torstai 8. lokakuuta 2015

Karhunpalvelus lapselle

Lasten kasvatus herättää hyvin paljon keskustelua. Hyvin yleisenä pääsääntönä on se, että lapset ovat vanhempiensa jatkeita. Eli kristityt saavat kasvattaa lapsensa kristityksi ja kertoa arvoista ja vastaavista mitä haluavat. Ja sama koskee Jehovan todistajia.

On kuitenkin olemassa ihmisryhmä jolle tätä ratkaisuvaltaa ei haluta antaa.

Kyseessä eivät ole ateistit. Kyseessä ovat ne ihmiset jotka "jättävät lapsen valitsemaan uskonasiansa sitten isona". Eli puhutaan ihmisistä jotka eivät kasta lapsiaan tai jotka eivät heidän kanssaan puhu uskonnosta. Tätä ratkaisua verrataan toistuvasti kieleen. Heinimäki on esimerkiksi rinnastanut uskonnosta puhumattomuutta siihen että ei puhuisi lapselle vaan sen sijaan antaisi lapsen valita äidinkielensä sitten isona. Samoin piispa Häkkinen on tullut julkisuuteen esityksillä joissa kastamatta jättämisen kerrotaan olevan lapsen heitteellejätön.

Tämä on sitä mikä itseäni huvittaa. Usein ateisteja haukutaan ja moititaan "militanteiksi". Mutta se mihin yllättävän usein - ja kenties koviten ja häijyiten - isketään ovat niitä jotka ovat maltillisimpia. Niitä jotka eivät nosta uskonnosta numeroa. Ja se juuri on se mikä heissä on kauheaa. On liian tavallista ajatella että ihminen on homo religiosus. Ja joku joka sitten ei väänny uskonnosta suuntaan tai toiseen on järkyttävä siksi että sellainen on joko valehtelija tai puoli-ihminen. Maltillinen uskonnoton on etäännyttävä, toiseuttava, pelottava koska he kyseenalaistavat kaikista radikaaleimmin sen että ilman uskontoa ihminen voi olla sekä maltillinen että sellainen että ei pidä uskontoa välttämättä edes kiinnostavana. Militantti ateisti sentään demonstroi että uskonto kiinnostaa. Ja että uskontokeskustelu on oleellinen osa nykyaikaa ja nyky-yhteiskuntaa. Ja lisäksi militantti ateisti demonstroi että uskonnosta etääntyneet ovat moraaliltaan kyseenalaisia. Tämä vahvistaa kristinoppia kristittyjen mielessä. Maltillinen "annetaan lasten itse miettiä" -ihmiset ovat sen sijaan niitä jotka olemassaolollaan kyseenalaistavat nykyajan uskomiseen uskovan "hengellisyysideologian" syvimmät dogmat.

Kysymys on siitä erikoinen, että ymmärrän että uskovaisille uskonto on ikään kuin eettinen standardi. Ja sellainen on varmasti yhtä "yleisinhimillinen" ja tärkeä ja kaikille ihmisille oleellinen kuten äidinkielikin. Kuitenkin tässä kielellisyysrinnastuksessa unohtuu se, että tapa jolla sitä käytetään on yksisuuntainen. Eli rakennelma nojaa sen varaan että uskonnon ulkopuolella ei ole eikä voi olla mitään eettistä standardia. Tämä on jo astetta vahvempi väite. Ei enää väitetä että uskonto opettaa arvoja ja muuta tärkeää. Vaan nimenomaan mukaan luvautetaan väite että vain uskovaisilla on etiikkaa. Joka on sama kuin sanoo että uskonnollise puheen ulkopuolella olemme moraalittomia paskoja. En toki ihmettele jos monikin uskovainen esittää näin omana mielipiteenään. Mutta olen hämmästynnyt-huvittunut-pahastunut siitä miten liberaalin maineellaan ratsastelevat - kuten jo mainittu Heinimäki - eivät voi sitten sanoa tätä ihan suoraan. No, onhan se ymmärrettävää että on aika vaikeaa antaa kuvaa omasta uskonnostaan maltillisena, asiallisena, keskustelukykyisenä, suvaitsevaisena - ja kenties jopa ylipäätään minkään arvoisena - kulkien ympäriinsä esittämässä tämänlaisia lausumia.

Viesti on siis melkoisen vahva ja erikoinen. Ei pelkästään siksi että tosiasiassa uskonnollisuus ei ole kovin vahva monellakaan. Tapaluterilaisen elämänmenossa kristinuskon dogmatiikka tai rituaalit painavat hyvin vähän. Asiat näkyvät toimissa harvoin. Suurin osa on "sitä muuta". Toki uskonnollisuus voi olla esimerkiksi kirkollista virkaa harjoittaville ja muille aktivistiuskovaisille erottamaton osa suunnilleen kaikkea. Mutta tämä ei tosiasiassa koske suurinta osaa ihmisistä.

Mielestäni siinä kiinnostavaa on myös se, että mieleeni voisi tulla toinenkin asia. Nimittäin seksuaalisuutta koskeva moralismi. Moralismi on tässä siitä erikoista, että siveys esiintyy usein nimenomaan sensuurin kautta. Ihmiset ovat seksuaalisia olentoja. Mutta lapsille käyttäydytään kuin sitä ei olisikaan. On toki ymmärrettävää että jos lapsille ei puhuta uskonnosta, niin syntyy taatusti samantapaisia tilanteita ; Ilmoilla on erilaisia koodeja jotka ovat mysteereitä. Ja joita valotetaan sellaisilla "tiedät sitten vanhempana" -henkisillä heitoilla. Aivan varmasti tämä on hassua. Moralismissa on aina jotain huvittavaa. Mutta merkittävää onkin että uskonnollisten moralistien soveliaisuuskäsityksiä nähdään aivan soveliaaksi asiaksi tehdä. Itse asiassa kulttuuria on jopa järkyttävässä määrin modifioitu sellaiseksi että moralistisia näkemyksiä ei loukattaisi. Ikärajoja ja vastaavia tehdään esimerkiksi juuri seksin kohdalle. Ja silti ne lapset joita suojellaan siveiksi ovat syntyneet panemalla.

Toki olen silti antisekulaari. Mielestäni hienoin tapa hoitaa uskontoasia on kuten eräs internettuttuni teki. Hänen lapsensa oli halunnut mennä katsomaan pyhäkoulun menoa. Hänet oli viety. Lapsi oli tullut tilaisuudesta takaisin ja sanonut että siellä oli tehty hupsuja ja hölmöjä asioita. Sinne ei sitten menty uudestaan. Jos asiaa olisi hirveästi torjuttu, niin uskonnosta olisi syntynyt "kielletyn hedelmän viehättävä". (Ikärajat ja kiellot myyvät väkivaltapelejä. Miksi eivät uskontojakin?)

Uskonnosta kerrottava?

Kuitenkin itse olisin enemmän huolestuneempi niistä "vanhoista ateisteista" (jotka eivät ole ns. uusateisteja) joita löytyy esimerkiksi vapaa-ajattelijoista. He ovat "jotain kolmannen sukupolven ateisteja". He ovat hyvin ehdottomia. Heille on kyllä opetettu käsitykset uskonnoista ja arvoista kotona. Tarpeettomankin hyvin. He ovat niitä kaikista häijyimpiä olentoja joita ateisteista voi löytää.

Toisaalta taas on syytä muistaa että uskontojen tutustuminen "uskovaisten ehdoin" on sekin riskibisnestä. Esimerkiksi jos lähtee tutustumaan helluntailaisten uskonnäkemyksiin voi päätyä yövalvotettavaksi ja seuraamaan lapsen "uskoontuloa" joka näyttää psykoosiin vajoamiselta. Ja tämä olisi sitten muka jotenkin hieno asia jota tavoitellaan ja jonka vastaantuleminen on onnistuminen. Johon leirin aikuiset siis itse asiassa haluaisivat sinutkin! Uskonnoton asettaa lapsensa näille riskeille. Eivätkä ne ole ev.lut. kirkossakaan olemattomia. Olen oppinut sen niin omakohtaisesti kuin muita kuunnellen. Ylilyöntejä tapahtuu ja niille tehdään keskimäärin "harmittavan vähän". Ihan siksi että todistaminen voi olla vaikeaa, niistä tehdään "sana sanaa vastaan" -tilanteita. Ja koska monesti asennevammailu on sellaista että siitä voidaan antaa vain varoitus. Potkujen antaminen virkamiehille voi olla ällistyttävän vaikeaa juridisesti. (Ilkka Pyysiäinen onkin ottanut tähän puoleen kantaa "Jumalaa ei ole" -teoksessaan.)

En ota tätä korostaakseni että uskonnoista tai ateismista puhuminen ja kertominen olisi aina pahaa. Vaan nostan ikävät kulmat esiin siksi että hyviä puolia toitotetaan ja niitä pidetään itsestäänselvyyksinä. Asiat vaan tässä kohden ovat harmaasävyisempiä kuin voisi luulla. Näissä "sekulaarit ja äidinkieli" -vertauksissa asiat esitetään mustavalkoisesti. Ja unohdetaan että tosiasiassa uskonnosta kertominen on jotain joka on asiallista jos ja vain jos se tehdään hyvinkin tietyillä ja lukumäärältään rajallisella tavalla. Ja kirkosta etääntyneelle vielä karsiutuu osa näistä muille asiallisistakin niin että niiden käyttäminen omalle lapselle ei taatusti innosta.

Silloin on syytä huomata että kenties kohteliaita ovat ne jotka välttävät riitaa herättävistä aiheista puhumista. Itse en muista yhtään sopua syntuneen keskusteluissa. Sen sijaan tiedän vihollisuuksia syntyneen. Olen nähnyt miten informaation kautta rajalinjoja on rakennettu. Ja miten mikä tahansa kritiikki muuttuu suojautumiseksi ja seurauksena on lähinnä poteroihin kaivautuneen. Minä olen antisekularisti koska minä en väistä konflikteja. Moni elää maailmassa jossa keskustelu ratkaisee ongelmat. Usein se näyttää kuitenkin nimenomaan luovan niitä. Siksi ne jotka eivät opeta lapsiaan vihaamaan uskontoa vaan valitsemaan ja miettimään itse, eivät ole mitään "arvotyhjiössä karhunpalveluksia tekeviä heeboja". EI. He opettavat sellaisia arvoja kuin "mieti itse" ja "älä syötä omia mielipiteitäsi muille ehdottomuuksina vaikka saisit valta-aseman heidän ylitseen". Ne ovat peräti aika hyviä arvoja minusta.

1 kommentti:

Jklak kirjoitti...

Juurikin näin päin...