiset tarttuvat kriisiaikoina sellaiseen mieluummin.
Ylläoleva lista on luonnollisesti siitä kätevä että uskonto selvästi mainostaa itseään tehokkaasti. Kaikki suuntaukset eivät painota kaikkia kohtia ja valikoivat jopa keskenään eri kohtia. ; Voidaan vaikka nähdä että maallikkojen parissa erityisen suosittu ja toistettu Pascalin vaaka on argumentti jossa isketään panos-hyötysuhteeseen, luvataan epävarmuustilanteessa riskienvälttelyä. Ja se lupaa optimismia. Sen sijaan se ei oikein nojaa yhteisöllisyyteen, pysyviin arvoihin tai eskapismiin.
Ylläoleva lista vihjaa vahvasti siihen suuntaan että uskonto joka tarjoaa eskapismia pärjää joka tapauksessa paremmin kuin sellainen uskonto joka ei tarjoa eskapismia. Paratiisimaa ja helvetti jossa kostetaan väärintekijöille ovat siitä mainioita että ne voivat vähentää halua käyttää omankädenoikeutta (johon tarttuminen voi muuten olla hengenvaarallista kostajalle itselleenkin.)
Uskaltaisin sanoa että eskapismilla on osuus. Ja vihjaankin että Jeesustodellisuuden olemassaolo ei sen sijaan tekisi uskonnosta yhtään suositumpaa. Se ei lisäisi uskonnon mainosarvoa. Tämä voi vihjata siihenkin suuntaan että kenties katastrofit oikeasti ovatkin enemmän haaste Pahan ongelmalle ja tätä kautta tiettyjen ystävällismielisten jumalaversioiden uskottavuudelle kuin todiste siitä että katastrofien jälkeen ihmiset löytävät Jumalan sillä että Jumala jotenkin erityisesti pelastaisi ja antaisi voimaa noissa katastrofeissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti