Olen jutellut aika paljon erilaisten ihmisten kanssa. Moni varmasti ajattelee että kaltaiseni skeptikoksi leimautuva pitäisi taikauskoisia ihmisiä joko huijareina tai typeryksinä. Tämä ei pidä paikkaansa. Itse asiassa olen usein sitä mieltä että he ovat väärässä jossain tietyssä asiassa. Itsekin olen usein väärässä ties missä.
Tämä korostuu sillä että monet järkevät, jopa akateemisesti koulutetut, ihmiset uskovat erikoisiin asioihin. Tosiasiassa järkevät ja älykkäät ihmiset voivat silti uskoa mitä ihmeellisimpiin asioihin. Käsistäennustamiseen ja Loch Nessin hirviöön uskoo järkeviä ihmisiä. On niitäkin jotka uskovat että Kuningas Elvis Presley tai Popin Kuningas Michael Jackson ovat elossa. Myös nerokas Newton uskoi alkemiaan ja puolusti sitä vahvasti. Ja teki erikoisia tutkimuksia muun muassa Raamatusta ja maailmanlopusta.
Moni voisi ajatella että nämä ihmiset eivät vain olisi "oikeasti fiksuja". Muutenhan he eivät uskoisi tälläisiin. Ensimmäinen ja helpoin tapa käsitellä asiaa olisi vain esittää että heiltä puuttuu "substanssia korviensa välissä". Olen tässä itse asiassa sitä mieltä mitä Michael Shermer ajattelee. Fiksuilla ihmisillä on hulluja uskomuksia, koska he ovat taitavia etsimään puolustuksia mille tahansa asialle. Näin olipa heillä mikä tahansa uskomus, he osaavat kiemurrella logiikkaleikillä tilan jossa asia on mahdollinen. Tätä prosessia kutsutaan rationalisoinniksi. Järkevät ihmiset ovat tässä harvinaisen hyviä. Ja treenaamalla heistä tulee vielä parempia.
Tämä on tärkeä elementti, joka on puuttunut perinteisestä älykkyyden määritelmästä. Selitysten etsiminen ja löytäminen ei tarkoita ihan samaa kuin oikeassa oleminen. Syynä tässä on tietysti se, että rationalisointi kumpuaa emootioista. Tätä kautta älykkyyttä pitääkin ajatella enemmän kuin pelkkänä laskentatehona, tai sinä kuinka nopeasti aivot osaavat täyttää totuustaulukoita. Ne ovat toki tärkeitä, mutta niitä tulee täydentää havainnointikyvyllä, tunteiden hallinnalla ja ennen kaikkea yksityisten motivaatioiden, kuten ideologioiden, vaikutuksesta. Asiaa pitääkin lähestyä assimilaation kautta, kuten olen tehnyt pitkin matkaa. Se on oppimiessa tärkeää, siinä asioita yhdistetään. Mutta jos pelkästään siihen luottaa, ihminen ajautuu vahvistusharhaan, jossa hän etsii mitä tahansa joka tukee hänen omaa suosikkinäkemystään ja hylkää muut.
Tämä tarkoittaa sitä että älykäs tiedemieskin voi olla kuten minä tenniskentällä. En osu palloon. Monista tämä voi olla järkyttävä yllätys, mutta liikunnalliset taitoni ovat monin paikoin erityisen rajalliset. Kun katsoo esimerkiksi minua jossain kahvijuhlissa kantamassa kahvikuppia ja kakkulautasta samaan aikaan, ensimmäinen ajatus joka tulee mieleen ei todellakaan ole "tuon miehen täytyy olla ninja". Samoin kuin aspergerin syndromainen voi olla fiksu monissa asioissa ja olla terävänäköinen säännönmukaisuuksien löytäjä, on silti "toope" sosiaalisissa asioissa.
Tätä kautta taikausko ja pseudotieteellisyys sitoutuukin tälläiseksi sokeaksi pisteeksi. Takana on usein hellitty uskomus. Tämä on ymmärrettävää, koska ideologiat antavat usein turvaa ja hallinnan tunnetta. Kun esimerkiksi uskonnossa puhutaan usein kuolemanjälkeisestä elämästä ja tuodaan lohtua elämään, tämä helposti innostaa rakentamaan sen ympärille sokean pisteen.
Tätä kautta, yllätys yllätys, tarvitaankin irrationaalisuutta. On osattava "vajota hallittuun hulluuteen". Tämä tarkoittaa sitä että henkilö osaa ajatella "out of box". Yksinäänhän se on juuri sitä hulluutta joka ei liity älykkyyteen. Se on kuitenkin ymmärrettävissä hypoteesinmuodostuksen kautta. Pelkkä villi arvaus sinällään on tyhmä, mutta kun se yhdistetään testaamiseen, syntyy tehokas ideointi-testaamismoottori, joka tuo myös teorian kehitystä: Jos ei keksitä uudistuksia, jäädään vain testaamaan sitä vanhaa. Jos taas otetaan vain villejä ideoita, vaelletaan pälkähdysten kaaosmaailmassa. Molempia tarvitaan. On oltava järkevä ja hullu. Mutta oikealla tavalla. Keksitään villejäkin vaihtoehtoja, keksitään miten niitä voidaan testailla ja sitten testataan niitä.
Tästä päästään tietysti Descartesiin. Sillä hän oli hyvin aikaansaava ja älykäs. Hän oli kuitenkin "perinteisesti älykäs". Hän loi esimerkiksi teorioita maan rakenteesta, mutta häntä ei kiinnostanut niiden testaaminen. Hän oli briljantti matemaatikko. Rationaalisen toiminnan ja loogisen päättelyn huippuunsa hiottu ajattelukone. Hän luotti rationaalisuuteen niin paljon, että hän ajatteli että Jumala oli antanut meille oikeanlaisen älyn, johon voimme luottaa. Näin saamme luottamuksen myös Jumalasta, koska meidän älymme vihjaa Häneen. Tätä kautta testaamista ei välttämättä tarvita. Vastaavaa ajattelua on sovellettu Alvin Plantingan ja hänen seuraajiensa toimesta empiiriseen toimintoon korostamalla aistejen roolia. Idea on kuitenkin sama. Älyn ja/tai havaintojen luotettavuus saadaan olettamalla Jumala ja Jumala saadaan olettamalla älyn ja/tai havaintojen luotettavuus. Tämä rakentuu kehäpäättelylle. Mutta se on mahdollinen, jos Jumala tai luotettava äly ja aistit että älyn kohde ja aistien kohde todella on totta.
Ongelmana siinä on se, että se innostaa vähentämään itsekriittisyyttä. Sillä näkemyksethän ovat oikeita. Vastaavaa ajattelua on paljon, ja usein sitä liitetään myös tunteisiin. Tosin niitä kutsutaan mielummin intuitioksi, koska siinä on kosmis-mystisempi sävy. Tästä hauska esimerkki on uudehkossa elokuvassa "Déjà vu". Nimi viittaa tuntemukseen jossa jossain paikassa ollaan jo oltu aikaisemmin, vaikka ei ole oltu. Elokuvassa tämä on ennustamisen väline. Sillä voidaan nähdä tulevaan. Se ei ole "vain päässämme", vaan "luotettavaa". Sillä on takuu.
Avainkysymys onkin tietysti siinä, että miksi pitäisi valita juuri jokin tietty? Esimerkiksi shamanismissa on tavallista luottaa joko tunteisiin ja intuitioon. Tai havaintoihin - halusinaatiot ovat heille havainnoinnin muoto, ja kaikilla havainnoilla on takuu, ne näyttävät oikeita asioita. Perinteinen rationalisti taas uskoo että hänen ajattelullaan on takuu, jolloin asiat voidaan selvittää ilman kokeita pelkästään nojatuolissa istuen ja mietiskellen - onhan ajattelu virheetöntä ja erehtymätöntä, logiikan rakenne eksaktia. Osasta taas empiirinen metodi on luotettava, joka tarkoittaa sitä että pelkät shamanistin tunteet eivät riitä, ne eivät olisikaan luotettavia. Ja että hallusinaatiot ovat vääristymiä, eli eivät luotettavia. Ja että logiikka yksin ei riitä, eli logiikka olisi erehtyväistä. Mutta empiirinen menetelmä on luotettava. Nämä näkökulmavalinnat ovat pohjimmiltaan aika mielivaltaisia. Ne rakentuvat sen varaan mitä päätetään ja ei päätetä luotettavaksi. Loppu rakennetaan toki koherentisti tämän varaan.
Juuri tämänlainen ajattelu on rationaalista. Elokuvassakin kerrotaan tuolle ilmiölle vaihtoehtoinen syy. Se on sen pohjalta "mahdollinen". Olemme voineet henkisellä käydä ennalta siinä paikassa jonka olemme nyt, joten se "on jo käyty". Tälläiseen ei ole mitään erottavaa testiä ja se on "mahdollinen". Tämänkaltaisten näkemysten kyseenalaistamattomana oleminen on kuitenkin juuri se "viksun miehen taakka". Jos ei ole varovainen, fiksuimmista tulee johtaja-harhaanjohtajia jotka eivät edes ajattele itse olevansa sellaisia. He ovat niin hyviä että vakuuttavat itsensäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti