Pitkästäjousesta.

Usein keskiajasta tulee mieleen ritarit ja ratsut sekä miekat. Kuitenkin pitkäjousi hallitsi keskiaikaista sodankäyntiä vahvasti. Etenkin englanti käytti sitä taisteluissa menestyksekkäästi.

Britit taivuttavat mutta eivät taitu.

(Tietenkin myös lyhyempiä ja useasta materiaalista tehtyjä jousia käytettiin.) Etenkin satavuotisessa sodassa se oli Englannille valtavan merkittävä ase.
1: Tehot olivat huomattavat. Vuonna 1346 englantilaiset jousimiehet onnistuivat yhdessä taistelussa kaatamaan 11 prinssiä, 1 200 ritaria, 30 000 normaalia rivimiestä. Britit menettivät vain 100 miestä. Taistelun alussa voimasuhteet olivat 20 000 englantilaista vastaan 60 000 ranskalaista. TÄMÄ on hyvä osoitus siitä miten tehokkaasta aseesta oli kysymys.

Yhtenä syynä oli ampumanopeus. Pitkällä jousella kokenut ampuja voi ampua noin viiden sekunnin välein. Esimerkiksi jalkajousella latausajat olivat pidempiä. Ja nuoli oli tehokas: 200 metrin etäisyydeltä ammuttaessa nuoli lävistää tuuman verran tammilevyä. Täyshaarniskankin läpi nuoli kykeni menemään vielä noin sadan metrin päästä.

Englantilaisten jousi tuli luultavasti Walesista ja levisi sieltä Englantiin. Ainakin Edward I oli nähnyt sen käyttöä 1280 kun hän valloitti Walesin. Myöhemmin kuninkaat rohkaisivat jousenkäyttöön sponsoroimalla ampumakilpailuja, joissa oli hyvät palkinnot. Näin taitavia jousiampujia motivoitiin harjoittelemaan. Samoin urheilulajit kiellettiin. Sunnuntaisin ei saanut harjoittaa muuta urheilua kuin jousiammuntaa.

Jousista ja niiden rakentamisesta.

Pitkä jousi on noin kuusi jalkaa pitkä ja se on perinteisesti tehty marjakuusesta. (Tämän vuoksi marjakuusi koki suuren kannanalennuksen, kun englantilaiset saalistivat niitä jousimateriaaliksi. Sen jälkeen käytettiin muitakin puulajeja.) Nuolet olivat uleensä noin kolmen jalan mittaisia. Tammi, saarni ja koivu olivat yleisiä nuolimateriaaleja.

Yleisin pitkän housen malli on yksinkertainen jousi joka on tehty yhdestä puunpalasta. Ideana on se, että ydinpuu on ulkopuolella ja tuoreempi puuaines on takanapäin. Syynä on se, että ydinpuu on kovempaa ja kestävämpää, mutta tuore puuaines kestää puristusta ja muodon muuttamista. Joissain puissa, kuten mulperipuissa, joita käytettiin jousimateriaalina parhemman puutteessa, olivat puuainekseltaan sellaisia että vain ydinpuun käytössä "oli järkeä".

Jännitteenkesto jousessa on itse asiassa todella tärkeä asia. Ja se on yksi syy siihen miksi pitkäjousi on niin pitkä : Kun jousella jännitetään, syntyy kahdenlaisia jännitteitä. Kun se kaareutuu, jousen sisäpuoli puristuu ja ulkopuoli venyy. Kun jännettä vedetään, jänne taivuttaa jousen kaarta. Sen on taivuttava niin paljon että suorana pidettävästä jousikädestä jänne saadaan korvan lähellä olevalle jännekädelle. Kun puu taipuu, ulkopuoli venyy ja sisäpuoli puristuu. Pehmyt puu kestää puristumista ja kun jousi on pitkä, siihen saadaan hyvä voimananto nuoleen. Eikä jännite -ero jousen kaaren ulkoreunan ja sisäreunan välillä kasva niin isoksi että koko komeus katkeaisi.
1: Siksi lyhyemmät jouset pitää tehdä eri tavalla kuin pitkä jousi, koska sen pitää kestää tätä taivuttamista ja puristamista enemmän. Se menee muutoin poikki. Pitkäjousi voidaan tehdä yhdestä puusta. Lyhyessä jousessa on tavallisesti jokin sitkistävä, vetämistä kestävä aines, kuten kuituosa, ulkopuolella. Sisäpuolella on jotain puristusta kestävää, kuten sarvea tai luuta.
___1.1: Pitkäjousi oli halvempi ja helpompi tehdä juuri sen vuoksi että se voidaan tehdä yhdestä puusta. Mutta lyhyttä jousta voi käyttää hevosen selästä. Tietenkin jousenteko on kaikissa muodoissaan vaativa taito.

Jos jousesta halutaan sellainen että se ei murru, on mukana eri elementtejä. Katkeamattomuutta saadaankin kolmea kautta:
1: Tehdään vähemmän voimakas jousi.
2: Valitaan elastisempia puulajeja tai materiaaleja jotka muuten kestävät vetämistä ja puristamista paremmin.
3: Tehdään jousesta pidempi, jolloin jännite jakautuu pidemmälle matkalle. Tehoja ei tällöin tarvitse pienentää eikä puuainesta valikoida.

Materiaalien yhdistämisestä:

Komposiittijousi, jota esimerkiksi Tsingis -kaanin joukot käyttivät, olikin itse asiassa lyhyt jousi jota tarvittiin koska joukot kulkivat hevosilla. Kun ulkoreunassa oli jännettä, keskellä puuta ja sisäpinnassa sarvea saatiin jousesta sellainen että siihen saatiin isompia jännitteitä ilman että se murtuu. Samankokoinen ja samantehoinen jousi muutoin valmistettuna olisi katkennut. Ja niin pitkä jousi joka olisi yhtä voimakas taas olisi niin pitkä että sen käyttö hevosen selästä ei olisi sujunut kunnolla.

Puuta voidaan käyttää myös laminoimiseen. Silloin toisiinsa kiinitetään erilaisia puita. Eri puulajit kun kestävät eri asioita. Ulos voidaan laittaa jotain taipuisaa ja jännitettä kestävää. Hikkori tai bambu toimivat hyvin jousen ulkoreunalla koska ne kestävät vetämistä. Sisäpuolelle voidaan laittaa vaikkapa sitruunapuuta joka kestää puristamista. Japanissa käytettiin tätä lähestymistapaa. Siellä tehdyt kuuluisat yumi -jouset onkin tehty yhdistämällä bambua ja kovapuisia säleitä. Puusäleet estävät väärään suuntaan taipumisen eli tekee jousesta kestävän ja vakaan. Ja kokonaisuutena rakenne kestää ulkoreunaltaan venyttämistä ja sisäreunalta kasaanpainumista.

---

Kirjoittaja on luultavasti suomen huonoimpia jousiampujia. Osuu ladon seinään viiden metrin päästä, jos ladon seinä on auliilla ja nuolta päin syöksyvällä tuulella. Puuseppänäkin hän on melko onneton. Aihe on kirjoitettu sekä mielenkiinnosta että osittain nöyryysharjoitteena.