Kirjahyllyn kertomaa.

Leppoisan "mutkimus" -blogin aiheena oli "Mitä kirjahyllysi kertoo?". En seuraa kyseistä blogia, päädyin sinne hieman vahingossa. Hänen ideansa on: "Myönnän, että välillä kurkistelen lehdissä olevien julkkisten kuvista heidän kirjanhyllyjensä sisältöä. Kiinnostaisi tietää. mitä he oikein lukevat. Tai millaisia kirjoja he ostavat tai lainaavat. Tai millaisia kirjoja he ovat perineet ja säilyttäneet. Tai millaisia kirjoja he ovat saaneet lahjaksi." Toinen sattumus oli sisareni kommentointi blogissani. Hän ei kommentoi täällä ahkerasti, ehkä siksi että hänellä on oma bloginsa pidettävänä. Ja sen teemat "eivät ole ainakaan miekkailua". Hänen kommenttinsa sivusi kirjoja. "Ja vaikka tuo pakanaksi itseään kutsuikin, sen verran uskonnollista kirjallisuutta ja mormonipojille sallittuja kaffekupposia mummalla on historiassaan, että luulenpa hänenkin kuiskaavan "aloha"."

Tästä tuli tietysti mielleyhtymiä. Jos puhutaan siitä mitä eri ihmisten kirjat kertovat, on kyseessä tietysti eräänlainen seikkailu. Omat kirjansa tietää, ja muiden hyllyissä on erilaista sisältöä. Sillä ei itse asiassa ole väliä, onko hylly sama vai eri : Esimerkiksi "Paholaisen Asianajajan" Juha Leinivaara on lainaillut minulta ja minulle kirjoja. Monista asioista olemme samaa mieltä. Vieras kirjahylly kertoo siis meille hieman erilaisia asioita, kuin kirjahylly. Tietenkin myös erilailla ajattelevien kirjahyllyt ovat arvokkaita, ja sieltä voi löytää sopivasti itselleen vastakkaista näkemystä. Sellaista, joka hieroo kipupisteitä ja pakottaa joko "kasvuun tai taisteluun". Vahvasti erimielisen kirjahyllyn selaamiseen pitääkin sovittaa "taistele tai pakene" -mietintö.

Jos ei osaa hävitä, ei pidä pelata.

Kun sattumat yhtyvät, päästään tietenkin profilointiin. Siinähän tehdään usein "ei lopullisia mutta hyviä suuntaa antavia ennusteita", jotka suuntaavat tutkimusta. Samaa voi tietysti tehdä ystäviin vaikka nämä eivät ole uhreja rikoksissa. Sitä vaan kaivat selville heidän elämänsä syvät salaisuudet samalla kun juttelet kahvikupin ääressä säästä!

Syntyy kysymys "Mitä kirjahyllysi kertoo sinusta?" Olennainen ongelma tässä on tietysti se, että kirjahyllyyn päätyy kirjoja monista syistä. Osa saadaan lahjaksi. Osa päätyy divarista mukaan "kun on niin halpa". Osa kirjoista ostetaan pitkän mietinnän jälkeen. Osa kirjoista on peräisin omasta lapsuudesta. Osa kirjoista on lainassa kaverilta. Kirjoja voi myös ostaa statuksen vuoksi, jolloin ei kiinnosta mitä ne sisältävät vaan miltä ne näyttävät. Ja millaisen kuvan kirjahylly antaa kun siellä on hienoja ranskalaisia pikusormikirjoja. Ja Kaken tullessa kaivetaan varastosta esille "Playboy":n vuosikerrat. Äidin tullessa taas järjestys voi muuttua, ja silloin sanotaan. "Mikä se on se Playboy, josta tuossa lauseessasi vihjasit? Minä luen vain Raamattua!" Osa kirjoista on sellaisia että haluat lukea ne, ja ne voivat olla aivan erilaisia kuin luulet. Osa voi olla sellaisia että olet lukenut ja pettynyt. Osa on peritty. Jonkun on joku unohtanut, eikä vaan koskaan ole tullut palautettua. Kirjoja on omaa, lainattua, uutta, vanhaa ja sinistä. Kaikkia kirjoja joita on kotona hyllyssä ei välttämättä ole koskaan edes luettu.

Tulkinta ei ole yksinkertaista. Koska täyttäisin kuvauksen isoäidistäni. Ja hengellistä tai uskonnollista minusta ei juuri saa. Agnostismini ei ole "sen sortin hommaa" ollenkaan. Pikemminkin juuri uskonnollis-henkinen aspekti on juuri se, joka yrittää ajaa minua emotionalisesti kohti ateismia. Se muu puoli pitää minut nykyisessä asemassa. Eli hyllyn kirjat ja tavat voisivat johtaa harhaan.

Tämä kaikki mutkistaa kirjahyllyn käyttöä paljonkin. Tulkinnassa on tietysti kyse kokonaisuuksista ja määristä. Yksi Aku Ankka ei välttämättä kerro mitään. Mutta kun meille astuu, ja näkee puolisoni "Aku Ankan taskukirjojen" rivistöt, tästä on pakko vetää jotain tulkintoja. Systeemi viittaa joko keräilyyn tai lukemiseen. Kun huomataan että ne eivät ole "alkuperäispaketeissa", tiedetään että ne ovat lukemista varten. Minun pääasialliseen keskittymääni taas luonnehtii kaaoottiset kasat kirjoja jotka käsittelevät erittäin monipuolisesti kaikenlaisia aiheita. (Annas kun luettelen. Huumori. Filosofia. Itsepuolustus. Soturifilosofiat. Humoristinen filosofia. Filosofinen huumori. Humoristinen itsepuolustus. Soturihuumori. Huumorisoturit. Filosofisoturit, humoristinen soturifilosofia, soturillinen huumorifilosofia .... Kuten huomaatte, olen erittäin erittäin monipuolinen ihminen!) Minunkin kirjoista näkee että ne ovat käyttöesineitä. Niissä on usein runsaasti muistilappuja välissä, koska kirjanmerkitsen pikkulapuilla jonkun "minusta mielenkiintoisen kohdan". Palailen niihin sitten aina satunnaisesti, eli käytän niitä "pikakelattuna uudelleenlukuvarastona".

Kun kirjahyllyä tutkitaan "poliisityön tai kaverikyyläämisen" kannalta, kirjahyllyä pidetään ennenkaikkea sosiaalisena laitoksena. Sillä mitä ne pitävät sisällään ei ole yhtä tärkeää, kuin se, miten se liittää lukijan ympäröivään kulttuuriin. On alakulttuureja, joihin kuulutaan, ja omista harrastuksista on usein kirja tai kirjoja. Toki on tärkeämpiä tutkimuskohteita on, mutta periaatteessa kirjahyllystä voi löytää vihjeitä. Sillä kun aiheena on victimology, uhrin tutkimus, perustuu siihen että tapahtuneiden rikosten pohjalta voi olla jotain säännönmukaisuuksia. Tietyt ihmiset päätyvät useammin tietynlaisten tekijöiden kohteeksi kuin toiset.

Uhrin tutkimuksessahan kaivetaan aina esiin esimerkiksi sukupuolta, ikää, etnisyyttä, ammattia ja muita vastaavia asioita. Niistä on "tutkinnallista apua". Kirjahyllyynhän kirja on tullut joko
1: Oman kiinnostuksen kautta, joka voi kertoa harrastuksista.
2: Lahjaksi saamisen kautta, joka kertoo sosiaalisista suhteista. Ja lahjan antajan kokemuksesta, tai sitten lahjan antajan omista mieltymyksistä.
3: Vaikutuksentekemisen kautta, joka taas vihjaa siihen keihin halutaan tehdä vaikutusta.
4: Puolison kirjakin voi olla kysessä, mutta he eivät kuitenkaan ole yhdessä sattumalta, vaan he sitoutuvat sosiaalisesti yhteen hyvinkin lujasti.

Näin kirjahyllystä saa viitteitä, joskaan ei lopullista totuutta, siitä missä ryhmissä on. Aina ei tarvitse tietää onko yksittäinen kirja lahja vai ei. Kirja voi olla irrelevantti ja turhakin, sattumalta hyllyyn päätynyt. Mutta kuitenkin : Jos haluat tehdä vaikutuksen vaikka lennokinkerääjään, sinulla on kontakti johonkin joka kerää lennokkeja. Jos olet kiinnostunut lennokinkeräilystä, ostat kirjoja. Ja jos puoliso harrastaa lennokkeja, on hyllyssä siitä kirjoja, mutta voihan mustasukkaisuutta tai kateutta syntyä siinä liimanhajuisessakin toimessa. Sidosryhmä löytyy. Sama tulos tulee. Samoin tietysti se, mistä kirjoja voi saada voi auttaa rajaamaan toimintasädettä. Toki tässä vaaditaan jotain "vaikeasti saatavaa." Kirja voi konkreettisesti kertoa liikkumisestasi.

Tätä kautta voidaan saada vihjeitä siitä kuulutaanko johonkin pieneen riskiryhmään. (Jos sinulta löytyy valtava määrä hampunkasvatuskirjoja tai lapsipornoa, siitä voidaan vetää hyviä ennusteita siitä että joko tutkit tai muuten liikut em. piireissä.) Esimerkiksi minun kirjahyllyn miekkailukirjat ohjaisivat poliisit tutkailemaan tiettyjä sidosryhmiä. (Asiaa ei tietysti yhtään heikennä se, että saman he saavat katsomalla sitä määrää taottua terästä, mitä meiltä löytyy. Määrä on huomattava, mutta kuitenkin selvästi liian pieni vakavamielisen keräilijän kokoelmaksi. Kirjahyllyn määrä sekä "laputus", eli se että kirjoissa on runsaasti kirjanmerkkejä, taas vihjaa vakavahenkiseen toimintaan.)

Minullekin löytyisi sidosryhmät myös uskonnollisiin sidosryhmiin. (Uskontohan on "filosofiaa", joskus peräti erittäin hyökkäävää sellaista. Ja melko usein siinä on koomisia sävyjä. Ei siis ihme!) Vaikka olenkin itse pakana, ei tämä tutkintalinja olisi poliisilta ollenkaan huono. On siis oikeastaan vain muistettava että ihmisen elinpiiri, sidosryhmät, on siis hieman eri asia kuin vaikkapa hänen maailmankatsomuksensa hyväksymät asiat.

---

Tietenkin järjestys on kiinnostava ominaisuus. Koska kirjojen määrä, järjestelytapa ja suorarivisyys kertovat jotain persoonasta. Minä esimerkiksi Järvenpäässä vahdin teininä erään yksinasuvan naisen kissaa pientä maksua vastaan. Siinä sivussa luin tämän kirjoja. (Naisen, ei kissan.) Yritin olla kirjojen kanssa tarkka. Pyrin laittamaan kirjat juuri samaan paikkaan hyllyssä. Kohta oli helppo tasata, koska rivejen suoristamisessa oltiin ilmeisesti käytetty viivotinta. Kun kävin siellä toiste, oli pöydällä muutamia kirjoja jotka olivat hyvin samantapaisia, lappu kertoi että varmaan kiinnostaa. Arvelua siitä että voisin pitää niistä. Tämä tarkkuus oli eräällä tavalla erittäin spooky. En tiedä, millä magiikalla ja selvännäöllä lukemiseni selvisivät. Paikat kun olivat niin siistejä että tomujäljistäkään niitä ei voinut seurata. Katselin yhdellä kerralla jopa seiniä ja katonrajoja, että missä niitä kameroita oli. Ei ollut. Onneksi lukuvalintani eivät olleet mitään hävettäviä. (Tosin kyseisestä hyllystä sellaisia ei tietenkään olisi löytynytkään.) Tämä kuitenkin viittaa enemmän persoonaan kuin sidosryhmään, joten se ei ole aihevalintani näkökulman kannalta relevantti. Tosin tämä alakommentti venyi niin pitkäksi, että eräällä tasolla "idea is ruined"!