Vaihtoehtohoidoissa hoitoa perustellaan joskus sillä, että placebolla on tehoa. Se kertoo osasta sitä että paraneminen on pääasiassa luonteeltaan henkistä. Lääkkeetkin toimivat vain koska niihin uskotaan. Ja kun lääkäreihin uskotaan enemmän kuin muihin, myös kemia näyttää toimivan paremmin kuin muiden kemia. Koska pohjimmiltaan paraneminen tapahtuu värähtelyn ja energiatasojen välillä. Ihminen joka uskoo saa oikeat vibat paranemiseen ja lääke tai rituaali on vain apuväline ja sellaisenaan yhtä arvokas.
Tässä on takana oletus siitä että placebo toimii aina ennustettava, ja on aina terveyttä edistävä ja hyvä asia. Tämän pahin vihollinen on se, mitä kahvin tutkimuksesta saadaan helposti tietoa.
Me kaikkihan tiedämme että kahvi piristää. Kofeiini on stimulantti ja se saa mielen piristymään. Paitsi minulla joka paikoittain lähes elää kofeiinilla. Ennen nukkumaanmenoa voi juoda puoli pannua ilman että haittaa mitään. Kofeiinin tärkein rooli on estää päänsärkyä.
Pääpointti on se että kahvin tekemä piristys voisi olla placeboa. Tästä oltiin tehty testi Kaikille koehenkilöille oltiin tehty kaksoissokkokoe. Lääkkeen toiminnan sijasta tutkittiin reaktiokykyä, mutta muuten rakenne on samanlainen kuin lääkkeitä tutkittaessa.
Osa oli saanut kofeiinitonta kahvia ja toinen kofeiinipitoista kahvia. Kaikille kerrottiin että he saavat oikeaa piristävää kahvia. Reaktiot olivat koeryhmissä erilaiset, joten ratkaisevaa ei ollut mielen voima, vaan se mitä molekyylejä oli tullut litkityksi. (Mielenkiintoiseksi tilanteen teki myös se, että erikseen kysyttäessä koehenkilöt itse eivät osanneet arvioida olivatko he saaneet kofeiinitonta vai kofeiinista kahvia. Mausta sitä ei siis voitu arvata, ja tämä varmitettiin tätä kautta.)
Toinen mielenkiintoinen asia oli se, että tutkimuksessa saatiin placebovaikutukset menemään ristiin. Ensimmäiselle osalle kerrottiin että kahvi tehostaa tehtävän suorittamista ja toiselle että se haittasi sitä. Ne, jotka luulivat että kofeiini tehostaa toimintaa, toimivat huonomin. Ja ne jotka luulivat että kofeiini haittaa, toimivat paremmin.
1: Vastaavaa on saatu myös rukousparantamista tutkivissa kokeissa. Eli kun ryhmät on jaettu sellaisiin jotka ovat saaneet tietää että heidän puolestaan on rukoiltu paranivat huonommin kuin muuten.
Ehkä syynä on se, että he ajattelivat tilansa olevan todella huonon koska ihan pienestä ei rukoilla. Ehkä kofeiininkin kanssa oltiin huolellisia jos luultiin että vireystilasta tai muusta on haittaa. (Keskitynhän minäkin viivaa pitkin kävelyyn enemmän jos luulen olevani kännissä kuin jos ajattelen olevani selvin päin, vaikka olisinkin molemmissa tapauksissa vain "ottanut hiukan".) Olennaista on se, että vastaavaa voidaan soveltaa myös vaihtoehtohoitoihin. Ehkä se että joku syö lääkettä saa ponnistelemaan vähemmän tai uskomaan että pitäisi toimia vähemmän.
Joskus se vain on niin että placebotilanne onkin nocebotilanne ja toisin päin. Placebo on siksi olennaisesti vain jotain joka tulee ottaa huomioon lääkkeitä tehtäessä. On nimittäin vaikeaa sanoa haittaako vai hyödyttääkö uskomusvaikutus. Vaihtoehtohoitaja voi tietysti sanoa että paraneminen on näissäkin kyse potilaasta ja tämän fiboista. Ehkä näin, mutta minua kiinnostaa paraneminen. Ei se taustaselitys ja kertomus joka sinne taakse laitetaan. Sillä sairaudessa ja taudissa minua kiinnostaa parantaminen. Ei se onko sen takana mystiikkaa tai "jänniä arvoja". Niitä varten ovat uskonnot. Jos haluan niitä, menen papille.
Terveys ei ole uskonnon asia.
2 kommenttia:
Hämmästelen jos joku ei huomaisi saavansa/ei-saavansa kofeiinia.
Itsellä, ainakin jos ei ole paljoa pitkään aikaan nauttinut, "humpsahtaa" kahvi päähän. Joskus jopa "rengas" tuntunut päässä oikiavan kun vuoden lakon jälkeen otin.
Ehkä testeissä ei ollut "vakiokäyttäjiä"? Normaalikäyttäjillä ero ei varmaan "niin huomattava".
Lähetä kommentti