Eilinen ilta tuotti yllätyksen. Susanna Kaukiselta tuli julki erikoisia kommentteja. Erikoinen kommentti ei ole se, että joku haluaa Susanna Kaukisen näköisiä lapsia, vaan se, että "Apropoo, blokkasin ton MV -lehden Iljan ku se pitkästytti mua kuulostamalla suvakilta." Tämä on toki yllättävä uutinen jopa Lapuan liikkeen uudelleenperustajalta.
Pian kommenttirintama tuotti lisää hämmentävyyttä. MV -lehti, jolla ei virallisesti ole päätoimittajaa ja toimittajia, teki julkaisua koskevan kommentin joka muistuttaa kovasti päätoimittajien julkaisuratkaisuja. (Joita tosin on kyseisen lehden seuraajien toimesta muiden lehtien kohdalla tupattu pitämään sensuurina.) Kaukinen oli suuttunut siitä että MV -lehti ei ollut julkistanut hänen ", sanotaanko, rotuhygieniajuttuaan". Nyt Kaukinen on sitten yrittänyt saada MV:n leppymään koska hänellä on intessejä saada mitään julkaistua enää koskaan. "Nyt hän on nähtävästi tajunnut, mitä tuli tehtyä, ja yrittää valjastaa MV:n uudelleen ajamaan hänen asiaansa julkaisemalla hänen kirjoittamiaan tekstejä vetoamalla "yhteiseen rintamaan"." Huvittavaa on myös seurata erilaisia "seivauksia" Kaukinen selittelee. "nyt hän selittelee aikaansaamaansa sekasortoa, että se oli "suunnitelmallista provokaatiota" rasistimyyrien houkuttelemiseksi koloistaan."
Itse olen ollut Kaukisen kanssa kiitettävän vähän tekemisissä. Tämä "kansalaisaktivisti" oli kohtaamisemme aikaan Vasemmistoliitossa ja toimi Espoon Vasemmiston hallituksessa (2012-2013). Ja kirjoitteli postmodernia Skepsikseen. Aiheena oli retoriikka ja muu vastaava. Tämän kohtaamisen perusteella uskallan sanoa että hän ei ole tyhmä. Uskallan väittää että kirjoitusvirheet ja halpa kieli lienevät valittuja, eivät "perittyjä tai opittuja", ominaisuuksia. Tyyli on valittu hyvin huolella. Vaikka toisin voisi luullakin.
Tässä mielessä olen valmis luokittelemaan Kaukisen sellaiseen luokkaan jossa "rasistimyyrien houkuttelu" voi itse asiassa olla "yksi valittava tie". Kaukinen vaikuttaa siinä mielessä samantyyliseltä ihmiseltä kuin Jussi K. Niemelä, että molemmilla on selvästi tapana pyrkiä johtoon tai päättävään asemaan aktivistitoimessa, ja sitten jos valtaa ja tilaisuuksia ei tule tarpeeksi, niin vaihdetaan puljua hyvinkin riitaisasti. (Kaukinen on tosin kertaluokkaa pahempi. Joka on kyllä jo sinällään ns. "jotain".)
Tämä opportunismi vihjaakin siihen että Kaukinen ei ole lepakonkakkahullu sanan täydessä höyrähtäneessä mielessä. Sillä kunnon vihainenkin lepakonkakkahullu on vilpitön ja ei-laskelmoiva. Pikemminkin näyttää siltä että Kaukinen synnyttää "harkittuja provokaatioita" joissa sitten muut toimivat eri tavoilla. Ja sitten kun selviää mitä monista vaihtoehdoista toteutuu, Kaukinen määrittelee tavallaan sen että "mikä oli se tavoite alunperinkin". Tässä osin mieleeni tulee lähinnä Putin jolla näyttää olevan taipumusta samantyyliseen "iteratiiviseen strategiointiin". (Hän ei mene perinteisessä määrittein ideologia edellä puuhun. Mikä olisi piristävää ja kaunista siihen asti kunnes se ei ole.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti