Epätoden ideaalin ihanuus.

"Tahdon elää - tahdon kuolla / niin kuin olisi paikka tuolla / hämärätaipaleen takana tuolla / tähtien välissä - mahdoton saavuttaa."
(CMX, "Päänsärkijä")

Seurasin televisiosta animesarjaa "Fullmetal Alchemist". Sen idea tiivistyi vaihtokauppaan. "Alchemy; the science of understanding the structure of matter, breaking it down, then reconstructing it as something else. It can even make gold from lead. But alchemy is a science, so it must follow the natural laws: To create, something of equal value must be lost. This is the principle of Equivalent Exchange. But on that night, I learned the value of some things can't be measured on a simple scale. My brother and I knew the laws of science, of Equivalent Exchange, that gain required sacrifice, that something had to be taken from us. But we thought there was nothing more we could lose. We were wrong.."

Sarjassa ideana on se, että saadakseen jotain joutuu luopumaan jostakin. Kaikella on uhrauksensa. Voidaan puhua äärimmäisestä kompensaatiosta. Sarjan edetessä opitaan paljon asioita. Alkemiaan päästään sisälle autiolla saarella kaksistaan. Elämässä ihmiset koostuvat eri aineista, jotka kiertävät. Kaskaasta tulee ravintoa muurahaisille. Samoin jäniksestä. Kuolema on aineen kannalta hajoamista ja liittymistä yhteen, johonkin toiseen elämään. Alkemia nähdään samanlaiseksi.

Sarjan aikana rakennetaan tietysti viisasten kivi. Se vapauttaa vaihtokaupan laista, ja se tehdään isosta kasasta ihmiselämiä. Tosin sen käytölläkin on seuraamuksia, jostain on luovuttava. Se, onko vaihtokauppa "tasan" on kuitenkin vaikeaa arvioida. Se jää loppujen lopuksi hieman auki. Osa uskoo että vaihtokaupassa myös kokemukset ja vaivat tavoittelussa painavat jotain. Toisten mielestä esimerkiksi se, että vanhemmat rakastavat lapsiaan pyyteettömästi osoittaa että kaikki ei mene tasan vaihtokaupan malliin. Viimeisessä jaksossa jopa esitetään että maailma on niin mutkikas että mikään laki, edes vaihtokaupan laki, ei voi kattaa sitä täysin. Joku saa jotain ilmaiseksi ja kaikille ei anneta. Maailma ei tältä osin jaa pakkaa tasaisesti tai reilusti.

Joskushan menestyjän ja luuserin välillä on vain onnea, ei uhrauksia tai tekoja. Rikas voi kertoa että "jos vain teette työtä voitte ihan kaikki saada ihan saman, jos vain haluatte". Luuseri taas syyttää olosuhteita, vika on aina koulutusksessa, yhteiskunnassa. Mutta ei siinä joka peilistä katsoo. Molemmat lienevät joskus oikeassa ja joskus väärässä. Ja totuus lienee jotain tuolta väliltä, eikä kumpikaan perustelu kata kaikkea.

Mutta kuitenkin vaihtokaupan laista ei haluttaisi luopua. Sillä se tarkoittaisi sitä että jos ihminen haluaa jotain ja hän näkee vaivaa asian eteen, hän ei voisi saavuttaa tai lähestyä tavoitetta. Että vaikeuksia ei korvata. Että tuska ja vaikeudet jäävät palkitsematta. Siksi sarja loppuukin "luottamukseen johonkin jonka luotettavuus on melko kyseenalaista". "Humankind cannot gain anything without first giving something in return. To obtain, something of equal value must be lost. That is alchemy's first law of Equivalent Exchange. In those days, we really believed that to be the world's one, and only, truth. But the world isn't perfect, and the law is incomplete. Equivalent Exchange doesn't encompass everything that goes on here, but I still choose to believe in its principle, that all things do come at a price, that there's an ebb and a flow, a cycle, that the pain we went through, did have a reward, and that anyone who's determined and perseveres, will get something of value in return, even if it's not what they expected. I don't think of Equivalent Exchange as a law of the world anymore. I think of it as a promise, between my brother and me. A promise that someday, we'll see each other again."

Tässä on tietysti utopioiden yksi tärkeä luonne. Nehän ovat nimensä kautta "paikka jota ei ole". Ihanne ei välttämättä toteudu arkitodellisuudessa. Mutta monesti se, että toimitaan kuin ne olisivat olemassa, riittää. Tätä kautta voidaan saada arvoa sellaisillekin näkemyksille joiden totuusarvo on kyseenalainen. Siksi olemattomaan Jumalaan uskominen ei välttämättä ole "turhaa". (Maailmassa on paljon uskontoja, jonkin niistä luulisi olevan väärän, koska ne ovat niin erilaisia keskenään ja osa on tiiviisti yksijumalaisia, ja vielä useampi kieltää kaikkien muiden Jumalat.) Se on toki uskomista epätoteen. Uskomista voidaan pönkittää erilaisilla loogisilla rakenteilla, ja epätodesta tehdä rationaalista. Mutta se ei välttämättä ole se asia, jonka vuoksi uskonto on kannattava tai eikannattava.